Vaasassa sijaitsee eriskummallinen yrityskeskittymä ja innovaatiokeskus, jonka taustalta löytyy kommunistiperheessä kasvanut sarjayrittäjä.
Kivenheiton päässä Vaasan keskustasta sijaitsee Wasa Innovation Center eli tuttavallisemmin WIC.
Mahtipontinen yrityskeskittymä on kuin pieni kylä. Sieltä löytyvät niin ravintola, kesäteatteri- ja konserttilava, mittavia näyttelytiloja, päiväkoti, työtiloja sekä lähi- ja omia panimotuotteita myyvä kauppa.
Lukuisista yrityksistä puhumattakaan.
Vaasan Pukinkulmassa sijaitsevan yrityskeskittymän keskiössä on vuonna 2019 valmistunut puuvalmisteinen hiilineutraali rakennus. Kokonaisuudesta oli tarkoitus luoda Vaasan seudun "Piilaakso", jossa innovaatiot ja yritykset voivat rauhassa hautua menestystarinoiksi.
Innovaatiokeskuksen sisäänkäynti on näyttävä.
Kävelemme sisään alueen keskellä sijaitsevaan, 3,5 miljoonaa euroa maksaneeseen, puurakennukseen. Pelkästään sisään johtavat rappuset mietelauseineen ja patsaineen saavat vierailijan hämilleen.
Redefining modern life -on kirjoitettu kultaisin kirjaimin rappusten laitaan. Keskellä istutuksia komeilevat pronssisen hahmon kasvot, jotka on koverrettu kysymysmerkin muotoon.
Sisäänkäynnin oikealla puolella on vastassa toinen veistos.
Pronssinen mies työntyy seinän lävitse ja lihaksikas hahmo on kuin suoraan Marvelin sarjakuvista.
Pronssimies työntyi seinästä ulos.
Sisältä ei kuitenkaan vielä aamuvarhain löydy ketään. Tekstiviestissään isäntä kehottaa siirtymään rakennukselta koilliseen.
Ennen uuden suunnan etsimistä pysähdyn ihailemaan hallin nurkassa pilkottavia patsaita, jotka ovat muotokuvat Tove Janssonista, Marie Curiesta sekä Rosa Parksista.
Kunkin patsaan alla on kirjattu ala, josta heidät tunnetaan.
Kävelemme pienen torialueen ja suihkulähteiden ohi kohti koillista. Onneksi kännykästä löytyy kompassi, joka pienen kalibroinnin jälkeen osaa ohjeistaa oikeaan suuntaan.
Lopulta oikea rakennus löytyy ja vastaanottovirkailija osaa neuvoa tulijat oikeaan suuntaan.
Työhuoneen ovella on ensimmäisenä vastassa täytetty karhu, mutta vieläkään ei ketään näy.
Lukuisten valokuvien ja maalausten täyttämiltä seiniltä silmiin osuu kuitenkin jotain tuttua.
Hetken mietin, voisiko toimiston seinällä olla arvotaulu?
Teos näyttää erehdyttävästi Akseli Kallen-GallelanKullervon Kirous -maalaukselta. Mietin, voisiko se olla?
Värit eivät kuitenkaan kohtaa, ja koirakin kuvassa oli muistaakseni eri värinen.
Toisesta huoneesta kuuluu mukaansa tempaava nauru ja nahkaliiviin pukeutunut mies kehottaa meitä astumaan peremmälle.
Kaiken takana on kommunistiperheessä kasvanut yrittäjä Sture Udd.
Pitkä yrittäjän ura
71-vuotias mies on koulutukseltaan juristi, mutta työura muiden palkkalistoilla päättyi lyhyeen mielenkiintoisen sattuman jälkeen.
–Olin saanut juristin paperit, mutta sanouduin irti, kun huomasin nukkuvani vessanpöntöllä töissä. En minä kehdannut enää jatkaa, Sture kertoo.
Lyhyttä palkkatyöuraa lukuun ottamatta mies kertoo toimineensa yrittäjänä, ainakin jossain muodossa, jo 14-vuotiaasta lähtien.
Pohjanmaan pohatta -dokumentissa nähdään, miltä miljonäärin kotona näyttää.
Ura alkoi äidin kellarista
Ensimmäinen tarttuminen kirjapainamiseen Sturella tapahtui jo 14-vuotiaana. Oppilaskunnan kaapista löytyi unohtunut monistuskone, jonka lehtitoiminnasta innostunut nuori mies otti käyttöön.
