Presidenttien vaimoilla sormensa pelissä Linnan juhlissa – Ei enää nykyään?
P.E. Svinhufvud ja Ellen Svinhufvud Linnan juhlissa 6. joulukuuta vuonna 1936.Akseli Neittamo/Lehtikuva
Julkaistu 05.12.2012 12:30(Päivitetty 06.12.2012 13:57)
Tietokirjailija ja tohtori Maritta Pohls kertoo, että presidenttien rouvat ovat vaikuttaneet muun muassa Linnan juhlien tarjoiluihin, kattauksiin, koristeluun ja vieraslistaan.
Ensimmäinen itsenäisyyspäivän vastaanotto järjestettiin vuonna 1919. Sitä emännöi presidentti K.J. Ståhlbergin tytär Aino Ståhlberg.
– Kyseessä olivat 150 henkilön iltapäiväkahvit. Vuonna 1922 Ståhlbergit järjestivät jo 1200 hengen suuren iltavastaanoton, Maritta Pohls kertoo.
Itsenäisyyspäivän vastaanotto vakiintui silti instituutiona hitaasti: joinain vuosina ei juhlittu ollenkaan, ja joinain palattiin pelkkään kahvitteluun.
Ellen Svinhufvudille oma kakku
Svinhufvudit pitivät ensimmäisen itsenäisyyspäivän vastaanottonsa vuonna 1933.
Ellen Svinhufvud-kakusta tuli Linnan juhlien vakiotarjoiltava.Eerikki Pokela/Lehtikuva
– Silloin Linnaan alettiin kutsua muitakin kuin korkeimpia virkamiehiä ja kansanedustajia. Vieraita ei tosin vieläkään kätelty vaan presidenttipari saapui juhlasaliin Porilaisten marssin soidessa.
Pohls kertoo, että Ellen Svinhufvud oli aktiivisesti mukana kehittämässä vastaanottoa kahvitilaisuudesta iltajuhlaksi.
– Uskoakseni hän vaikutti paljon myös juhlan menuuseen, sillä hän oli tavattoman kiinnostunut ruoanlaitosta.
– Ellenillä oli tapana kutsua naisia ja naisjärjestöjen edustajia keskiviikkoisin luokseen iltapäiväteelle, jota varten hän tilasi aina ranskalaisen Sans Rival -kakun Stellan Konditoriasta. Myöhemmin konditoria nimesi sen hänen luvallaan Ellen Svinhufvud-kakuksi. Se on edelleen osa Linnan juhlia.
Pukukulttuuri vahvistui
Pohls sanoo, että myös Linnan juhlien pukukulttuuri korostui Ellen Svinhufvudin aikana 1930-luvulla.
Tyylinäytteitä vuoden 1963 Linnan juhlista.Lehtikuva
– Silloin Suomeen syntyi ulkoisiin asioihin ja muotiin huomiota kiinnittäviä naistenlehtiä, kuten Eeva ja Hopeapeili. Hopeapeili kuvaili vuonna 1936 tarkasti, kuinka naisten iltapukujen vallitseva pääväri itsenäisyyspäivän vastaanotolla oli sininen kullan ja hopean vivahteilla.
– Tosin aluksi Linnan juhlien puvuista oli näissä lehdissä ehkä kolme kuvaa – nythän ne täyttävät kokonaiset lehdet, Pohls sanoo.
Alli Paasikivi vaikuttava
Svinhufvudien jälkeen maatalon emäntänä työskennellyt Kaisa Kallio järjesti paljon vaatimattomampia tilaisuuksia.
– Sitten tulikin sota, jonka aikana ei järjestetty minkäänlaisia vastaanottoja. Eivät ihmiset voineet kuvitellakaan juhlivansa tai panostavansa pukuihin.
Perinteeseen palattiin vasta vuonna 1947 Paasikivien myötä.
– Tuolloin oli jo vapauduttu sodan aikaisesta vaatimattomuuden ihanteesta. Ihmiset ottivat jälleen ilon irti elämästä ja nauttivat pukeutumisesta.
– Alli Paasikivi oli Ellen Svinhufvudin tapaan todella kiinnostunut tarjoiluista, kattauksesta ja koristelusta. Uskon, että hän vaikutti Linnassakin niihin ja esiintyjiin – presidenttiä tuollaiset asiat tuskin kiinnostivat.
Hollannin lähettiläs Jan Thordor van der Vlugt tanssitti Alli Paasikiveä Linnassa vuonna 1953.Reino Loppinen/Lehtikuva
Alettiin tanssia ja kätellä
Paasikivien aikana Linnassa jo tanssittiinkin.
– Tosin ei presidentti itse: diplomaattikunnan korkein henkilö vei aina Alli Paasikiven tanssimaan.
Paasikivet aloittivat myös kättelytradition.
– Presidenttikauden loppuvaiheessa heidän piti istuutua sitä varten, koska muuten he eivät vanhasta iästään johtuen olisi sitä jaksaneet.
– Tuhannen käden puristaminen reumaattisella kädellä oli myöhemmin tuskallista myös Sylvi Kekkoselle, Pohls sanoo.
Katkesiko vaikuttaminen Arajärven myötä?
Onko presidentin rouvalla enää nykyään vaikutusvaltaa Linnan juhlien suunnittelussa?
– Vastaanotto on nykyään jo niin institutionalisoitunut, että se lienee vähentynyt. Saattaa myös olla, että vaikuttamisen perinne katkesi niinä 12 vuotena, kun Pentti Arajärvi oli presidentin puolisona.
Pohls uskoo, että vieraslistaan puolisolla voi silti edelleen olla jonkinlaista sananvaltaa.
– Mutta voi kysyä, miksi puolison edes tarvitsisi vaikuttaa valtiolliseen instituutioon? Ja vielä tärkeämpää, miksi se olisi delegoitu juuri naispuoliselle puolisolle – eikö se ole aika vanhanaikaista?
