"Prinsessan" miespuolinen vastine: Eduskunnassa viihtynyt Matti aikoi Suomen kuninkaaksi | MTV Uutiset
"Prinsessan" miespuolinen vastine: Eduskunnassa viihtynyt Matti aikoi Suomen kuninkaaksi
Matti Klemettilä havitteli tosissaan kuninkaan kruunua Suomessa 1950-luvulla.
Julkaistu 27.12.2011 15:30(Päivitetty 27.12.2011 15:38)
Matti Klemettilällä oli poliittiset suhteet Kekkoseen asti, kyky lobata lehdistössä, valtiomiehen tavat ja jopa salarakas. Miksi hänestä ei tullut Suomen kuningasta?
Sinikka Klemettilä tapasi isoisänsä vasta kolme päivää ennen tämän kuolemaa. Varsinainen tutustuminen tapahtui paljon myöhemmin Ilta-Sanomien toimituksessa. Vuonna 1980 kesätoimittaja Sinikka penkoi lehden arkistoja toista juttua varten. Hänen käteensä sattui kirjekuori, joka sisälsi kirjeitä ja dokumentteja hänen isoisästään Matti Klemettilästä.
Selvisi, että Matti oli yrittänyt tosissaan Suomen kuninkaaksi 1930–60-luvuilla.
Jäi nuorena orvoksi
Ennen kuningashaaveita Matti oli ollut ahkera kauppamies. Matin poliittinen tietoisuus heräsi, kun hän tutustui Santeri Alkioon Maalaisliiton (nykyisen keskustan) perustajaan. Matti oli mukana perustamassa Maalaisliittoa.
– Matti seurasi tarkasti aikaansa, ja hän tiesi oikeasti asioista. Esimerkiksi hänen ehdotuksensa siitä, miten sota Venäjän kanssa pitäisi välttää 1939, oli aivan järkevä ja sama kuin monen silloisen, täyspäisen poliitikon. Toisin kuitenkin toimittiin, mitä myöhemmin usein kaduttiin, Sinikka kertoo.
Naksahdus kuningasmissioon tapahtui usean henkilökohtaisen kriisin seurauksena. Matti (1875–1964) jäi nuorena orvoksi, koki toisen maailmansodan kauhut ja Venäjän vallankumouksen. Psyykessä saattoi olla siis paljon käsittelemättömiä asioita.
Maniaa ja narsismia?
Nykypäivän mielenterveysmittareilla mitattuna Matti ehkä kärsi maanis-depressiivisyydestä, koska hänellä oli selvästi havaittavia maniajaksoja. Sekä myös jonkinlaisesta narsismista, johon suuruudenhulluus luetaan.
Toisaalta hän oli lapsenlapsensa kuvailun mukaan lahjakas ja herkkä ihminen, joka ihaili keisarivaltaa.
– Suhteet ja menestys saattoivat ruokkia hänen kuvitelmiaan, Sinikka kuvailee.
Yllättäen Matin tarinaan perehdyttyään jää ilmaan kysymys, miksi Matista ei tullut valtiomiestä. Moneen nykypäivän poliitikkoon verrattuna kun hänellä olisi ollut siihen kaikki mahdollisuudet.
Se selviää materiaalista, jota Sinikka löysi alettuaan kirjoittaa kirjaa isoisästään vuonna 2007. Materiaalia on löytynyt niin lehtien kuin eduskunnan arkistoista.
Eduskunnan maskotti
Matti Klemettilä vuonna 1958 Eduskuntatalon portailla.
1950-luvulla Suomen politiikassa tuuli. Hallitukset vaihtuivat tiuhaan. Matilla oli esittää jokaiseen tulevaan hallitukseen ministerilista. Kansanedustajat tutkivat niitä kilvan: kuka olisi päässyt Matin hallitukseen ja millä tittelillä?
Tuohon aikaan eduskunnan kuppilaan sai kävellä lähes kuka tahansa kadun mies. Matilla oli eräänlainen naamavippi kuppilaan.
– Puhemies saattoi ilmoittaa vahtimestareille, että päästäkää nyt se Mattikin eduskunnan joulukahveille tai seuraamaan valtiopäivien avajaisia. Uusia kansanedustajia informoitiin, että Matti on harmiton mies, joka pyörii eduskunnan käytävillä. Hän oli eräänlainen eduskunnan maskotti, Sinikka kertoo.
Kekkonen onnitteli sähkeellä
Oli Matilla oikeita suhteitakin, joita hän hoiti tähdellisesti. Hänellä oli tapana kirjelmöidä poliitikoille. Henkilöt kuten K.A.Fagerholm, Väinö Tanner ja Kyösti Kallio tunsivat Matin.
Kun Matti täytti 75, hän kutsui tyylilleen uskollisena koko eduskunnan syntymäpäiväkahveille Volsiin, Kirkkonummella sijaitsevaan vanhainkotiin, missä hän asui.
– Ketään ei tullut paikalle, mutta onnittelusähkeitä tuli paljon ja Suomi-Filmin uutiskatsaukseen hänet kuvattiin, Sinikka kertoo.
Jopa itse Urho Kekkonen muisti Mattia. Kun Matti täytti 80 vuotta, silloinen pääministeri Kekkonen lähetti hänelle onnittelusähkeen.
Suhdeverkostojen luonnin lisäksi Matti oli taitava lobbari. Hänellä oli tapana astella koputtamatta suoraan lehtien toimitukseen.
Sinikkaa naurattaa vieläkin, kun hän muistelee erään toimittajan pakinaa Matin vierailuista, jotka saattoivat olla tuskastuttavan pitkiä.
