Rintasyövän kaksi kertaa kokenut Sanna Raatikainen kaipaa syöpähoitojen rinnalle tukea myös mielelle. Ystäville hänellä on tärkeä ohje.
Rintasyöpään sairastuu Suomessa vuosittain noin 5 000 naista. Päivittäin siis noin 14 suomalaisnaista saa pysäyttävän uutisen rintasyövästä.
Rintasyöpä todetaan useimmiten yli 50‑vuotiailla, ja riski kasvaa selvästi iän myötä.
Kuolemaksi rintasyöpä koituu yli 800 suomalaisnaiselle vuodessa. Kuolleisuus on hoitotulosten parantumisen myötä kuitenkin laskenut.
Sanna sairastui 37-vuotiaana
Helsinkiläinen somevaikuttaja Sanna Raatikainen sairastui rintasyöpään ensimmäisen kerran 11 vuotta sitten. Hän oli tuolloin 37-vuotias.
Kahden pienen lapsen äiti huomasi syövän itse.
– Isoäitini on sairastanut rintasyövän ja se jotenkin jätti jäljen, että itse pitää tutkia rintoja säännöllisesti. Olin myös sen verran nuori, ja edelleen olen, etten kuulunut seulonnan piiriin, Raatikainen kertoi Huomenta Suomessa torstaina.
– Nuorempi lapsista oli alle kaksi- ja vanhempi kuusivuotias, eli olihan se todella järkyttävää ja pelottavaa. Ehkä nimenomaan pelottava on se sana, jolla kuvaisin tilannetta silloin.
Osa Raatikaisen rintaa poistettiin ja sen jälkeen hän kävi sytostaattihoidoissa kuusi kertaa. Lisäksi hänelle annettiin sädehoitoja ja vielä viisi vuotta hormonituotantoa estävää lääkettä.
– Kun hoidot päättyivät, joka päivä vähän kolkutteli, mutta totta kai elämä jatkui. Mutta kyllä se aina välillä mieleen nousi, ei sitä voi kieltää.
Raatikainen sai viime vuoden lopulla huonoja uutisia toisen kerran: syöpä oli uusiutunut.
Tälläkin kertaa hän havahtui asiaan aluksi itse ja hakeutui lääkäriin. Kun yksi rintasyöpä oli jo taustalla, hän pääsi mammografiaan ja ultraan nopeasti ja kasvaimesta otettiin koepalat.
– Jo siinä tilanteessa annettiin ymmärtää, että ehkä kaikki ei ole ihan kunnossa.
Rinnat kannattaa tutkia säännöllisesti. Kuvituskuva.Shutterstock
Raatikainen kertoo, että vaikka hän oli kertaalleen kokenut syövän ja parantunut siitä, se ei tehnyt tilanteesta yhtään helpompaa.
– Ihan yhtä kauhea, kamala ja pelottava se tilanne on. Ei siihen voi valmistautua.
Kymmenessä vuodessa tilanne oli Raatikaisen mukaan muuttunut etenkin tietoisuuden tasolla.
– Tietoisuus on lisääntynyt valtavan kymmenessä vuodessa. Minun tapauksessani sytostaateista keskusteltiin tälläkin kertaa, mutta lisätutkimusten jälkeen todettiin, että niistä ei ole varsinaisesti mitään hyötyä. Koen, että ehkä kymmenen vuotta sitten sytostaatit olisivat varmaan tulleet.
Vaikka rintasyövän hoito on kehittynyt, Raatikaisen mielestä mieli jää yhä liian vähälle huolenpidolle.
– Sitä voisi hoitaa vähän enemmän, sanon minä. Koska se on pelottava ja tosi raskas kokemus, oli sinulla lapsia tai ei, tai ovatko he pieniä tai isoja. Se on mielelle kuormittava juttu.
Raatikaisen mukaan mielen hoito pitäisikin ottaa osaksi hoitosuunnitelmaa.
– Heti ensimmäisenä kysyttäisiin tai tarjottaisiin apua, että nyt tässä ja mene juttelemaan. Koen sen tosi tärkeäksi.
Raatikainen itse tukeutui arkisiin askareisiin.
– Kun vakavasti sairastuu, arki pitää pystyssä; sen merkitys kasvaa, kun olet vakavasti sairas. Ihan tavalliset asiat, että menet ruokakauppaan, kuskaat lapsia treeneihin, työ. Sitten kun pää rupeaa oikeasti niin sanotusti leviämään, se on sitten ulos luontoon kävelylle.
Ystäville Raatikaisella on yksi neuvo: ei kannata aristella ottamasta yhteyttä, vaikka jännittää tai pelkää olevansa häiriöksi.
– Me kaikki ollaan varmaan erilaisia, ja jokaisen tarpeet ovat erilaiset. Mutta olennaista on se, että ystävä on siellä, kun häntä tarvitaan.
– Eli voi soittaa tai voi pyytää kylään tai voi tuoda kaupasta kauppakassin, jos tarvitsee. Ehkä varsinaisesti nimenomaan silloin, kun käy läpi vaikka sytostaatteja, jotka ovat tosi rankat hoidot. Silloin ihan oikeasti tarvitsee konkreettista apua. Vaikka se kauppakassi ovelle on tosi suuri apu. Tai se, että käyttää koiran ulkona, Raatikainen kuvaa.
Hän tähdentää vielä, että kaikki sairastuneet ovat erilaisia, eli toiveet vaihtelevat.
– Toinenhan voi kokea sen negatiivisena, mutta kyllä sanoisin, että ainakin kannattaa kysyä, voiko auttaa.
Kaikkein paras tuki on Raatikaiselle ollut vertainen.
– Esimerkiksi tällä kertaa rinta jouduttiin poistamaan ja tehtiin rekonstruktio. Koin, että oli tosi tärkeää jutella sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat käyneet läpi saman leikkauksen.
– Minun kohdallani on myös toiminut ajatus siitä, että syöpä ei määritä minua, vaan arki kulkee vieressä kuitenkin.
Lisäksi Raatikainen pitää rinnan uudelleen rakentamista tärkeänä asiana toipumisen kannalta.
– Onhan se valtava leikkaus ja siitä toipuminen jatkuu edelleen – eihän siitä ole vasta kuin kaksi kuukautta – mutta kyllä sillä on valtava merkitys jatkossa, kun tästä toipuu.
Tulevaisuuteen Raatikainen sanoo katsovansa juuri nyt hyvillä mielin.
– Tietysti on hyviä ja on huonoja päiviä, mutta tunne on sellainen, että kiitos, että elämä jatkuu ja menee eteenpäin.
Katso Sannan koko haastattelu yllä olevalta videolta!
Katso myös: Miten tekoälyä käytetään tulevaisuudessa rintasyöpäseulonnoissa?
9:24Katso myös: Huomenta Suomessa rintasyöpäseulontojen uusista tuulista kertoivat rintasyövän seulonnan kehittämispäällikkö Maija Vahteristo ja seulontajohtaja Tytti Sarkeala Suomen Syöpärekisteristä.
Kati Hyttinen työskentelee MTV Uutisissa uutistoimittajana. Hän tekee töitä MTV Uutisten verkkodeskissä ja Lifestyle-toimituksessa, joissa hän seuraa uutisia ja ilmiöitä. Hän on erikoistunut muun muassa ympäristö-, luonto- ja eläinaiheisiin.
Voit lähettää juttuvinkkejä Katille osoitteessa kati.hyttinen@mtv.fi.
