Peppiina ja Petteri myivät omaisuutensa ja muuttivat asumaan pakettiautoon.
Peppiina Merosen, 42, ja Petteri Kotamäen, 45, rakas koira kuoli yllättäen viisi vuotta sitten. Elämä Helsingin kattohuoneistossa ei tuntunut hyvältä, vaan oli pakko päästä tuulettumaan. He päättivät lähteä pyöräilemään Ahvenanmaalle, jotta ajatukset saisi vähän irti menetyksestä.
Pyöräretkellä vastaan tuli ensin cateringauto, joka oli muokattu tavallisesta pakettiautosta. Wau, miten söpö, Meronen ajatteli. Majapaikan pihalla, ihan kuin kohtalon saattelemana, vastassa oli toinen vanha pakettiauto.
Vanha Volkswagen oli majatalon omistajan oma. Hän näki pariskunnan katselevan sitä ja pyysi heidät tutustumaan autoon tarkemmin.
– Se ei ollut matkailuautoksi tehty, mutta se oli tosi myös tosi söpö. Vanha pakettiauto. Yhtäkkiä meille vaan tuli mieleen, että pitäisikö sitä muuttaa tuollaiseen vanhaan autoon, Meronen muistelee.
Kumpikaan ei ollut koskaan nukkunut autossa saati haaveillut pyörien päällä olevasta elämästä. Mutta niin vain kahden viikon jälkeen he omistivat ensimmäisen liikkuvan kotinsa, 40 vuotta vanhan matkailuauton. He irtisanoivat asuntonsa ja myivät koko omaisuutensa.
Lue myös: Matkailuautojen verokorotus tyrmistyttää
Retkisuihku ja laatikkovessa
Ensimmäinen auto hajosi Ranskaan, ja he joutuivat odottelemaan korjausta parin viikon ajan yöpyen Airbnb-asunnossa. Siitä kuitenkin syttyi rakkaus Ranskaa kohtaan, ja he palaavat sinne kerta toisensa jälkeen.
Nyt alla ei ole enää tuo vanha auto, vaan pakettiauto, jonka Kotamäki remontoi heille kodiksi.
Yhdeksään neliöön mahtuu sänky – joka on kodin tärkein paikka – pieni kaasuhella, jääkaappi, kaappeja ja sohva. Vessa löytyy sängyn alta ja se vedetään keittiön keskelle.
Pariskunta ei ujoile vessassa käydessään, vaan toinen saattaa jatkaa hommiaan työpöydän äärellä toisen toimittaessa asioitaan laatikkomallisen pöntön päällä.
Takakontista löytyy suihku, jossa oleva musta säiliö täytetään vedellä, annetaan lämmetä auringossa ja sen jälkeen nautiskellaan retkisuihkusta.
He yöpyvät usein rannoilla ja muilla paikoilla, eivät varsinaisilla leirintäalueilla.
– Maksullisille alueille menemme noin kerran viikossa, kun tekee mieli mennä lämpimään suihkuun tai tiskata tiskit lämpimässä vedessä.
Lue myös: Iida Soininen muutti matkailuautolla Espanjaan – mukana kulkeva kärry hämmentää paikallisia: "Mikä tämä on?"
Mistä rahat elämiseen?
Ajatuksena oli jo tänä vuonna myydä alla oleva auto ja ostaa uusi, mutta se jäi ensi kesälle. Haaveena uuteen autoon olisi pieni uuni ja pakastinlokero – ne ovat ainoat, mitä Meronen myöntää kaipaavansa entisestä elämästään.
Kesät he viettävät Suomessa, jossa heillä on parikymmenen neliön kokoinen mökki Porvoossa. Sielläkin kuitenkin veri vetää autoon, ja useimmiten pariskunta nukkuu ja elää autossaan. Se vain tuntuu kodilta.
12 vuotta naimisissa ollut pariskunta on aina tehnyt töitä yhdessä, jo ihan asunnossa asuessaan. Hyvinvointialan yrittäjät ovat jatkaneet liiketoimiaan myös autoelämässä.
Rahaa kuluu eniten ruokaan, mutta myös polttoaineeseen ja esimerkiksi lauttamatkoihin merten yli.
– Budjettia ei olla jouduttu laskemaan, koska ikinä ei oikeastaan ole tullut tilannetta, että olisi tarvinnut.
Ilman suunnitelmia
Suunnitelmia he eivät oikein halua tehdä. Seuraavaksi Suomen-vierailun jälkeen on tosin sovittu, että he menevät vahtimaan aaseja Ranskassa asuvan suomalaisen tilalle. Sielläkin he asuvat toki autossaan.
Sen jälkeen auton nokka suunnataan kohti Sardiniaa, joka on yksi heidän lempipaikoistaan.
Yhdeksän neliön kokoinen koti ja toinen koko ajan nenän edessä – mutta silti naama ei ärsytä, kummatkin sanovat.
– Olimme tottuneet jo aiemmin olemaan 24 h yhdessä. Totta kai tappelemme ja se on normaalia ja tervettä, mutta ei se ole mitenkään lisääntynyt autoon muuton myötä. Parisuhde on sen sijaan tiivistynyt entisestään, Meronen sanoo.
Lue myös: Lomamatkalle matkailuautolla? Muista Erkin vinkit: "Siitä saattaa tulla pikkuisen erimielisyyksiä"
Kaksi yritystä muuttaa takaisin "normaaliin kotiin"
Viiden vuoden aikana he ovat kaksi kertaa yrittäneet muuttaa takaisin normaaliin asuntoon, ihan vain, koska se tuntuu sellaiselta polulta, jota ihmisen kuuluisi talloa.
Viimeisin kerta päättyi kahden kuukauden jälkeen. Peppiina pyöräili Jopollaan toimistolleen ja sen jälkeen kampaajalle. Kampaajalla tuttu kysyi: "Mitä kuuluu, Peppiina?" Hän osasi vastata vain "ihan hyvää".
Kotipihalla hän näki mustan auton, josta vanha tuttava huudahti: "Mitä kuuluu, Peppiina?"
– Katsoin jo siinä vaiheessa taivaalle. Se oli merkki. Menin kotiin ja sanoin, että on aika muuttaa takaisin autoon.
Kotamäki oli samaa mieltä. He irtisanoivat asunnon, maksoivat ennenaikaisesta lähtemisestä sakkomaksun vuokranantajalle ja pakkasivat tavaransa takaisin pieneen, liikkuvaan kotiinsa.