Natasa ja Jesse Höök säästivät kolme vuotta ostaakseen oman talon. Vaikeuksista huolimatta pieni perhe toteutti unelmansa. Lokakuusta asti he ovat asuneet omakotitalossaan.
Taksi kääntyy rauhalliselle pikkukadulle Länsi-Vantaalla ja koukkaa sitten pienen puisen omakotitalon pihaan. Taloa selvästi remontoidaan: siitä kertovat pihamaalla lojuvat tarvikkeet sekä puruinen tuoksu. Sisällä on kuitenkin jo kotoinen tunnelma.
Natasa Höök, 32, on puolisonsa Jessen, 37, ja pariskunnan 2,5-vuotiaan taaperon kanssa asettautumassa ruokapöytään. Tarjolla on nakkikeittoa. Edullinen kotiruoka sopii hyvin haastattelun teemaan. Tarkoituksena on keskustella asuntosäästämisestä.
Natasa ja Jesse säästivät kolmessa vuodessa 10 000 euroa. Tuolla summalla he saivat lopulta lainan, joka täytti pariskunnan pitkäaikaisen haaveen – oman omakotitalon.
– Se oli unelma, jonka edessä ei suostunut vaan luovuttamaan millään, Natasa sanoo.
Sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä tarvittiin, sillä matka meluisasta kerrostalokämpästä rauhalliseen omakotitaloon ei ollut helppo.
Työttömällä ja varattomalla parilla oli selkeä tavoite mielessään
Neljä ja puoli vuotta sitten tavanneelle parille oli alun alkujaan selvää, että he haluaisivat muuttaa omakotitaloon. Ajatus rauhallisesta omasta kodista sai lisäkierroksia kerrostaloasumisesta. Herttoniemessä meren läheisyys viehätti, mutta naapurin pasuunamainen herätyskello ei.
Kolme vuotta sitten säästöprojekti alkoi. Tavoitteena oli kerryttää asuntosäästötilille 10 000 euroa ja hakea lainaa ensiasuntoon. Se olisi melkoinen urakka, sillä sekä Natasa että Jesse olivat työttömiä ja varattomia.
Ensimmäinen askel säästämiseen oli hankkia töitä. Natasa aloitti osa-aikaisena ständimyyjänä, Jesse vuokratyöfirmassa raksalla. Palkasta laitettiin aina ensimmäisenä rahaa säästöön. Kotoa myytiin tarpeettomia tavaroita, kuten muumimukeja, jotta rahat riittivät ruokaan.
Eniten rahaa kertyi ensimmäisenä vuonna. Sitten säästöön kertyvää summaa alkoivat syödä muut menot. Natasa kouluttautui personal traineriksi ja perusti yrityksen. Pari meni naimisiin, sai esikoisensa ja muutti isompaan vuokra-asuntoon. Menot kasvoivat samalla, kun äitiysloma ja hoitovapaa nakersivat tuloja.
Lue myös: Iida laski vauvavuoden kulut: yli 10 000 euroa – ”Eihän lasta voi rahassa mitata, mutta kyllä se on karu tosiasia, että lapsi maksaa”
Säästäminen jatkui käytännössä Jessen palkan turvin, Natasa sai pieniä tuloja hyvinvointiin keskittyvistä nettivalmennuksistaan ja blogin kirjoittamisesta. Työmaalla Jesse joutui – tai sai – tehdä paljon ylitöitä, joista rahaa kertyi peruspalkkaa enemmän. Sen hintana oli vähäinen aika perheen kanssa.
– Ei se mua haitannut. Sehän (säästäminen) oli meidän tavoite, ja välillä niiden eteen joutuu tekemään paljon töitä, Jesse toteaa.
Kirkkaana mielessä oleva tavoite kannusti jaksamaan pitkiä päiviä, mutta auttoi myös olemaan sortumasta rahaa vieviin turhuuksiin.
Toiveikkaan pariskunnan kasvoille iskettiin märkä rätti
Kolmen vuoden säästämisprojektin jälkeen Natasa ja Jesse olivat saavuttaneet tavoitteensa. ASP-tilillä komeili 10 000 euroa. Summan näkeminen tuntui uskomattomalta. He marssivat pankkiin, jossa toiveikkaan pariskunnan kasvoja vasten iskettiin märkä rätti.
– Sanottiin, että ihan kiva, kun saitte säästettyä, mutta ette te tuolla mitään tee, Natasa muistelee.
