Miksi likaiset lumet kipataan veteen, kun ne voisi sulattaa koneella, joka puhdistaa lähes kaikki roskat? Neuvottelut laitteen hankkimiseksi kestäneet vuosia: "Halvempi vaihtoehto ajanut ympäristön edelle"

Runsasluminen talvi on pakottanut Helsingin kaupungin poistamaan lumia merityhjennyksen avulla. Oslossa on vuosia sitten kehitetty lumensulatusmenetelmä, joka puhdistaa lumen raakavedeksi kuormittamalla ympäristöä mahdollisimman vähän. 

MTV Uutiset kertoi aiemmin Helsingin kaupungin tavasta päästä eroon keskustan valtavasta lumimäärästä. Helsingin Hernesaaressa likaista lunta on kipattu mereen pahimmillaan lähes 1 000 kuorma-autolastillista päivittäin. Samalla mereen päätyy järkyttävä määrä muovia, roskaa ja muuta jätettä. 

Lue myös: Näin Jan Vapaavuori perustelee lumen kaatamista mereen Helsingissä: "Toistaiseksi ei ole keksitty tapaa, jolla tältä voitaisiin välttyä"

Siinä, missä Helsingissä kärrätään lunta lumenvastaanottopaikoille tai kipataan lumi suoraan kaduilta mereen, Norjassa on kehitetty menetelmä, joka sulattaa lumen puhtaaksi raakavedeksi. 

Lumenpuhdistuslaitoksesta on käyty neuvotteluja myös Suomessa – toistaiseksi tuloksetta. NCC:n kehitysjohtaja Jukka Viitanen pelkääkin, että lumesta hankkiudutaan eroon Suomen luonnon kustannuksella. 

Norjalainen lumensulatuskone poistaa roskaa 6 mikrometrin tarkkuudella

Oslon satamaan on rakennettu lautta, jossa Oslon keskustasta peräisin oleva likainen lumi muutetaan prosessin avulla puhtaaksi raakavedeksi. Kyseessä on NCC SnowClean -palvelu, lumensulatukseen sekä -puhdistukseen erikoistunut laitos.

– Käsittelyhän tapahtuu sillä tavalla, että lumi kipataan laitokseen. Ensimmäisessä vaiheessa lumesta poistetaan kaikki karkea materiaali, mitä laitokseen ei haluta joutuvan, esimerkiksi suurempaa irtotavaraa, NCC:n kehitysjohtaja Jukka Viitanen kuvailee.

– Sen jälkeen lumi sekoitetaan meriveteen, jotta se saadaan nestemäiseen ja sohjomaiseen muotoon. Lumi sulaa edelleen, kun se kulkee prosessissa eteenpäin, ja sulaa prosessin edetessä pelkäksi vedeksi.

Prosessi on käytännössä mekaaninen vedenpuhdistus, jolloin lumesta poistetaan kaikki siihen sotkeutunut aines, jonka ei haluta joutuvan ympäristöön tai vesistöihin. Laitos poistaa kaiken kuusi mikrometriä (millimetrin tuhannesosa) suuremman aineksen.

Laitos vaatii toimiakseen lämmintä vettä – mistä sitä saadaan keskellä sydäntalvea?

Lumenpuhdistuslaitos tarvitsee toimiakseen yli 4-asteista vettä, jota ei kuitenkaan lämmitetä laitoksella.

– Sehän siinä ideana onkin, että vettä tai prosessia ei tarvitse millään tapaa lämmittää. Prosessin aikana energiaa vaaditaan vain pumppuihin, jotka vievät prosessia eteenpäin tai pyörittää sulatusprosesseja, jotka ottavat aineksia pois vedestä. Ne tarvitsevat sähköä, mutta itse puhdistusprosessi ei tarvitse energiaa, Viitanen jatkaa.

Toisin kuin Ilmalan lumensulatuskentällä, NCC-laitoksen puhdistusprosessi ei ole riippuvainen ilman lämpötilasta. Riittää, kun saatavilla on vettä, jonka lämpötila on yli neljä astetta. Prosessin aikana pyritäänkin hyödyntämään vettä, jossa on niin sanotusti hukkalämpöä. Energiaa, kuten sähköä tai kaukolämpöä, ei tarvitse erikseen lisätä itse prosessiin, Viitanen selventää.

