Seilin keittiön emäntänä vuosikymmenet työskennellyt Signe Erfors muistelee hyvällä työtään sairaalasaarella. Hän sanoo, että Seilistä liikkuu liiankin synkkiä juttuja.
Signe Erfors oli 19-vuotias, kun hän tuli töihin Seilin sairaalasaarelle. Oli vuosi 1931.
– Olin siellä töissä yhteensä 30 vuotta ja 20 vuotta keittiön emäntänä, Signe kertoo.
Kunnioitettavaan 99 vuoden ikään ehtinyt Signe on pirteä ja muistaa hyvin, millaista mielisairaalan keittiöpuolella oli työskennellä.Keittiön emäntänä hän suunnitteli ruokalistat ja työvuorot.
– Siellä oli oma maatila, joten olimme omavaraisia, eikä ruuasta ollut puutetta sota-aikanakaan. Potilaat työskentelivät maatilalla ja vapaakävelijät pääsivät kauemmaksi marjastamaan. Keittiössä oli apulainen perunankuorijana, ja hän sai siitä ylimääräisen kahvikupin ja voileivän.
Potilas hoiti lapsia
Signe myös asui perheineen Seilissä. Hän kertoo, että yksi potilaista oli niin luotettava, että Signe uskalsi luovuttaa kaksi tytärtään tämän päivähoitoon.
– Hilja-täti ulkoilutti heitä ja palautti aina sovittuun kellonaikaan.
Signen mies oli sodassa ja sieltä päästyään sai valtiolta rintamamiestontin Seilistä. Perhe rakensi sinne kaksikerroksisen talon.
– Kotini on vieläkin siellä. Viime vuonna remontoitiin uudet ikkunat ja sauna. Viime kesänä vietin siellä kaksi kuukautta.
Potilaat surivat saarelta lähtöä
Signe hieman kritisoi, että Seilistä on annettu turhankin hurja kuva julkisuudessa.