Kymppitonni ei riittäisi toivotunlaiseen asuntoon pääkaupunkiseudulla. Tarvittaisiin takaajia tai vähintään toinen samanmoinen summa säästöön.
Lue myös: Paljonko rahaa suomalaisella pitää olla, että hän on "rikas"? Selvitimme: "Kun ei enää pysty miljoonan tarkkuudella sanomaan, montako miljoonaa omistaa..."
Mielessä alkoivat pyöriä vaihtoehtoiset suunnitelmat. Jos sitä muuttaisi pieneen kerrostaloyksiöön, jotta saisi enemmän rahaa säästöön? Etsisikin omakotitalon sijaan rivitaloasuntoa?
Oma koti oli niin tärkeä, että sen eteen olisi valmis tekemään koviakin kompromisseja. Nyt kompromissien läpikäyminen jo naurattaa, mutta kellossa saattaisi olla toinen ääni, jos unelmasta olisi taipunut oikeasti luopumaan.
Koska niin Höökit eivät tehneet.
Unelmatalo löytyi sattumalta
Viime kesänä Natasa vietti pienen tyttärensä kanssa paljon aikaa siirtolapuutarhassa Herttoniemessä katsomassa ihania värikkäitä pikkutaloja. Hän tsemppasi itseään uskomaan, että pian perheellä olisi oma koti, leikki hyvää fiilistä luovalla ajatuksella.
Eräänä kesäisenä iltana Natasa avasi talonhakupalvelun ja löysi kuin ihmeen kaupalla perheen kuvitteelliseen budjettiin sopivan omakotitalon pääkaupunkiseudulta. 1950-luvulla rakennettu talo vaatisi remontointia, mutta se ei haitannut – olihan Jesse ammattitaitoinen rakentaja.
Näyttö olisi seuraavana iltana lapsen nukkumaanmenoaikaan. Ajan aikaistaminen ei onnistunut, mutta Natasa ja Jesse olivat valmiit kestämään taaperon väsymyksensekaisen kiukuttelun. Tämä saattaisi olla Se Oikea Talo.
Kolmihenkinen perhe ei ollut näytössä ainut. Kun paikalle valui väkeä, jännitys nousi pintaan. Vaikka Natasa ja Jesse eivät olleet vielä käyneet sisällä talossa, vahva tunne kertoi, että koti ei saisi mennä heiltä ohi suun. Kiinnostuneet pääsivät sisälle. Talo oli ulkonäöllisesti kehnommassa kunnossa kuin myynti-ilmoitus antoi ymmärtää, mikä karsi paljon näyttöön tulleita ihmisiä.
Natasa ja Jesse kuitenkin näkivät valtavan työmaan sijaan hirveästi potentiaalia. Kaksikerroksinen talo oli sielukas, kodikas ja sopivan kokoinen. Pienellä pihalla voisi kesällä juoda kahvia, mutta nurmikenttä ei ollut niin suuri, että ruohikon leikkaaminen olisi ollut ylivoimaista. Talo oli hyvällä paikalla lähellä juna-asemaa. Vieressä olisi leikkipuisto.
Viimeistään lapsen reaktio sinetöi ostopäätöksen. Tyttö meni rennosti sohvalle ja nimesi kylpyhuoneen ammeen omakseen. Talo tuntui koko perheestä kodilta.
Natasa ja Jesse päättivät tehdä talosta tarjouksen sillä ehdolla, että he saisivat pankista lainan. He saivat yhteystiedot toiseen pankkiin, ja parin päivän kuluttua lupaus lainasta saapui. Perhe pääsisi viimein omaan kotiin.
Remontin keskellä Jessen päivät venyivät pitkiksi
Elokuussa Höökit saivat avaimet käteensä, ja Jesse alkoi remontoida taloa muuttokuntoon. Päivät venähtivät pitkiksi. Jesse heräsi viideltä ansiotyöhön ja jatkoi työpäivän jälkeen talolla iltakymmeneen asti. Joinain viikkoina hän näki pientä lastaan vain lauantaiaamuisin.
– Kyllä melkein tämän projektin tuomalla kokemuksella voi sanoa, että jos haluaa saavuttaa niitä juttuja, kuten oman talon, joutuu tekemään sellaisia asioita, jotka tuntuvat epämiellyttäviltä vähän aikaa, Jesse sanoo.
Lue myös: Oletko 30-, 40- vai 50-vuotias? Näin paljon sinulla pitäisi jo olla rahaa säästössä
Täysin mutkitta remontti ei sujunut. Katon aluslaudoituksesta löytyi lahottajasientä, vaikka taloon oli tehty kuntokartoitus ennen kauppoja. Katon uudelleenrakentamisesta tuli komea lisälasku.
