Töiden loppuminen tekee ison loven toimeentuloon ja elämänsisältöön. Joillakin se ravisuttaa myös itsetuntoa, elämänarvoja ja terveyttä. Työttömät eivät kuitenkaan ole yhtä harmaata, ankeaa massaa – työtönkin voi olla onnellinen. Miten se onnistuu?
Kun ihminen saa tietää, että häneltä loppuvat työt, päälle vyöryy monesti huonommuuden, epäonnistumisen, epäuskon, häpeän, tyrmistyksen, ahdistuksen ja turvattomuuden tunteita.
– Työtä arvostetaan suomalaisessa yhteiskunnassa korkealle. Se on tärkeää myös ihan käytännön toimeentulon ja muun elämänsisällön kannalta. Ja jokainenhan meistä pelkää torjutuksi tulemista. Aikoinaan koulun liikuntatunnillakin odotimme, valitaanko meidät joukkueeseen vai ei, eikä sillä viimeisenä valituksi tulleella hirveän hyvä fiilis ollut, erityisasiantuntija Anne Salmi Työterveyslaitokselta sanoo.
Työttömyys voi vähentää kokemusta siitä, miten paljon pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä.
– Alavalinta ja opiskelu tähtäävät kaikilla siihen, että pääsee töihin. Kun sitten jääkin työelämän ulkopuolelle, se voi olla aika iso pettymys. Ikävätkin tunteet kannattaa kohdata ikään kuin tosiasioina, tiedostaa ne täysin normaaleiksi eikä yrittää siivota niitä pois.
Toisaalta tunteet voivat vaihdella nopeasti, eikä pidä hämmästyä, jos irtisanominen ei viekään pohjamutiin.
– Silloin, kun työttömyyden uhka on ollut pitkään ilmassa esimerkiksi yt-neuvotteluiden takia, lopputulemaan voi liittyä myös helpotusta, iloa ja riehakkuutta, Salmi sanoo.

