Mielisairaanhoitoa Seilin saarella tutkinut Jutta Ahlbeck-Rehn luki syksyn Studio55.fi-lähetyksessä katkelman erään väitetysti kymmenvuotiaan tasolle jääneen potilaan siskolleen kirjoittamasta kirjeestä. 16.5.1945 päivätty kirje oli avattu, eikä se ikinä päätynyt saarelta pois.
"Paikka, missä olen, on kyllä luonnon puolesta kaunis. Mutta jos on kysymys sairaalasta, niin tämä on vain sairaalan nimen taakse naamioitu pesäke, jossa meidän potilaiden sekä sielun että ruumiin voimat pyritään täällä maailman selän takana tuhoamaan.
Yleensä Suomessakin pidetään kyllä kovaa ääntä noista muiden maiden raakuuksista, mutta omille raakuuksille ollaan valmiit ummistamaan silmät. Sillä seuraten jo puolitoista vuotta tämän laitoksen elämää voin vain myöntää, että tämä on kaikkea inhimillisyyttä vailla oleva laitos.
Näyttääpä todella siltä, että me potilaat olemme aivan lainsuojattomia. Sillä ne raa'at iskut ja potkimiset – joita saa jatkuvasti vielä tämän heikon ravinnon jatkoksi, jota tämä laitos tarjoaa – osoittaa juuri suurta inhimillisyyden puutetta meitä potilaita kohtaan, joita heitetään kuin tuuli kerjäläistä paikasta toiseen kaikenlaisten pulmurien kiusattavaksi.
Ja kuitenkin tällaista raakaa ja tylsää elämää täytyisi jaksaa seurata vuodesta toiseen."
Klikkaa kuvaa ja katso ohjelmasta, mitä muuta saarella vuosikymmeniä eläneiden ja usein sen hautausmaalle ilman kiveä tai ristiä haudattujen potilaiden elämästä selvisi.
Lue miksi suomalaisnaiset lähetettiin mielisairaalaan loppuiäkseen
100 vuotta täyttävä Signe kertoo työstään mielisairaiden saarella
Tartutettiin tappavia tauteja, viilleltiin aivoihin – Näin mielisairaita hoidettiin entisaikaan
"Prinsessan" miespuolinen vastine: Eduskunnassa viihtynyt Matti aikoi Suomen kuninkaaksi