Natasa ja Jesse maksoivat omakotitalostaan Vantaalla 165 000 euroa. Ilman kattoa remonttiin ei olisi mennyt kuin maksimissaan 15 000 euroa, he arvioivat.
Ympäristötekijöiden ei saa antaa vaikuttaa parisuhteeseen
Remontti, raha-asiat ja pikkulapsiarki ovat kaikki stressaavia ja parisuhdetta kuormittavia tekijöitä – remonttia on luonnehdittu jopa pettämistä pahemmaksi koettelemukseksi. Höökit ovat muistaneet papin aamenen ja lupauksen pysyä yhdessä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Vaikka välillä on tulistuttu, aina on sovittu.
– Vika ei ole toisessa ihmisessä vaan niissä kaikissa kuormittavissa ympäristötekijöissä. Sen kun ymmärtää, niin se helpottaa huomattavasti näitä hommia, Jesse sanoo.
Ja kun toinen alkaa käymään ylikierroksilla, toinen toimii vastapainona ja muistuttaa oikeasti tärkeistä asioista. Höökeille se tarkoittaa perhettä.
Natasa kertoo, että pari on varautunut vastoinkäymisiin ja sopinut jo aiemmin, ettei suhteen anneta kariutua lapsen ollessa pieni. Tyttärelle halutaan antaa turvallinen koti ja ehjä perhe.
Omassa kodissa on nyt hyvä olla
Lokakuusta asti Höökit ovat asuneet ostamassaan talossa. Jessen työtahti on rauhoittunut, vaikka remontoitavaa vielä riittää. Työmaalla on mukavampi työskennellä, kun perhe on läsnä.
Parasta omassa kodissa on rauha, vapaus sekä se, että on itse vastuussa omasta elämästään.
– Voin laittaa vaaleanpunaista seinään tai tehdä mitään vaan. Oma koti on oma, Natasa sanoo.
– Ja vastaat itse kaikesta, Jesse jatkaa.
Enää naapurin tuomiopäivän kelloa muistuttavan ja jatkuvasti torkuttavan herätyskellon meteli ei kantaudu asuntoon. Nykyiset naapurit vaikuttavat rauhallisilta ihmisiltä, joiden kanssa on helppo tulla toimeen. Pienen omakotitaloalueen yhteisöllisyys viehättää. Pihalla naapurit eivät kavahda moikkausta kuten rappukäytävässä.
Taapero laittaa kenkiä jalkaan kavutakseen keittiöstä yläkertaan isänsä kanssa. Sinne Jesse remontoi perheen makuutilat. Lapsi on ottanut selvästi kodin omakseen.
Säästövinkit perheellisille
Höökien tarina muistuttaa, ettei unelmien saavuttaminen ole mahdotonta – kunhan ne eivät ole ”harhaisia”. Natasa myöntää, että hänenkin omakotitalohaaveensa olivat saavuttaneet melkoiset mittasuhteet ennen kuin todellisuus hyökyi päälle. Miljoonia maksavaan merenrantataloon ei ihan heti muutettaisi.
Kovalla työllä ja kärsivällisyydellä Höökit saavuttivat unelmansa, oman kodin rauhalliselta alueelta. Tällaisia vinkkejä he antavat muille perheellisille säästäjille:
- Tee töitä – työttömän ei kannata nirsoilla työpaikan kanssa.
- Priorisoi säästäminen, laita ensimmäisenä palkasta tietty osa säästöön.
- Älä laita rahaa turhuuksiin, osta käytettyä tai tee itse.
- Myy turhaa omaisuutta.
- Hyödynnä vahvuutesi ja kerrytä niillä lisätienestejä, jos mahdollista.
- Tee ylitöitä.
- Aseta välitavoitteita.
- Tee budjetti.
- Usko itseesi ja unelmiisi: älä luovuta heti, vaikka sinulle sanottaisiin ”ei”.
Höökit muistuttavat myös, että säästämisestä huolimatta elämässä saa olla kivoja juttuja ja kahvilahetkiä. Otsa rypyssä ei tarvitse pennejä vartioida.
Perheellisten säästäjien tulee pitää mielessään myös kärsivällisyys. Kaikkea perheenkeskistä aikaa eikä omaa hyvinvointiaan kannata uhrata, vaikka tavoite olisi kuinka tärkeä.