–Olen tehnyt töitä 14-vuotiaasta aina kolmekymppiseksi ansaitsematta penniäkään.
Herkeämättä naurava mies on valmistautunut selkeästi tuloomme. Meitä vastassa on seinälle heijastettu esitelmä, jossa käydään läpi hänen historiikkinsa ja yrittäjän uransa alkuvaiheet.
Historiikkia on selkeästi kerrottu aikaisemminkin, sillä lauserakenteet ovat tarkkaan harjoiteltuja, ja ne todellakin tulevat kuin apteekin hyllyltä.
Kaiken keskellä sijaitsevan torin laidalla on myös näyttämö kesäteatteria varten.
Liiketoiminta painoalalla käynnistyi täysi-ikäisenä, ja toden teolla vasta 1973. Sture sai ilmaiseksi huonokuntoisen ja käyttämättömän painokoneen, koska paikallinen monistusfirma ei sillä mitään enää tehnyt.
– Asensin sen pieneen, parin neliön huoneeseen äitini kellarissa.
Pari vuotta myöhemmin käytössä olevat kojeet alkoivat pikkuhiljaa kehittymään ja laitteisto monipuolistui.
–Seuraava merkittävä vaihe oli vuonna 1981, jolloin Joensuussa oli mennyt konkurssiin painoyritys, jossa oli käytössä rotaatio.
Sture kertoo äitinsä toimineen takaajana silloiselle pankkilainalle.
– Kaikki piti saada toimimaan omin päin. Mihinkään ei ollut rahaa ja asiat piti opetella itse, Sture nauraa.
Toiminta käynnistyi entistä isommin ja paikallispuhelinluetteloita painettiin useaan eri Euroopan maahan.
–Siitä kasvoi tällainen valtava vientituote Ruotsiin, Norjaan ja jopa Ranskaan, Sture kertaa tuolloisia tapahtumia.
Asian ytimessä.doc: Pohjanmaan pohatta
Vaatimaton mies miljoonien takana.
Miten kommunismista ponnistanut duunarin poika rakensi ympärilleen miljoonabisnekset?
26:05Dokumentin voi katsoa maksuttomilla MTV Katsomo -tunnuksilla.
Miljoonapotti sivu suun
Vuonna 1991 Sturen yhtiöllä oli liiketoimintaa myös silloisessa Neuvostoliitossa.
–Minulla on vielä dokumentti tallella, kun saimme kesäkuussa paperin, että laskut on hyväksytty maksettavaksi.
Jos päätös maksujen hyväksymisestä olisi tullut hieman aiemmin, nykyrahassa mitattuna noin 40 miljoonan euron potti olisi kertoman mukaan ehtinyt tilille ennen Neuvostoliiton hajoamista.
Äkkiseltään voisi luulla, että miljoonasaatavien jäädessä saamatta ilme olisi vakavoitunut.
Mies kertaa tapahtumia vakavuudella, mutta silti tunnelma kevenee ajoittaisten naurupurkausten myötä. Tuntuu siltä, ettei tuleen jääty makaamaan silloin, eikä sellainen houkuttele vieläkään.
Konkurssi kuitenkin tuli, ja pankkien kanssa oli neuvoteltava.
–Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin konkurssi. Sain neuvoteltua sellaisen ratkaisun, että sitoudun maksamaan kaikki takaisin kymmenessä vuodessa, mutta yhdellä ehdolla. Halusin pienen summan uudelleen käynnistämiseen, sillä palkkatuloilla ei summaa olisi voinut maksaa takaisin.
Velat Sture kertoo maksaneensa lopullisesti vuonna 1998.
Tytär Ira kertoo nauttivansa työstään isänsä kanssa.
Kodissa riittää ihmeteltävää
Sture asuu vanhassa puutalossa tehdasmiljöössä. Vaskiluodon alue tunnetaan virkistysalueistaan, teollisuudesta sekä satama-alueesta. Teollisuuden katsotaan siirtyneen saarelle jo vuonna 1897, jolloin Waasan Sokeritehdas perusti alueelle tehtaan.
Työpaikkoja tarjonneen tehtaan ympärille syntyi nopeasti myös asuinrakennuksia, jotka ovat säilyneet tähän päivään saakka. Yhteisöllisyys ja tunnelma välittyvät satunnaisille vierailijoille lämpimänä.
Pihakierrosta tehdessä Sture huikkaakin rannassa sijaitsevan telttasaunan lämmittäjille iloiset terveisin.
