Hector nousi hippiliikkeestä syntyneen Hair-musikaalin näyttämölle ensimmäisen kerran yli 40 vuotta sitten. Tänä syksynä hän palasi sinne uudestaan. Muusikko on huolissaan maapallon tilasta ja hämmästelee ihmisiä, jotka eivät kierrätä.
– En muista, että meillä olisi ollut tulevaisuuden suhteen mitään suuria odotuksia tai suunnitelmia – olimme parikymppisiä ja elimme vain nuoruuttamme täysillä. Toki tuolloisesta kulttuuriympäristöstä ja varsinkin rauhanliikkeestä tarttui minuunkin ihanteita ja ideologiaa.
Näin Heikki Harma eli Hector muistelee 1960-luvun loppua ja hippiliikkeen vaikutuksia. Hän eli vahvasti mukana, kun Hair-musikaali saapui Suomeen vuonna 1969.
– Olin tutustunut naispääosaan valittuun Anki Lindqvistiin folk-piireissä. Kun hän lähti kuplavolkkarilla Euroopan metropoleihin katsomaan eri maiden Hair-versioita, tarjouduin mukaan kartanlukijaksi. Luin Ankille käsikirjoitusta, kun hän opetteli repliikkejä autoa ajaessaan, Hector kertoo.
– Innostuin musikaalista niin paljon, että palatessamme Suomeen loppukesästä ryntäsin suurin piirtein suoraan satamasta koelauluihin. Sain viimeisenä kiinnityksen pienempään rooliin, ja hieman laulettavaakin.
"Jonkinlainen hippi itsekin"
Mikä Hairissa oli niin erityistä?
– Me elimme sitä elämää, josta siinä kerrottiin. Musikaali läpivalaisi 1960-luvun lopun maailmaa sekä hyvässä että pahassa, Hector sanoo.
Nuoret olivat tuolloin yhteiskunnallisesti aktiivisia.
