Helsinkiläinen Pirkko Fihlman, 83, joutui sotalapseksi Ruotsiin veljensä kanssa, kun hän oli vasta 4-vuotias. Paluu kotimaahan tuntuikin rajulta suomen kielen unohtaneelle tytölle.
Pirkko Fihlman istuu rollaattorinsa päällä kotitalonsa edessä Helsingin Oulunkylässä ja katsoo, kuinka naapuruston lapset leikkivät vähän matkan päässä. Jokainen ohimenevä lapsi nyökkää kohteliaasti Fihlmanille, joka vastaa takaisin lempeällä hymyllä.
Tänä äitienpäivänä Fihlman on yksi Suomen Valkoisen Ruusun mitalin saaneista äideistä. Kolmen oman lapsen ja kahdeksan lapsenlapsen isoäiti syntyi Sortavalassa muutama vuosi ennen talvisodan syttymistä.
Kun jatkosota syttyi 1941, Fihlman ja hänen veljensä lähetettiin Ruotsiin turvaan.
– Meidän piti ensin matkustaa junalla Haaparannalle. Matka oli pitkä ja monilla lapsilla oli täitä ja lapamatoja, Fihlman muistelee evakkomatkaansa.
Lue myös: Äitienpäivän keksijä alkoi vihata päivää itse
Hän päätyi vanhan pariskunnan luo Solbackaan. Lapseton pariskunta oli hyvin uskollinen ja piti tiukkaa kuria. Kodin piti aina olla siisti ja jokaiselle päivälle oli omat askareet, jotka tuli tehdä mukisematta.
Kahden maan välissä
Paluu oman perheen luo Suomeen ei ollutkaan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Ruotsissa arki oli turvallista, sillä koti oli puhdas ja Fihlmanilla oli jopa oma huone.