Nina Nikkilä kertoo, miten päätti selviytyä veljensä kaiken tapahtuneen jälkeen. 
Mikko Kormilainen
mikko.kormilainen@mtv.fi
Nina Nikkilän isä kuolee metanolimyrkytykseen juotuaan alkoholia mökillään juhannuksena. Aluksi tapausta pidettiin onnettomuutena, mutta myöhemmin järkyttävä totuus paljastui.
Elettiin juhannusta vuonna 2015. Ninan vanhemmat, isä Jari ja äiti Eeva-Kaisa olivat tulleet viettämään aikaa rakkaalle mökilleen Urjalaan Pirkanmaalle.
Tuo juhannus jäi Jarin viimeiseksi.
Ulospäin perhe vaikutti tavalliselta; omakotitalo Tammelassa, kaksi lasta ja vanhemmat hyvissä ammateissa. Isä työskenteli telakkateollisuusalan yrityksen toimitusjohtajana ja äiti lukion kieltenopettajana.
Nyt 30-vuotias Nina kertoo perheen traagisesta tarinasta yhdessä Heidi Holmavuon kanssa kirjoittamassaan kirjassa Murhan jäljet (Docendo).
Äiti ja isä olivat menneet mökille torstai-iltapäivällä. Mökillä oli tehty risusavottaa ja heillä oli myös suunnitelmissa käydä ystäväpariskunnan luona Naantalissa viettämässä juhannusta. Isän huonovointisuuden vuoksi Naantalin-vierailu jäi tekemättä.
Isän vointi oli huonontunut hiljalleen, ja lauantaina hän pyysi päästä takaisin kotiin. Mökiltä kotiin oli noin puolen tunnin matka.
– Kun pääsimme kakkostielle, Jari pyysi pysäyttämään ja kävi oksentamassa. Oksentaminen oli lähinnä yökkimistä, näin Eeva-Kaisa kertoi poliisille kuulusteluissa.
18:48
Kotona isän pahoinvointi lisääntyi ja myös näkökyky heikkeni. Jari pyysi soittamaan ambulanssin. Ambulanssimatkan jälkeen hän ei enää koskaan herännyt.
Ensihoitajille Eeva-Kaisa kertoi miehensä nauttineen mökillä runsaasti alkoholia, myös ulkomailta tuotua viinaa. Alkometriin Jari puhalsi yhden promillen lukemat.
Kanta-Hämeen keskussairaalassa Hämeenlinnassa päivystävä lääkäri totesi Jarin tapauksen olevan pahin metanolimyrkytys, jonka hän oli uransa aikana kohdannut.
Jarin verestä mitattu metanolipitoisuus oli 83 millimoolia litrassa. Jo 15–30 mmol/l luokitellaan vakavaksi myrkytykseksi.
Lääkärin mukaan noin korkeisiin pitoisuuksiin ei päästä kuin juomalla metanolia pidemmän aikaa. Jo sairaalaan tullessa Jarilla oli selkeitä merkkejä aivovauriosta. Tämä viittasi siihen, että myrkytysoireet olivat jatkuneet pidempään.
Koomaan vaivutetulla ja hengityskoneeseen kytketyllä Jarilla ei ollut enää aivotoimintaa.
Nina muistelee äidin vierailleen sairaalan teho-osastolla päivittäin, mutta samalla tämä oli yllättävän kiireinen. Äidin piti tyhjentää kodin likakaivoja ja tehdä muuta täysin epäoleellista siinä tilanteessa.
– Jälkeenpäin miettien tämä oli ensimmäisiä asioita, joista olisi pitänyt tajuta, että jotain outoa on meneillään.
Myrkytyksen syyksi äiti epäili myrkkyviinaa, jota hänen miehensä olisi jostain saanut käsiinsä.
– Kolmantena päivänä lääkärit ilmoittivat, että koska isä oli aivokuollut, hänet piti vain päästää menemään, Nina muistelee.
Alun perin kuolintodistukseen kuolemanluokaksi kirjattiin tapaturma.
Isän äkillinen ja yllättävä kuolema jää vaivaamaan Ninaa. Kyse ei voinut olla tapaturmasta tai vahingosta.
Loppukesästä 2015 Ninan äiti ja pikkuveli lähtevät golfmatkalle Espanjaan. Tuolloin Nina päätti, että hän menee lapsuudenkotiinsa tekemään rauhassa surutyötä ja käy samalla läpi isänsä tavaroita.
Tavaroiden joukossa on isän puhelin.
– Järkytyksekseni löysin puhelimesta viestejä, joita äiti oli lähettänyt – ei minulle tai kenellekään muulle perheenjäsenelle – vaan naisoletetuille. Viestit oli lähetetty isän kuoleman jälkeen.
