Kun hoidot ja tietoisuus eivät olleet vielä nykyisellä tasolla, mielisairaita hoidettiin varsin kyseenalaisilla, jopa potilaan hengen vaarantavilla tavoilla.
Lobotomia – aivoihin viillettiin
Lobotomialeikkauksessa hermoradat, jotka lähtevät otsalohkoista aivojen tunnetiloja säätelevään keskukseen, katkaistiin. Ohimoihin porattiin reiät paikallispuudutuksessa, ja rei'istä vietiin sisään terävä instrumentti. Lääkäri lävisti sillä viiltäen otsalohkojen valkean aineen.
Leikkauksen uskottiin rauhoittavan ja helpottavan potilaiden ahdistusta, mutta sen vaikutukset olivat lähinnä lamaannuttavat. Potilaat eivät enää välittäneet harhoistaan, ja heidän oma-aloitteisuutensa, kykynsä toimia itsenäisesti ja kielenkäytön tasonsa romahtivat. Älykkyysosamäärä ei varsinaisesti laskenut, mutta omaa esiintymistä ei enää pystytty kontrolloimaan.
Suomessa noin 1500 potilaalle, useimmat heistä skitsofreenikkoja, tehtiin lobotomia. Siitä luovuttiin 1960-luvulla.
