Pariskunnan koskettava tarina: Tämän jälkeen ei voi olla uskomatta tosirakkauteen

Koskettava tarina erään pariskunnan rakkaudesta on levinnyt vuosien saatossa maailmanlaajuisesti.

Laura Hammond kirjoitti KKPRS-tarinan vuonna 1995 kunnianosoitukseksi isovanhemmilleen.

Pian tarina levisi perheen sisällä, sitten perheenjäsenten ystävien kesken ja pian tarina julkaistiin myös Chicken Soup for the Couple's Soul -kirjassa vuonna 1999. Tuon jälkeen tarina on julkaistu useissa kirjoissa, useilla kielillä. Koskettava tarina palauttaa uskosi rakkauteen.

KKPRS-tarina

"Isovanhempani olivat naimisissa yli puoli vuosisataa ja leikkivät omaa erityistä peliään aina tapaamisestaan lähtien. Pelin idea oli kirjoittaa kirjaimet "KKPRS" yllättävään paikkaan, ja odottaa, että toinen löytää tekstin.

He jättivät vuorollaan "KKPRS"-tekstejä ympäri taloa, ja heti kun toinen löysi sen, piti toisen piilottaa se jälleen kerran. He piirsivät "KKPRS" sormillaan sokeri- ja jauhopaketteihin odottamaan seuraavaa ruoanlaittajaa. He töhräsivät sen aamukasteen kostuttamiin ikkunoihin, joista näki patiolle, jossa isoäiti aina syötti meille sinisellä elintarvikevärillä värjättyä, itsetehtyä vanukasta. "KKPRS" oli kirjoitettu kuuman suihkun jäljiltä höyryiseen peiliin, johon se ilmestyi aina uudelleen kylpy kylvyn jälkeen.

Kerran isoäitini jopa rullasi auki vessapaperirullan jättääkseen "KKPRS"-tekstin viimeiseen paperinpalaan. Paikoille, joihin "KKPRS" ilmestyi, ei ollut mitään rajaa. Pieniä, hätäisesti kirjoitetuilla "KKPRS"-tekstillä varustettuja muistilappuja löytyi sullottuna kojelautoihin ja autonistuimiin, tai teipattuna ohjauspyöriin. Lappuja oli tungettu kenkiin tai jätetty tyynyjen alle. "KKPRS" oli kirjoitettu takanreunuksen pölyyn ja takan tuhkiin.

Salaperäinen sana oli yhtä iso osa isovanhempieni taloa kuin huonekalut. Minulta kesti kauan aikaa ennen kuin todella osasin arvostaa isovanhempieni peliä. Skeptisyys esti minua uskomasta todelliseen rakkauteen – sellaiseen, joka on puhdas ja kestävä. En kuitenkaan koskaan epäillyt isovanhempieni parisuhdetta. He osasivat rakkauden ulkoa. Se oli enemmän kuin heidän flirttaileva pelinsä, se oli elämäntapa.

Heidän parisuhteensa perustui kiintymykseen ja intohimoiseen hellyyteen, jota kaikki eivät pääse kokemaan. Isoisä ja isoäiti pitivät toisiaan käsistä kiinni aina, kun oli mahdollisuus. He varastivat suukkoja toisiltaan törmätessään pienessä keittiössään. He lopettivat toistensa lauseet ja jakoivat päivittäisen ristisanatehtävän. Isoäitini kuiskasi minulle, kuinka söpö isoisä oli, ja kuinka komea vanha mies hänestä tulisi. Hän väitti osaavansa todella "valita". Ennen jokaista ateriaa he painoivat päänsä ja sanoivat kiitoksensa ihmetellen heille suotuja siunauksia: mahtavaa perhettä, hyvää onnea ja toisiaan.

Mutta isovanhempieni elämän yllä oli synkkä pilvi: hänellä oli rintasyöpä. Sairaus ilmestyi ensimmäisen kerran 10 vuotta aiemmin. Kuten aina, isoisä oli hänen kanssaan joka hetki. Hän lohdutti häntä heidän keltaisessa huoneessaan, joka oli maalattu sillä värillä siksi, että isoäidin ympärillä olisi aina auringonpaistetta, jopa silloin, kun hän oli liian huonovointinen mennäkseen ulos. Nyt syöpä hyökkäsi hänen elimistöään vastaan jälleen kerran. Kepin ja isoisäni vakaan käden avulla he silti pääsivät kirkkoon joka sunnuntaiaamu. Mutta isoäitini vointi heikentyi koko ajan, kunnes hän ei lopulta enää voinut poistua kotoa.

Jonkin aikaa isoisä kävi kirkossa yksin rukoillen, että Jumala katsoisi hänen vaimonsa perään. Sitten eräänä päivänä tapahtui se, mitä olimme kaikki pelänneet tapahtuvan. Isoäiti oli poissa. "KKPRS." Se oli kirjoitettu keltaisella isoäidin hautajaiskukkien vaaleanpunaisiin nauhoihin.

Kun väki väheni ja viimeiset surijat kääntyivät lähteäkseen, tätini, setäni, serkkuni ja muut perheenjäsenet kerääntyivät isoäidin luokse viimeisen kerran. Isoisä astui isoäidin arkun luokse ja vapisevan hengenvedon saattelemana hän alkoi laulaa tälle. Kyyneleiden ja surunsa läpi hän lauloi syvällä ja käheällä äänellä kehtolaulun. Tärisin omassa surussani, enkä koskaan unohda sitä hetkeä. Sillä tiesin silloin, että vaikka en pystynyt millään käsittämään heidän rakkaudensa syvyyttä, olin saanut todistaa sen ainutkertaista kauneutta.

K-K-P-R-S. Katso Kuinka Paljon Rakastan Sinua."

Myös lapset tietävät jotain rakkaudesta. Katso videolta, miten suomalaislapset määrittelevät rakkauden:

Lue myös:

    Uusimmat