Tiesitkö hänet? Tämä mies nosti pinnalle Dannyn, Hectorin ja muita tähtiä

Ensimmäinen artisti, jonka Antti Einiö järjesti yhdessä Paavo-veljensä kanssa esiintymään Suomeen, oli itse jazz-legenda Louis Armstrong. Elettiin vuotta 1955, jazzin kulta-aikaa.

− 1950−1960-luvuilla isoissa jazz-konserteissa käytettiin vanhaa messuhallia. Paikalla saattoi olla 6 000 ihmistä. Nyt on enää muutama kokoonpano, joka täyttää Finlandia-talon juuri ja juuri, ja silloinkin paikalla on 1 600 henkeä, Einiö kuvaa muutosta jazzin saralla.

Einiö työskenteli useamman vuoden Scandia-Musiikki Oy:n palveluksessa eri tehtävissä. Vuonna 1959 hänet nimitettiin sisaryhtiö Nor-Discin toimitusjohtajaksi.

− Yhdessä vaiheessa toimin Scandialle jopa eräänlaisena "talent scouttina". Löytöjäni olivat muun muassa Danny, Kari Kuuva, Hector ja Renegades, Einiö kertoo.

Maailmantähdet rantautuvat Suomeen

Vuonna 1961 Einiöstä sukeutui myös ruutukasvo, kun hän ryhtyi veljensä aloittaman Nuorten tanssihetki -musiikkiohjelman juontajaksi.

Nuorten tanssihetki oli ilmiö, jonka jokainen aikalainen muistanee. Ohjelma tarjosi kattavan paketin hittimusiikkia sekä levyjen että live-esiintyjien muodossa. Vieraiksi saapui suuria nimiä aina ulkomaita myöten, kuten Cat Stevens, Jimi Hendrix ja Sonny & Cher.

− Jimi Hendrix ja Cat Stevens esiintyivät samassa ohjelmassa. Erkki Pälli radiosta haki Catin lentokentältä Ford Anglialla. Cat katsoi vähän pitkään. En usko, että he tiesivät Suomesta mitään.

Einiö muistaa myös, että Hendrix saatiin ostettua Nuorten tanssihetkeen tuhannella dollarilla. Samalla summalla Einiö myi laulaja-kitaristin toiseksi päiväksi eteenpäin.

− Oli toukokuu, ja hän oli tuolloin nouseva tähti. Mitään hysteriaa ei vielä ollut. Mutta syksyllä hän maksoikin jo 10 000 taalaa.

Kultainen vuosikymmen

Vuonna 1968 Antti ja Paavo Einiö perustivat Artistit Oy -ohjelmatoimiston, jota he pyörittivät aina 1970-luvun lopulle asti. Yhtiö myi Tapani Kansan, Katri Helenan, Wigwamin ja Tasavallan Presidentin kaltaisten suosikkien esiintymisiä.

Kysyntää riitti, kiitos tanssipaikkojen valtavan suosion.

− Silti kaikki oli niin paljon vaatimattomammassa mittakaavassa. Koko ala oli sellainen, että sitä tehtiin talkoohengellä. Artisteilla ei ollut mitään raidereita, Einiö sanoo.

1980-luku oli kaikkien aikojen kultaisin vuosikymmen ulkomaisten artistien suhteen. Tina Turnerin ja Eric Claptonin tasoiset artistit myivät jäähallin hetkessä täyteen.

1990-luvun lama tyhjensi estradit. Ainoa iso esiintyjä Olympiastadionin lavalla oli The Rolling Stones. 2000-luvulla käyrä on seilannut ylös alas.

− Välillä on todella hyviä vuosia, välillä ei kierrä kukaan. Niillä on tapana ruuhkautua. Esimerkiksi tuleva kesäkuu on Helsingissä infernaalinen: Santana, White Snake, Eric Clapton, Linking Park, Bon Jovi, James Blunt, Duran Duran...

− Joka päivä jotain! Ihmettelen, että ihmisillä on varaa ostaa lippuja. Ja sitten kun katsoo elokuuta, ei ole ketään, konkari ihmettelee.

Bruce Springsteenin jäljillä

Einiö nimittää itseään tätä nykyä ikääntyväksi konsultiksi. Viitisen vuotta sitten hän laski ehtineensä järjestää festivaalit mukaan lukien noin 3 000 tapahtumaa ja konserttia.

Miehen on mahdoton nimetä vuosien varrella kohtaamistaan artisteista ehdotonta suosikkia. Yksi on jäänyt kuitenkin hiertämään nilkkaan.

− Jahtasin Bruce Springsteenia iät ajat. Kerran esiintyminen oli vahvistettunakin, mutta sitten hän peruutti perhesyihin vedoten. Onneksi emme olleet laittaneet lippuja myyntiin.

− Kun hän sitten vihdoin tuli Suomeen, se tapahtui Live Nationin kautta. Minä en häneen päässyt koskaan käsiksi.

Studio55.fi/Jenni Kokkonen

Suomalaispromoottori tuntee tähtien vaatimukset: Maalasimme Frank Sinatralle mustan pukuhuoneen