Raakel Lignellin kolumni: Lasten persoonallisuuden kehityksessä on valtavia eroja, parhaiten sen huomasi kaksosten kohdalla

Olin jo lähes unohtanut miltä lasten äänet kuulostivat. Ihmeellistä, miten ilmeet, eleet ja tapa reagoida näkyivät jo pikkulapsena, miten aikuisuutta jo hyvän tovin eläneet lapsukaiset olivat niin valmiita persoonia jo silloin. 

Lastemme ikäerot ovat pienet, neljä lasta kolmessa vuodessa, viides neljän vuoden ”huilipaussin” jälkeen. Voisi siis olettaa, että heidän kasvuympäristönsä on ollut varsin yhteneväinen. Silti persoonien kirjo on silmiinpistävää.

Kirkkaimmin asian tajuaa kaksosten kohdalla. He jakoivat tasan samat olosuhteet kohdusta saakka.

Persoonien erilaisuus ilmeni kuitenkin ensimmäisestä päivästä lähtien: toinen söi ja nukkui, toinen ei, toisella oli kiire konttaamaan, kiipeämään ja kävelemään, toinen istui tyytyväisenä peukku suussa, toinen piti huolen läksyistä, toinen aurasi rohkeasti sosiaaliset kuviot.

Toinen aistii ympäristön fiilikset, toinen hahmottaa ja rakentaa ympäristön toimivaksi, toinen loistaa lavalla, toinen tieteellisen tekstin parissa, toinen toimii ryhmässä, toinen valitsee itsenäisen työskentelyn.

Mikä rikkaus! He lukevat toisiaan, tukevat toisiaan, nauravat toisilleen ja itselleen. Ollapa jokaisella moinen peili!

Tutkimusten mukaan kaksosten jakamalla yhteisellä ympäristöllä ei yleensä ole merkittävää osuutta persoonallisuuden vaihtelussa. Kasvatus ja perheympäristö eivät siis yhdenmukaista sisaruksia, edes kaksosia keskenään. Jokainen lapsi kokee kasvatuksen eri tavoin.

Genetiikan ja ympäristön vaikutus persoonan kehityksessä jakautuu tutkimusten mukaan suunnilleen fifty-fifty.

Mistä persoonallisuus koostuu?

Persoonallisuuspsykologian alalla puhutaan viidestä suuresta persoonallisuuden piirteestä, jotka ovat käsitteellisesti itsenäisiä kokonaisuuksia ja jokaisen piirteen taso vaihtelee yksilöissä korkeasta matalaan: neuroottisuus, ekstroversio, avoimuus uusille kokemuksille, sovinnollisuus sekä tunnollisuus.

Piirteet ovat yleismaailmallisia, ne on todettu eri-ikäisillä ihmisillä ja erilaisilla tutkimusmenetelmillä useassa maassa. Ekstroversio ja sovinnollisuus ovat hieman muita piirteitä herkempiä kulttuurisille kontekstille.

Perinnöllisyyden osuus kaikissa piirteissä on 50 prosentin luokkaa. Piirteiden taso vaihtelee ikävuosittain, suhteellinen pysyvyys lisääntyy 50 ikävuoden jälkeen, esimerkiksi ekstroversioon kuuluva jännityshakuisuus vähenee iän myötä.

Äitinä tarkastelee ja tulkitsee kunkin lapsensa taipumuksia: millaisia ajatustapoja ilmenee eri tilanteista ja asioista ja millaisia tunteita ne herättävät. Millainen on sopeutumisvalmius maailmaan, miten reagoidaan sisäisiin ja ulkoisiin ärsykkeisiin, millainen patteristo selviytymiskeinoja tarvitaan kunkin kohdalla.

Iän karttuessa tulee valittaviksi arvot ja elämäntehtävät. Aikuisuuden kynnyksellä alkaa rakentumaan myös tarinamuotoinen identiteetti. Kuka ja millainen olen, miten minusta tuli se joka nyt olen ja mihin olen menossa.

Mitä äitini näkee?

Näkeekö oma äitini minussa edelleen sen pienen, jalkaterät sisäänpäin taapertavan tytöntyllerön? Onko itselleni yllättävät käänteet elämässäni ja tapani niistä selviytyä olleet hänelle näkyvissä jo silloin, puoli vuosisataa sitten?

Ymmärrys omasta tarinasta luo merkityksellisyyttä, jatkuvuutta ja tarkoituksellisuutta.

Kun lasten tekemillä kotivideoilla he leikkivät, kinaavat, ohjeistavat, komentavat ja kehuvat toisiaan sekä repeilevät toistensa jutuille, ei voi kuin pyyhkiä liikutuksen kyyneleitä.

Pienet kehot ja sielut olivat jo silloin täynnä materiaalia loppuiäksi.

Voin vaan toivoa, että olemme riittävästi osanneet huomioida ja tukea kutakin yksilöä eri vaiheissa, vaikka varmasti on jäänyt näkemättä, tajuamatta, jaksamatta tai ehtimättä. Ja miten erilaisia muistoja heistä jokainen mahtaakaan mukanaan kantaa samasta ja silti omasta lapsuudesta.

Niistä kehkeytyy jokaisen oma tarina, persoona.