Seilin mielisairaalasaaren toiminnasta väitöskirjan tehnyt tutkija löysi saaren arkistoista lähettämättömiä avunpyyntökirjeitä.
– Heikkomielisyys, huonoluonteisuus, moraalittomuus ja mielenterveyden häiriöiden perinnöllisyys, tutkija Jutta Ahlbeck-Rehn listaa yleisimpiä syitä, joiden vuoksi naisia passitettiin mielisairaalaan vielä muutama vuosikymmen sitten.
Seilin mielisairaalan toimintaa väitöskirjassaan tutkinut Ahlbeck-Rehn kertoo, että käsitykset mielenterveydestä ja erityisesti -sairaudesta ovat vaihdelleet eri aikoina paljonkin. Vuonna 2006 väitelleen Ahlbeckin aineisto on vuosilta 1889−1944. Vuodesta 1889 lähtien Seilin potilaat olivat ainoastaan naisia.
Hysteeriset naiset pakkosterilisoitiin
– Monissa Seilin potilaskertomuksissa korostuivat juuri naisen seksuaalisuus, ruumiillisuus ja siveettömyys. Useimmiten potilaat olivat nuoria ja naimattomia naisia. Hysteria-diagnoosi oli myös aika yleinen siihen aikaan, vaikka harvoin annettiin suoranaista hysteriadiagnoosia.
Ahlbeck-Rehn huomasi useista potilaskertomuksista, että paha PMS eli kuukautisten aikaan oireilu oli yksi varsin yleinen diagnostiikassa huomioitu seikka.
– Kuukautiset ja muut naisruumiin toiminnat olivat yleisiä diagnostiikan välineitä. Toisaalta tästä asennoitumisesta ja miten PMS:stä ajatellaan, on merkkejä vielä nykypäivänäkin, tutkija huomauttaa.
Jotkut Seiliin tulleet olivat myös pakkosteriloituja.
– Se oli sitä rotuhygieniaoppia. Erityisesti mielisairauspotilaat kuuluivat sterilisaatiolain kohderyhmään, mutta myös kehitysvammaisia, moraalittomia ja köyhiä sterilisoitiin. Sterilisaatiolaki tuli vuonna 1935, ja sen voimin pystyi sterilisoimaan ilman potilaan omaa suostumusta, Ahlbeck-Rehn sanoo.
Seiliin saattoi päätyä myös vaikka pääkoppa olisi ollut täysin kunnossa.
– Seiliin ja muihin sairaaloihin päädyttiin joskus aika sattumanvaraisesti, mikä heijastaa sen ajan köyhää yhteiskuntaa. Jos kunnan köyhäintalo oli täynnä, ihmisiä voitiin lähettää toisiin laitoksiin ja joskus päädyttiin Seiliin.
Tärkein hoitomuoto työ
Erilaisten mielenterveyshäiriöisten ja köyhien lisäksi potilaissa oli myös kriminaalipotilaita, Karjalan evakoita ja venäläisiä. Ahlbeck-Rehnin mukaan potilaat oli luokiteltu tottelevaisiin, vaarallisiin ja harmittomiin.
Lääkkeitä ei vielä 1900-luvun puoliväliin mennessä ollut paljon. Seilin tärkein hoitomuoto oli työterapia. Potilaat työskentelivät maatilan töissä, ja mitä luotetumpi potilas oli, sitä kauemmaksi hän sai liikkua sairaalan pihapiiristä.
Avunhuudot eivät saapuneet perille
Ahlbeck-Rehn kertoo löytäneensä nipun potilaiden kirjoittamia kirjeitä penkoessaan Seilin arkistoja.
– Niitä oli seitsemän. Osa oli lyhyitä avunhuutoviestejä, joissa pyydettiin, että hae minut pois täältä, en kestä olla täällä. Sitten oli pari sekavampaa, mutta yksi jäi erityisesti mieleeni. Sen oli kirjoittanut nainen, jonka älykkyyden oli testattu olevan 12-vuotiaan tasolla. Silti hän oli hyvin kauniilla käsialalla kirjoittanut siskolleen ja kritisoinut erittäin järkevästi silloista mielenterveyshoitoa, Ahlbeck-Rehn kertoo.
Tutkija kritisoi sitä, ettei Seilissä ollut tarpeeksi koulutettua henkilökuntaa.
– Seilin ylilääkäri ei ollut psykiatri vaan tavallinen kunnanlääkäri. Henkilökunnan vaihtuvuus oli suuri. Siitä kaikesta kuvastuu hyvin, että Seiliä pidettiin loppusijoituspaikkana parantumattomille potilaille. Dokumenteista selvisi, että karkuyrityksiäkin oli.
Ahlbeck-Rehn sanoo, että suurin osa vietti Seiliin päädyttyään saarella loppuelämänsä. Vain kahden on merkattu päässeen sieltä pois parantuneena.
– Vuoteen 1962 mennessä, jolloin sairaala suljettiin, siitä oli tullut eräänlainen vanhainkoti.
Studio55.fi/Piritta Palokangas
Kuvat: ProSeili-Själö ry.
Tartutettiin tappavia tauteja, viilleltiin aivoihin – Näin mielisairaita hoidettiin entisaikaan