Helsingin yliopistossa on kokeiltu pellon kasvuston monipuolistamista jopa kahdeksalla eri kasvilajilla.
Kasvilajien lisääminen pellolla on yksi keino parantaa hiilen sitoutumista maaperään. Käytännössä kyse on siitä, että pelloille voi istuttaa päälajin lisäksi seuralaiskasveja. Tuoreen tutkimushankkeen mukaan nämä seuralaislajit hyödyttävät myös pellon maaperää – ilman sadonmenetystä.
Maanviljelyn monihyötyiset ratkaisut ilmastokestävään ruokajärjestelmään -hankkeessa selvisi, että pellon päälajin kavereiksi lisätyt seuralaiskasvit vaikuttavat myönteisesti maaperän mikrobien hiilenkäytön tehokkuuteen. Tämä voi puolestaan edistää hiilen varastoitumista.
Vaikutus johtuu kasvibiomassan lisääntymisestä ja mikrobien vuorovaikutuksen parantumisesta.
Monimuotoista kasvillisuutta
Helsingin yliopiston professori Anna-Liisa Laine kertoo, että Viikin kampuksen koeasetelmassa pelkän päälaji ohran lisäksi kokeiltiin ohraa yhdellä, kahdella, neljällä ja kahdeksalla seuralaiskasvilla.
Seuralaislajit olivat valkoapila, alsikeapila, puna-apila, sinimailanen, timotei, sikuri, ruokonata ja italianraiheinä.
– Peltokoe perustettiin vuonna 2019, jolloin kylvettiin ohraa. Sen jälkeen katsottiin, miten kasvillisuuden monimuotoisuus vaikuttaa koeruuduissa eri seuralaislajiyhdistelmillä.
Selvisi, että jo neljä ohran seuralaiskasvilajia tuottaa yhtä suuret käytännön hyödyt kuin kahdeksan seuralaislajin käyttäminen.
– Tämä on tietysti hyvä uutinen viljelijöiden kannalta, koska kahdeksan lajin lisääminen voisi olla liian työlästä. Vaikka yhden kokeen perusteella ei uskalla antaa mitään suositusta, mielestäni seuralaiskasvilajeja voi hyvin kokeilla omalla pellolla. Varsinkin kun riskejä ei ole.
Juuristo vaikuttaa
EU-tasoisesti viljelyssä ollaan pyrkimässä kohti tervettä maaperää. On kuitenkin vaikeaa tarkasti määritellä, millä indikaattoreilla maaperä on terve, koska jo maaperän vaihtelu vaikuttaa niin paljon ravinteiden ja veden sidontakapasiteettiin. Tutkimuksellisesti onkin mielekkäintä katsoa muutosta, jonka diversiteettikäsittely tuottaa, sanoo Laine.
– Tutkimme maaperäprosesseja eri tavoin: mikrobiyhteisöjen rakennetta ja mikrobien hiilen käytön tehokkuutta.
Jos lajit ovat ominaisuuksiltaan erilaisia, se tuottaa biodiversiteettiteorian mukaan ekosysteemissä etua. Kun peltoon lisätään erilaisia lajeja, syntyy myös erilaista juuristoarkkitehtuuria ja juurikemioita, jotka voivat vaikuttaa mikrobeihin.
– Viikin kokeessa valitsimme seuralaiskasvit sen perusteella, että osa niistä on matalajuurisia ja osa syväjuurisia lajeja. Oletuksena on, että juuriston monimuotoisuus tuottaa kasvustolle etua.
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK) maaperä- ja ilmastoasiantuntija Heikki Aro sanoo, että maaperän terveys on suomalaiselle maataloudelle tärkeä kilpailukykytekijä.
– Maan mikrobien toimintakyky sekä maaperän kyky sitoa ja varastoida hiiltä on maan hyvän kasvukunnon perusta.
Usean kasvilajin yhtäaikainen kasvattaminen pelloilla ei ole aivan uusi asia. Kauraa käytettiin aikanaan herneen tukikasvina, mikä helpotti puintia syksyllä.
– Kerääjä- ja peitekasvien viljely lisääntyy osana tukipolitiikan muutoksia. Mikäli peltoviljelyteknologian toimivuus sekä viljelyn kannattavuus voidaan turvata, en näe estettä, etteikö seuralaiskasvien viljely voisi laajentua osana viljelykiertoa, Aro toteaa.
Vähemmän lannoitteita
Kasvidiversiteetin eli kasvien monimuotoisuuden lisääminen on yksi keino kestävään maatalouteen, sillä maaperä on monella tapaa tärkeä.
– Maaperän rakennetta parantamalla voidaan muun muassa estää veden ja ravinteiden valumia, ja sitä kautta vähentää lannoitteiden käyttöä, professori Anna-Liisa Laine sanoo.
Kun biodiversiteetti luonnossa häiriintyy, uudet taudinaiheuttajat saavat tilaisuuden lisääntyä.
– Seuralaiskasvit eivät vaikuta satomäärään, mutta voivat toimia tautiesteenä.
Tiettyjen seuralaislajien runsaus koeruudulla hillitsi ohran verkkolaikku-taudin etenemistä ilman torjunta-aineita.
– Biodiversiteetin lisääminen viljelyssä on pioneerityötä, johon viljelijät ovat upeasti lähteneet mukaan. Järjestelmää voisi kehittää nykyistä kestävämpään suuntaan myös poliittisilla ohjauskeinoilla.
Maanviljelyn monihyötyiset ratkaisut ilmastokestävään ruokajärjestelmään -hanke päättyy ensi syksynä.
Tutkimuksessa ovat mukana Helsingin yliopiston lisäksi Ilmatieteen laitos, Luonnonvarakeskus Luke, Suomen ympäristökeskus ja Baltic Sea Action Group -säätiö.