– Esimerkiksi Helsingin edustalla oleva merivesi pysyy aika pitkään yli neljäasteisena. Kun meri menee jäähän, vesi säilyy plussan puolella jään alla. Meillä on myös erilaisia laitoksia, joista tulee esimerkiksi laudevesiä. Myös vedenpuhdistuslaitoksilta lasketaan vesistöön vettä, jossa on jonkun verran lämpöä, Viitanen luettelee.

Lue myös: Helsingin lumia ei tuhota vain mereen kippaamalla – täyteen sullotut junavaunut kuskaavat valkoista erityiselle kentälle: Tavoitteena sulattaa 100 000 kuutiota lunta

Kesäkäyttöä ei olla vielä kehitetty – mitä laitoksella tehdään vähälumisina talvina?

Merellä kelluva lumensulatuslaitos kehitettiin aikoinaan Oslossa vain lumen sulattamista varten. Vielä tällä hetkellä laitokselle ei ole kehitetty käyttötarkoitusta kesän tai niukkalumisten talvien ajaksi.

Vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia pyritään kehittämään erään innovaatiokilpailun kautta.

– Voidaan esimerkiksi miettiä, voiko laitosta käyttää öljyntorjunnassa, voiko sillä poistaa kiviaineksia, joita käytetään hiekoituksessa kaupunkien kaduilla tai voidaanko sillä edistää kiertotaloutta ja ympäristön suojelua, Viitanen mainitsee esimerkkeinä.

Helsingin kaupungin kanssa neuvoteltu laitteiston käyttöönotosta tuloksetta

NCC:n kehitysjohtaja Jukka Viitanen kertoo, että Helsingin kaupungin kanssa neuvotteluja on käyty jo vuosien ajan. Neuvottelut eivät ole kantaneet hedelmää siinä määrin, että hanke olisi saatu vietyä käytännön tasolle.

Viitasen mukaan suurin syy on raha: lumenkäsittely on julkinen hankinta, jota rahoitetaan määrärahoilla. Koska määrärahoja ei ole riittävästi, myös Helsingin kaupungin on turvauduttava halvempiin vaihtoehtoihin.

– Jos mietitään tätä perinteistä tapaa, jossa lumet vain kipataan jonnekin – oli se sitten maalla oleva vastaanottopaikka tai merikaatopaikka – sehän ei niin sanotusti maksa mitään, se (lumi) vain jätetään sinne, Viitanen täsmentää.

Viitasen mukaan lumensulatusta varten rakennettu laitos on investointi, joka vaatii huomattavan alkupääoman. Myös toiminnan ylläpitäminen, eli lumen sulattaminen, puhdistaminen ja lopulta prosessin lopputuotteeksi tulleen veden johtaminen jonnekin, vaativat taloudellista pääomaa.

– Ainakin tähän asti kustannustehokkaampi vaihtoehto on ajanut ympäristön kannalta parhaan vaihtoehdon edelle, Viitanen valittelee.

Hankintapäätös riittää: ”Sääli, että aiheutetaan ympäristön pilaantumisen vaaraa”

Laitoksesta tai lumensulatusprosessista ei koidu meluhaittaa. Suurin meluhaitta syntyy lumenkuljetuksen aiheuttamasta liikenteestä – aivan kuten perinteisen lumenpoiston yhteydessä, kun lunta kuljetetaan lumenvastaanottopaikkoille.

– Siksi olisikin hyvin tärkeää miettiä tarkkaan, mihin tällainen laitos sijoitetaan, jotta siitä olisi mahdollisimman vähän haittaa ihmisille.

Viitanen kertoo, ettei laitoksen rakennuttaminen ei vaadi varsinaisia resursseja – ainoastaan hankintapäätös riittää.

Kun projektilla on tilaaja ja asiakas, investointipäätös olisi mahdollista tehdä, ja siten pohtia, mihin laitos sijoitetaan. Tässä tapauksessa asiakas, eli Helsingin kaupunki, puuttuu.

– Sääli, että aiheutetaan ympäristön pilaantumisen vaaraa, vaikka olisi on olemassa menetelmä, jolla riski voitaisiin poistaa tai ainakin pienentää merkittävästi. Yhdellä (lumensulatus)laitoksella Helsingin kokoisen kaupungin ongelmia ratkaista, mutta ainakin parannettaisiin huomattavasti tilannetta, Jukka Viitanen huomauttaa.