– Pysyykö sauna pitkään lämpimänä? kysyy Sture saunojilta nauraen.
– Entäs, onko naisiakin tulossa? mies räkättää vastauksen kuultuaan.
Pihamaalta löytyy jos jonkinmoista terassia, jossa mies kertoo järjestävänsä kesäisin juhlia. Vieraat ovat kertoman mukaan keitä milloinkin, mutta kaikkia kuitenkin aina yhdistävät mielenkiintoiset ajatukset. Juhlat tuppaavat jatkumaan pitkälle yöhön.
Löytyypä pihamaalta myös pieni kanala sekä tilukset kanille. Kaunis auringonlasku kutsuu pulahtamaan usvan verhoamaan veteen.
– Nyt minulla on vain yksi kana, mutta pian sille on saatava seuraa, Sture kertoo.
Mies tuntee kotieläimet selvästi, sillä saamme nopeasti miniluennon siitä, kuinka monta kukkoa ja kanaa tulisi suhteessa toisiinsa olla. Hän tietää kertoa, että jos kanoja on yhtä kukkoa kohden liian vähän, ei paimennettavaa sille riitä. Liian suuri määrä puolestaan olisi yhdelle kukolle stressaavaa.
Esineet palvelevat käyttötarkoitusta
Taidetta arvostavan miehen pihamaalla on useita patsaita, huoliteltuja istutuksia sekä tietenkin mietelauseita, jotka sijaitsevat Uddin "kulttuuriraitilla".
Talo on remontoitu vanhaa kunnioittaen sekä vuosien saatossa kierrätysmateriaaleista keräten. Asioita on korjattu ja muokattu aina sitä mukaan, kun on ollut tarve. Mikään nurkka ei ole jäänyt täyttämättä.
Mitään varsinaista tyyliä ei miehen kodista kuitenkaan löydy. Jokainen esine, taso tai kaapinovi on puhtaasti palvelemassa käyttötarkoitusta. Jos jokin nurkka tai ovenpielinen on ollut tyhjä, siihen on vuosien aikana joku perheenjäsen luonut jonkun projektin, maalauksen tai tuotteen.
Hyllyiltä löytyy niin kivi- ja fossiilikokoelmaa, lasten tekemää raku-keramiikkaa ja hiilitöitä sekä mitä mielenkiintoisempia pikkuesineitä.
Kirjoja on hieman kaikkialla, mutta eritoten työhuoneessa.
– Tuossa nurkassa minä istun ja teen töitä, tuossa noin, Sture osoittaa kirjojen täyttämän huoneen nurkkaa.
Kirjoja on tosiaan paljon. Pinot vaikuttavat olevan osa hallittua kaaosta ja lempikirjat löytyvät tuossa tuokiossa. Lukuvinkkejä tulee useita. Parin antiikkisen nojatuolin, kirjahyllyjen ja työpöydän lisäksi huoneessa on myös humidori sikareille.
Lapsistaan selkeästi ylpeä isä kertoo, että he ovat saaneet toteuttaa "hankkeensa" jos ovat sen hyvin perustelleet. Pojan huoneen ovi on korvattu vuoratulla suihkuverholla ja ovenpielinen on päällystetty kimaltavalla laatalla.
Seinillä koreilee niin lasten kuin lastenlastenkin tekemää taidetta, savitöitä sekä omalaatuisia innovaatioita. Muutamaan oveen on leikattu kulkureitti kotieläimille.
– Kissa pääsee kulkemaan oven alitse ja tuolta papukaija pääsi lentämään huoletta läpi.
Sture kertoo lintunsa menehtyneen, eikä häkissä tällä hetkellä ole asukkia. Olohuoneen keskellä sijaitsevan akvaarion kalat puolestaan ilmentävät sitä, kuinka elämä kukoistaa vain pienellä määrällä kaloille tarkoitettuja pellettejä.
Koti on elämistä varten ja pöydillä on lastenlasten lempipelejä, kuten pöytäjääkiekko.
Keittiö kodin sydän
Ruokaa laittaessa mies ei myöskään kursaile tai määräänsä enempää suunnittele. Ira-tytär osasi kertoa aiemmin, että Sture usein ostaa kaupasta niitä tuotteita, joissa esimerkiksi päiväys on lähestymässä, eivätkä lähituottajien herkut mene hukkaan.
