Kalle Rovanperän vetäytyminen Super Formula -sarjasta terveyssyiden vuoksi on valitettavaa, mutta ei niinkään yllättävää, kirjoittaa MTV Urheilun Mikko Hyytiä.
Lue myös: Kalle Rovanperän Super Formula -kausi peruttu!
Lue myös: Toyotan puheenjohtaja: Kalle Rovanperä -päätös otti koville – painava viesti jatkosta
– Syvä ja horjumaton halu kehittyä on ajanut hänet heittäytymään täydellä sydämellä tähän formulahaasteeseen. Näin, miten hän puski yhä kovemmin, löysi jotain uutta itsestään ja hioi kierrosaikojaan yksi toisensa jälkeen.
– Silti, tästä intohimosta ja kehityksestä huolimatta, hänen kehollaan oli vaikeuksia pysyä mukana.
Vaikka Rovanperä itse perusteli Super Formula -projektinsa keskeytymistä ylimalkaisesti vain terveyssyillä, nämä Toyotan puheenjohtajan Akio Toyodan sanat tekivät kerralla selväksi, mistä oli kyse.
Hyppäys kylmiltään suoraan maailman toiseksi nopeimpiin formula-autoihin oli jo lähtökohtaisesti niin Rovanperältä kuin Toyotaltakin äärimmäisen kunnianhimoinen ja arvostettava veto. Vaikka nyt kävi näin, on vaikea nähdä, että osapuolet olisivat jotenkin aliarvioineet haasteen mittaluokkaa.
Jokainen edes auttavasti asioista perillä oleva moottoriurheiluihminen tietää, millaisesta lajivaihdoksesta Rovanperän kohdalla oli kyse. Siirtymä rallista tämän tason yksipaikkaisiin vehkeisiin on pelkästään fyysisesti niin valtava harppaus, ettei sitä kerta kaikkiaan voi aliarvioida.
25-vuotiaan Rovanperän on aina sanottu olevan autourheilijana ikäistään huomattavasti vanhempi, mutta tämä kuvaus istuu häneen vain ralliautoilun osalta, ja siihen hänen kehonsakin oli ennen tätä loikkaa tottunut.
Rallissa kuljettaja työskentelee tavanomaisessa pystyssä ajoasennossa ja kuormitus on luonteeltaan vaihtelevaa. Hypyt, epätasainen alusta ja jatkuva reagointi rasittavat kroppaa kukin omalla tavallaan, mutta g-voimat eivät ole likimainkaan samalla tasolla kuin vahvasti downforceen nojaavassa formula-autoilussa.
Noin 550 hevosen voimalla liikahtavissa huipputason formuloissa kehoon kohdistuva kuormitus muuttuu täysin. Sivuttais- ja pitkittäiskiihtyvyydet ovat jatkuvia ja rajuja, mikä vaatii kuljettajalta paitsi huippuunsa hiottua myös hyvin spesifiä fysiikkaa.
Kuljettaja makaa lähes selällään erittäin matalassa ajoasennossa, jossa kehon on kokonaisuutena helpompi sietää kovia g-lukemia, mutta esimerkiksi hengittäminen voi olla huomattavasti raskaampaa. Varsinkin niska-hartiaseutu joutuu Super Formula -tasolla aivan eri tavalla töihin kuin vaikkapa rallissa.
Eroa on myös esimerkiksi jarruttamisessa.
Super Formulassa valtavat hidastuvuudet mahdollistavat hiilikuitujarrut edellyttävät jarrupolkimen painamista kymmenien, jopa yli sadan kilon voimalla.
Rallissa vasemmanpuoleisen polkimen käyttö on väkivaltaisen runttaamisen sijaan huomattavasti hienovaraisempaa.
Kun muutokset ovat näinkin merkittäviä ja kokonaisvaltaisia, on täysin ymmärrettävää, ettei keho "pysy mukana", eikä Toyotan päätös aikalisästä ole tässä valossa missään tapauksessa merkki epäonnistumisesta.
Innokkaimmille formulamenestyksellä haihattelijoille kyseessä on kuitenkin mitä tervetullein palautus maanpinnalle.
Toyotan ja Rovanperän osalta hienointa oli huomata, että niin isoista satsauksista kuin kovista ulkoisista odotuksista ja paineista huolimatta osapuolilla oli riittävästi rohkeutta ja kypsyyttä viheltää pilliin jo tässä kohtaa.
Terveys ja turvallisuus tulevat aina ensin. Ratahaaveille on aikaa myöhemminkin.