Jouko* sai 1960-luvun puolivälissä erikoisen vartiokomennuksen Länsi-Lapissa. Edellinen vartio oli palannut tehtävältään vaitonaisena huomattavasti suunniteltua aiemmin. Jouko komennettiin uutena vartionjohtajana parin päivän kuluttua samoille seuduille ottamaan selvää, mitä edellisessä vartiossa oli tapahtunut.
Jouko lähti Mikon* kanssa suorittamaan annettua tehtävää yli 100 kilometrin päähän. Perillä he kävivät kodan raunioilla ja kuluttivat aikaansa kalastellen ja tuppea pelaten.
Miehet kävivät puolen yön aikoihin pitkäkseen makuulavitsoilleen. He saivat nukkua parin tunnin ajan, kunnes alkoi tapahtua jotain outoa.
Öinen vieras
Sinä yönä oli myrsky.
– Minä heräsin, kun Mikko sanoi kovaan ääneen kello kahden aikoihin aamuyöllä, että "älä töni", muistelee Jouko.
Joukon saatua silmänsä auki, hän näki, että Mikko oli putoamassa lavitsalta. Joku vanha nainen oli Mikon yösijan vierellä ja työnsi häntä takaisin vuoteen puolelle. Nainen oli aivan elävän ihmisen näköinen, ja hänellä oli kuin 50-luvun navettatakki päällään ja kontti selässään.
– Sanoin "mitä", ja silloin nainen livahti ohitseni ja poistui oven läpi majasta, Jouko selvittää.
– Ennätin kuitenkin nähdä naisen selvästi ennen kuin huudahdin. Mikko kertoi minulle varmasti tunteneensa, että joku työnsi häntä. Vartiokaverini oli tietysti unissaan olettanut minun tönineen häntä.
– Kyllä me siinä vähän aikaa ihmeteltiin, toisiamme pällisteltiin ja kahvit keitettiin. Sen jälkeen kävimme uudelleen nukkumaan, muistelee Jouko.
Yön tapahtumia selvittämässä
Seuraavana päivänä miehet kyselivät kyläläisiltä kotarauniosta ja sen historiasta.
– Rannan omistaja, eräs vanha isäntä, tiesi kotarauniolla asuneen aikoinaan, ennen sisällissotia vanhan lappalaisnaisen, joka oli ryöstetty ja tapettu. Isäntä epäili, että naisen kohtaloksi olivat koituneet partisaanit, Jouko kertoo seuraavasta päivästä.
Reissun jälkeen oltiin vaitonaisia
– Ei näitä tapahtumia kirjoitettu raportteihin, eikä muutenkaan kerrottu, kun ei haluttu herättää levottomuutta. Myöskään Mikon kanssa tuosta reissusta ei enää puhuttu edes keskenämme, Jouko kertoo.
Hän uskoo, että edellinen vartio kokenut saman, koska tuli partiosta niin vauhdilla pois. Sinäkin yönä oli myrskynnyt.
Majalla tuli kuitenkin käytyä vielä useaan kertaan uudelleen, sillä se oli eräs tukikohdista ja välimatkat pitkiä.
Jouko toteaa, että yliluonnollisten asioiden olemassa oloon on pakko nykyisin uskoa, koska kokemuksia niistä on tullut.
*Henkilöiden nimet on muutettu
Studio55.fi/Erja Haverinen
Epäiletkö sääennusteita? Näin pitkälle säätä voi ennustaa luotettavasti
Tunnettu suomalaisohjaaja: Näin hypnoosissa oman kuolemani
Tunnetko kuudennen aistisi? "Kaikilla on lapsena se lahja"
Reino koki yliluonnollisen tapahtuman asepalveluksessa
"Omat elämänkriisit ajoivat näkijän tehtävään"
Maailman pisin ruokapöytä rakennettiin Nauvossa – Tältä näyttää maailmanennätysrakennelma
Tämän upean luonnonilmiön takia saaristoon kannattaa matkustaa talvellakin
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.