Alkupalaksi, tai hänen mukaansa "salaatiksi" on tällä kertaa tarjolla valkoista kalaa paikallisella vuohenjuustolla sekä kampasimpukkaa. Punaviinin saattelemana iltapalaksi puolestaan löytyi avotulella kypsytettyä poroa.
Sture kertoo viettävänsä paljon aikaa perheensä kanssa, ja jälkipolvi käy aktiivisesti kylässä. Keittiö on selkeästi kodin keskiössä ja suuren pöydän ympärille mahtuu istumaan pitkälti toistakymmentä vierasta.
Bock's Corner -kaupassa on esillä myös alueen pienoismalli sekä historiikkia.
Perhe mukana myös töissä
Sturen tytär Ira työskentelee WIC:n yhteydessä sijaitsevassa kaupassa. Ajoittain järjestetty farmer's market -tyyppinen konsepti muuntui koronavuosien aikaan kaupaksi, jossa halutaan omien panimotuotteiden lisäksi myydä ja mainostaa lähialueella tuotettua ruokaa ja muita tuotteita.
Katseltavaa löytyy kaikkialta.
Kaupan tuotteet on sijoiteltu vanhoille punaisille markkinapöydistä rakennetuille hyllyille ja kahvilatiskin vieressä on pienoismalli alueen rakennuksista.
Isästään ylpeä tytär kertoo, että varsinkin nuoruusvuosien aikana oli tilanteita, joissa kaikkien tuntema isä tuntui ajoin haastavalta.
–Monet, joiden kanssa ollaan tekemisissä, tuntevat isän yritysmaailmasta.
Opiskeluaika ulkomailla ja etäisyyden ottaminen kuitenkin muuttivat tilanteen. Nykyään työskentely isän kanssa on luontevaa ja mukavaa.
–Hänessä on ominaisuuksia, joita näkee harvassa ihmisessä ja perheenjäsenenä näkee myös muita puolia, Mikkonen kertoo.
Oman panimon tuotteet kulkevat kotiin paikallista yhteisöä tukien ostamalla laatikon.
Keskimmäinen poika, Jura Mikkonen,on ollut aktiivisesti mukana rakentamassa Bock's Corner -ravintolaa. Vasta järjestetyn Oktober Fest -tapahtuman koristeet roikkuvat vielä muistuttamasta satapäisestä karkelosta.
Meille kerrotaan, että asiakkaita oli jopa 1 600. Tällä hetkellä mies on kuitenkin isän mukaan "tutustumassa muihin työpaikkoihin", minkä hän kokee hyväksi.
Yksi ruotsinkielisen perheen lapsista asuu perheineen Ruotsissa, mutta vierailee usein myös Suomessa.
Isänä Sture kertoo olleensa aina salliva, eikä ole halunnut liikaa ohjailla lastensa tekemistä.
– Lapset oppivat, kun he oppivat, ei sitä voi ulkopuolelta pakottaa, Sture nauraa.
Sture Udd on halunnut luoda uudenlaisen ajatushautomon ja yrityskeskittymän tukemaan yhteisöä sekä luomaan ratkaisuja alati muuttuvaan maailmaan. Innovaatioista puhuessa miehen silmät säihkyvät.
–Kasaamme tänne työryhmiä, joilla itsellään on ambitiota ja tahtotila luoda jotain, Sture kertoo vierailulle tulleelle ryhmälle Wasa Innovation Centerissä.
Kasvu ja menestyminen alalla, jota mies itse kuvailee "auringonlaskun alaksi", miljoonavelkojen maksamisen jälkeen on kunnioitettava saavutus.
–Vuonna 2000 yritykselläni oli 15 työntekijää palkkalistoilla, nyt meillä on noin 150 henkeä.
Vaikka onnistumisia on yrityselämässä tullut vuosien varrella useita ja liiketoiminta kukoistaa vaikealla alalla, ei varallisuus juuri näy ulospäin.
Vuosikymmenten ajan mies on pukeutunut valkoiseen paitaan ja mustaan nahkaliiviin ja syykin on selkeä: kun ei tarvitse miettiä, mitä päälleen laittaa, säästyy aikaa johonkin tärkeämpään.
Lähetä vinkki!
Leo Kirjonen on yksi Asian ytimessä -dokkareiden tekijöistä. Kirjosta kiinnostaa etenkin ihmisten hyvinvointi, elämänmakuiset tarinat sekä yhteiskunta ja sen epäkohdat.
Onko sinulla tarina kerrottavana, laita siitä viestiä!
