Justus Annunen oli Nuorten Leijonien ylivoimainen tähti tapaninpäivän Ruotsi-ottelussa. Hän ei pelkästään peitellyt Suomen massiivisia ongelmia. Hän osoitti todellisen suuruutensa pelin jälkeen, kirjoittaa MTV Urheilun Ilari Savonen.
Millaisen alkusysäyksen Nuorten Leijonien turnaus olisikaan saanut ilman Annusta? Ilman viittä tai kuutta läpiajotorjuntaa, useita muita haamukoppeja ja ilman sitä itsevarmuutta, joka antoi edes jonkin tukijalan edessä tärisseelle ryhmälle?
SM-liigan syksyn otteet eivät ole olleet sattumaa. Annunen on jo nyt äärimmäisen hyvä maalivahti. 19-vuotiaana. Hän on Suomen seuraava maalivahtisuuruus.
On vaikea sanoa, että tekikö Annunen jopa pienen karhunpalveluksen Nuorten Leijonien ryhmälle. Koska hän maalasi Suomen joukkueen ruman taulun aivan toisiin väreihin.
Päävalmentaja Raimo Helminen puhui hermostuneisuudesta. Se ei selitä kaikkea. Suomen joukkueella on myös isoja rakenteellisia ongelmia.
Virheet johtuvat siitä, että pelaajat eivät ole ytimessä. Systeemi ei tue heitä, vaan he joutuvat rakentamaan systeemiä lennosta. Peli ei tule selkärangasta, vaan peliä pitää haistella koko ajan.
Peli elää liikaa tuulen mukana. Toisin kuin viime kevään miesten kisoissa, rakenne ei ulosmittaa pelaajien potentiaalia, koska rakennetta… ei oikein… ole.
Mitä tälle voi tehdä, on hyvä kysymys. Mikä on se selkänoja, josta Nuoret Leijonat rakentavat tarvittavan menestysreseptin elintärkeää puolivälieräottelua ajatellen?