Viestejä oli lähetelty naisille, joiden kanssa Eeva-Kaisa epäili miehensä olleen suhteessa.
Nina valokuvaa kaikki viestit.
Tuolloin Nina ajatteli ensimmäisen kerran, että äiti saattaa salata isän kuolemaan liittyviä yksityiskohtia. Nina tiesi vanhempiensa liiton rakoilevan. Keväällä 2015 Eeva-Kaisalle oli paljastunut miehensä salasuhde, ja avioerohakemus oli laitettu vireille.
Toukokuussa 2015 Eeva-Kaisa oli yrittänyt ostaa apteekista puhdasta metanolia. Tämä ei onnistunut, joten hän tilasi sitä 10 litraa netistä. Metanolia hän selitti tarvitsevansa keittiön kaappien puhdistukseen.
Laatikoista löytyi myös papereita, joihin oli kirjattu erilaisia ainepitoisuuksia.
– Silti, vaikka kaikki nämä merkit alkoivat muodostaa kuvaa, en halunnut uskoa sitä. Ajatus siitä, että oma äitini voisi olla jollain tavalla osallinen isän kuolemaan, tuntui niin käsittämättömältä, että kyseenalaistin jo oman todellisuuteni.
Jo viikkoa ennen golfmatkaa Nina oli soittanut poliisille ja kysynyt, miksi hänen isänsä kuolemaa ei tutkita. Poliisi sanoi, ettei tapauksessa ole mitään tutkittavaa eikä heillä ole aikaa tutkia, mistä alkoholisti on korvikealkoholinsa hankkinut.
Lopulta kolmannen kerran poliisille soitettuaan, Nina kutsutaan poliisilaitokselle juttelemaan.
Nina saa kuulla, että äiti oli kertonut poliisille, että isä oli korvikealkoholia käyttävä alkoholisti.
Nina tyrmää väitteet ja lyö poliisille todisteet pöytään: kuvat puhelimesta lähetyistä viesteistä ja muistiinpanot pitoisuuslaskelmista. Poliisi käynnistää kuolemasta rikostutkinnan.
Joulukuussa 2015, puoli vuotta isän kuoleman jälkeen, poliisi soittaa Ninalle. Poliisi kertoo, että heillä on vain yksi tutkintalinja, ja sen keskiössä on Ninan äiti.
Tammikuussa 2016 Ninan äiti vangittiin epäiltynä miehensä murhasta.
Poliisikuulusteluissa Eeva-Kaisa kiisti murhanneensa miestään.
– Minä en ole miestäni murhannut. En pystyisi juottamaan tai syöttämään hänelle mitään myrkkyä. Jari on minua kaksi kertaa isompi ja painavampi ja hän on perheessämme se, joka tekee päätökset.
– Kysyn vaan, että millainen murhaaja olen, kun järjestin Jarin hoitoon heti kun hän hoitoon halusi. Se ei vielä tee minusta murhaajaa, että olin hänen kanssaan mökillä samaan aikaan. En siis ole murhaaja ollenkaan, kun vein hänet hoitoon, nainen sanoi.
Asia ei koskaan edennyt oikeuteen, sillä 5. helmikuuta Eeva-Kaisa löydettiin Hämeenlinnan poliisivankilasta hirttäytyneenä.
Itsemurhakirjeessään äiti kirjoittaa, että mökillä saattoi tapahtua karmea vahinko.
Itsemurhakirje alkaa ja päättyy samaan lauseeseen:
– En murhannut, rakastin.
Ninan mukaan hänen äidissään oli piirteitä, jotka viittasivat psykopatiaan. Äidin empatiakyvyssä oli aina jotain arvoituksellista.
– Empatia ei ollut jatkuvaa, läsnäolevaa tukea, vaan pikemminkin jotain, jota hän ikään kuin annosteli. Hetkittäin hän saattoi olla lämmin ja hellä, mutta usein tuntui, että nuo hetket olivat tarkasti valikoituja ja ehtojen sävyttämiä.
Miten Nina ja hänen veljensä ovat voineet selvitä kaiken kokemansa jälkeen. Tämä asia nousi esille Viiden jälkeen -ohjelmassa, jossa Nina vieraili yhdessä toisen kirjan kirjoittajan Heidi Holmavuon kanssa.
– Olimme siinä isän haudalla, katsottiin toisiamme. Siinä oli sellainen sanaton hetki, nyt tässä ollaan vai me kaksi ja pidämme toisistamme huolta, Nina kertoi suhteestaan veljeensä.
Metanolimurhana tunnetusta tapauksesta kerrottiin Rikospaikka-ohjelmassa vuonna 2019:
5:45
Sitaatit on otettu Nina Nikkilän ja Heidi Holmavuon kirjasta Murhan jäljet (Docendo).
