Jouko* sai 1960-luvun puolivälissä erikoisen vartiokomennuksen Länsi-Lapissa. Edellinen vartio oli palannut tehtävältään vaitonaisena huomattavasti suunniteltua aiemmin. Jouko komennettiin uutena vartionjohtajana parin päivän kuluttua samoille seuduille ottamaan selvää, mitä edellisessä vartiossa oli tapahtunut.
Jouko lähti Mikon* kanssa suorittamaan annettua tehtävää yli 100 kilometrin päähän. Perillä he kävivät kodan raunioilla ja kuluttivat aikaansa kalastellen ja tuppea pelaten.
Miehet kävivät puolen yön aikoihin pitkäkseen makuulavitsoilleen. He saivat nukkua parin tunnin ajan, kunnes alkoi tapahtua jotain outoa.
Öinen vieras
Sinä yönä oli myrsky.
– Minä heräsin, kun Mikko sanoi kovaan ääneen kello kahden aikoihin aamuyöllä, että "älä töni", muistelee Jouko.
Joukon saatua silmänsä auki, hän näki, että Mikko oli putoamassa lavitsalta. Joku vanha nainen oli Mikon yösijan vierellä ja työnsi häntä takaisin vuoteen puolelle. Nainen oli aivan elävän ihmisen näköinen, ja hänellä oli kuin 50-luvun navettatakki päällään ja kontti selässään.
– Sanoin "mitä", ja silloin nainen livahti ohitseni ja poistui oven läpi majasta, Jouko selvittää.
