Parivaljakko vaelsi yli 2000 kilometriä Grand Canyonin halki dokumentoidakseen sen katoavaa kauneutta – "Kanjoni ei kunnioita ketään"

Vaeltajat kävelivät Grand Canyonia pitkin ja yrittivät pelastaa sen 5:20

Pete McBride, 45, ja Kevin Fedarko, 51, dokumentoivat koko matkansa tärkeän luonnonsuojelukohteen halki, jotta voisivat todistaa sen merkityksen ihmiskunnalle.

Vain 24 ihmistä oli aiemmin yrittänyt samaa, ja kahdeksan heistä oli onnistunut yrityksessä. Kuussakin on käynyt useampi ihminen, kuin Grand Canyonin halki on kävellyt yhteen menoon.

Silti kuvaaja Pete McBride ja kirjoittaja Kevin Fedarko päättivät ryhtyä uhkarohkeaan urakkaan. Eteenpäin ajavana voimana oli halu taltioida Grand Canyonin kauneutta, jotta useampi kiinnostuisi sen suojelemisesta. 

Matkaa vaellukselle kertyi 1200 kilometriä, jotka he kulkivat kaikkina eri vuodenaikoina. Samalla he keräsivät materiaalia dokumentialokuvaansa ja kirjaansa.

Kumpikin miehistä oli vaeltanut paljon ja viettänyt aikaa luonnossa, joten he eivät uskoneet sen olevan niin vaikeaa.

– Mutta jo kolmantena päivänä tajuntaani iski ajatus, ettemme ikinä tule onnistumaan, McBride kertoo CNN:n haastattelussa.

Kun he aloittivat ensimmäisen yrityksensä, he eivät olleet varautuneet riittävän hyvin paahtavaan kuumuuteen ja heillä oli liikaa kannettavaa rinkoissaan. Heidän jalkapohjansa hankautuivat rikki ja yleiskunto meni niin heikoksi, että vaellus uhkasi keskeytyä jo alkutaipaleella. Pari päivää myöhemmin heidän pahin pelkonsa toteutuikin, ja he kääntyivät ympäri. Opetus veti miehet nöyriksi.

– Kanjoni ei kunnioita ketään, McBride kommentoi National Geographicille.

Vuosittain kanjoniin kuolee tusinan verran ihmisiä. Yleisimmät kuolinsyyt ovat nestehukka ja hypotermia, mutta myös putoamisia sekä itsemurhia tapahtuu alueella. Erilaiset kuvaustilanteetkin ovat vaatineet lukuisia uhreja.

Ensiyrityksen keskeydyttyä miehet ajattelivat hautaavansa koko idean.

Projektista kuulleet kanjonin liepeillä asuvat ihmiset kuitenkin vaativat miehiä jatkamaan vedoten siihen, että kanjonin tarina ansaitsee tulla kerrotuksi ja kuulluksi.

"Jokainen sekunti oli kidutusta"

Syyskuussa vuonna 2015, kolme viikkoa ensiyrityksestä parivaljakko heitti rinkat hartioilleen toistamiseen, tällä kertaa kevyemmät. Toinen yritys onnistui, ja he taltioivat kanjonin luontoa ja mahtia kaikkina vuodenaikoina. Vaellus oli fyysisesti äärimmäisen raskas, ja monin paikoin kävelyn sijaan kiipeämistä ja kallioilla turvallisen reitin hapuilemista.

– Oikeastaan jokainen sekunti on kidutusta. Eri tekijöiden summa tekee siitä haastavaa: sopivan reitin etsiminen ja navigointi ilman polkuja, läpi pääsemisen vaikeus, kun vastassa on pystysuoria esteitä ja kallioseiniä, koko vartaloa kurittava kuumuus. Meillä ei ollut aavistustakaan mihin ryhdyimme, kun aloitimme projektimme, Fedarko kommentoi National Geographicille.

Kanjoniin suunnitellaan yhä suurempien turistimassojen tuomista – kuvaajalla on yksi toive turisteille

McBride on huolissaan ihmisten ja rakennusten tunkeutumisesta kanjoniin.

Yksi niistä on raitiovaunulinjan rakentaminen puistossa sijaitsevan kauniin joen äärelle. Vaunu voisi tuoda kymmenen tuhatta ihmistä päivässä joelle.

McBride halusi myös tehdä yhden testin matkansa päätteeksi: hän halusi nähdä, kuinka monta helikopteria lentää kanjonin yli päivässä. Helikopterilennot ovat turistien suosima tapa päästä näkemään kanjonin laajuus taivaalta käsin. McBride seisoi paikallaan kaksitoista tuntia tallentaen linssinsä läpi joka ikisen yli lentävän kopterin. Päivän aikana hän kuvasi  363 helikopteria.

McBride ei halua sulkea puistoa tai estää ihmisiä matkustamasta kanjonin äärelle ja todistamasta sen kaunetta. Sen sijaan hänellä on yksi toive.

– Älä anna sille kahtatoista minuuttia. Katso korppia lentelemässä ympäriinsä. Jos et pidä vaeltamisesta, sinun ei tarvitse.  Mutta kävele edes katselutasanteelta toiselle, hän kehottaa.


Lue myös:

    Uusimmat