– Matilla oli tapana astella ovesta sisään, nostaa salkku pöydälle ja aloittaa paasaaminen. Vaikka väki välillä kyllästyi, vähän ajan kuluttua hänen vierailuaan alettiin jo odotella toimituksissa.
Tylsä viranhoito ei kiinnostanut
Mihin kaikki sitten kaatui? Miksi Suomesta ei tullut pohjoismaiden kuninkaallisen neliapilan viimeistä terälehteä, kuten Matti kauniisti Yleisradiossa pitämässään puheessa julisti?
– Hän olisi halunnut mennä suoraan huipulle arvojohtajaksi. Häntä ei kiinostanut arkinen poliittinen työ. Ministereistäkin hän olisi aina halunnut vain pääministeriksi.
Matti oli siis rehellisesti ajamassa vain omaa etuaan, mutta kuninkaan asema merkitsi Matille myös suurinta arvovaltaa ja nuhteettomuutta. Nykypäivän skandaalit olisivat luultavasti järkyttäneet häntä suuresti.
– Mutta vaikeapa se on nykypäivänäkään sanoa, kuka haluaa vallan huipulle vain vallanhimouttaan vai pyyteettömästi kansalaisten etua ajamaan, Sinikka aprikoi.
Kuin Väyrynen?
Matista piirtyy toisaalta kuva suuresta populistista, jollaisia nykypäivän politiikassa alkaa olla tungokseksi asti. Kun aikakauslehdet yleistyivät 1950-luvulla, hänestä teki juttua muun muassa aikansa legenda Veikko Ennala.
– Kolumnisti Aarno Laitinen on verrannut Paavo Väyrystä Mattiin. Väyrynen on tietysti henkisesti terve, ja hänellä on kykyä itseironiaan. Mutta kyllä se joskus pilkahteli Matillakin. Hän saattoi sanoa, että minuahan pidetään hulluna, Sinikka kertoo.
Mattia vaivasi todellinen suuruudenhulluus. Hän oli laatinut yksityiskohtaiset suunnitelmat niin tulevan asumuksensa kuin tulevien häidensäkin suhteen.
– Helsingin Tähtitorninmäelle piti nousta hänen palatsinsa, jonka alta olisi pitänyt purkaa pois kaikki "turhat" rakennukset, kuten tähtitieteen laitos. Häät Englannin prinsessa Margaretin kanssa piti vietettämän suureellisesti, kolmipäiväisenä kansallisjuhlana, joka televisioitaisiin.
– Matti oli ajan tasalla jo television Suomeen tulon alkumetreillä, Sinikka kertoo, Sinikka kertoo.
Hylkäsi perheen ja salarakaskin oli
Matti I Suuri ilmestyi vuonna 2009.
Miten kävisi Matin nykypäivänä?
– Ainakaan hän ei pääsisi suoraan eduskuntaan tai lehtien toimituksiin. Hän varmaan rummuttaisi sitten sähköpostia ympäriinsä, Sinikka pohtii.
Myös nykyinen mielenterveyshuolto olisi 50-luvun tasoa valppaampi. Matti vietti kyllä pari lyhyttä jaksoa mielisairaaloissa, mutta mitään psyykelääkkeitä hän ei koskaan suostunut ottamaan.
Vanhainkodissa hänelle annettiin vapauksia mennä, esimerkiksi jos hänellä oli asiaa eduskuntaan.
– Matti ei ollut vaaraksi kenellekään, joten hänen annettiin olla se mikä hän oli. Nykyään hän olisi varmaan teljettynä jonnekin laitokseen, Sinikka sanoo ja lisää että tietysti hänen tekemisistään koitui tuskaa perheelle.
– Kun Matti julisti Suomen kuninkaana naivansa Englannin prinsessa Margaretin, jotta kansa saisi vielä kruununperillisenkin, hän unohti autuaasti, että hänellä oli jo viisi lasta.
Entisessä elämässään Matilla oli perhe, jonka hän hylkäsi avioeron myötä.
Sinikka kertoo, että Matin taustoja penkoessaan hän sai viitteitä siitä, että Matilla olisi ollut toinenkin vakava naissuhde, mutta naisen henkilöllisyys jäi mysteeriksi. Matin taidot poliitikkona siis olivat priimus-luokkaa, kun salarakastajatarkin on jäänyt jälkipolville salaiseksi!
Näin Matti I julisti Yleisradiossa vuonna 1960:
"Vuonna 1937 keksin aatteen ruveta pyrkimään Suomen kuninkaaksi. Kotimaiseksi perinnölliseksi kuninkaaksi, kuninkaaksi nimellä Matti I:nen. Suunnitelmaani sisältyi myös kuningatar, joku dollariprinsessa Amerikasta tai sitten Englannin prinsessa Margaret. Myös uusi kuninkaallinen linna piti rakennettaman Helsingin Tähtitorninmäelle Kaikki samaan valtaiseen kuningastyyliin kuin on laita muissakin pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Jos tämä valtiomuodon muuttamissuunnitelmani toteutuu niin silloin koittaa Suomen kansalle uusi aika ja onnekas tulevaisuus. Suomen kohtalon hetki on nyt käsillä.
Pohjoismaiden kuninkaallinen neliapila odottaa viimeistä terälehteään. Suomen kuningasta. Tämä onkin nyt sitäkin helpommin mahdollista kun pohjoismaiden neuvostokin Suomi mukaan luettuna on jo toteutunut tosiasia."
Studio55.fi/Piritta Palokangas
Sinikka Klemettilä: Matti I Suuri (Kirjapaja, 2009.)
