Arjessa annamme sinänsä mitättömillekin tapahtumille suuria merkityksiä. Tunteita ja oletuksia ei kuitenkaan kannata seurata sokkona. – Ihminen kyllä pystyy vähentämään itselle haitallisia tapoja, jos hän tekee työtä sen eteen, psykoterapeutti Katri Kanninen sanoo.
Yksinkertaisia totuuksia ei elämässä yleensä ole. Kaikki, mitä asioista ajattelemme, sisältää tulkintaa – tajusimme tätä tai emme.
Turhan usein kierrätämme kokemuksemme itsemme kautta ja annamme sinänsä mitättömillekin tapahtumille suuria merkityksiä: tuo kirjoitti noin tylysti, se on varmaan minulle vihainen! Myyjä naurahti juuri, kun tulin kassalle – se varmaan nauraa minulle.
Aikalisä, sanoisi Liisa Uusitalo-Arola. Jos huomaa vetävänsä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, kannattaa niiden sijaan vetää henkeä.
– Tulkinta saa voimansa tunteesta, ja kun olemme tunteen vallassa, ajatuksesta on äärettömän vaikeaa irtautua. Siinä auttaa ihan se, että hengittää. Käy vaikkapa pihalla ja ala sitten vasta miettiä, onko asia niin kuin se tuntuu olevan, Uusitalo-Arola vinkkaa.
– Ainahan me tulkitsemme, mutta tulkintamallin tulisi olla riittävän monipuolinen ja kattaa tarpeeksi monta kulmaa, ettei ole vain sitä hetken fiiliksen tuottamaa ajatusta, johon lähdemme heti uskomaan, hän jatkaa.
Uusitalo-Arola kirjoitti yhdessä Shortum Oy:n toimitusjohtaja Katri Kannisen kanssa teoksen Terapian tarpeessa? – Lyhytterapeuttinen itsehoito (Tuuma 2021). Kirjoittajat ovat itsekin psykoterapeutteja ja uskovat, ettei ihmisen aina tarvitse lähteä terapiaan – myös itse itseään voi oppia auttamaan.
Lue myös: Sorrutko ylitulkintaan? Kyselyn mukaan moni on jopa laittanut välit poikki ystävään, koska "tekstarin sävy" ei miellyttänyt
Tunteita ei kannata seurata sokkona
Aivot tuottavat jatkuvasti kaikenlaista: ne juttelevat, hälisevät ja jurnuttavat esiin tulkintoja toistensa jälkeen. Kaikkea ei kannata uskoa.
Meistä jokaisella on ajatusvääristymiä: oletamme asian olevan näin, vaikka oikeasti totuus ei ole sinnepäinkään. Emme aina reagoi varsinaiseen tilanteeseen, vaan sen sijaan käsitykseemme siitä, mitä juuri tapahtui.
– Ajatusten ja tunteiden suhde on kinkkinen: tunteet ovat vahva suunnannäyttäjä, mutta ne voivat näyttää myös lujasti harhaan ja hyvin yksipuolisesti, Uusitalo-Arola sanoo.
Lue myös: Jos luppoaikaa on 30 sekuntia, käsi hakeutuu jo räpläämään puhelinta – tämän se tekee aivoille: "Lopulta ei ole enää..."
Toisinaan on vaikeaa erottaa, mikä on tuskan tai vääryyden käsittelyä, mikä taas niin sanottua kurjuuden märehtimistä. Kipeiden asioiden vatvomiseen on helppoa jäädä kiinni. Märehtiminen on kuin vankila, jossa on kamalalla tavalla ihanaa.
– Märehtiminen voi tuottaa hetkellistä niin sanotusti ihanaa oloa siitä, miten kauheaa kaikki on. Sehän on ihanaa, kun kaikki sortavat, enkä itse voi millekään mitään. Siitä tunteesta voi kuitenkin nousta lintuperspektiiviin katsomaan, mihin märehtiminen ja tuntemusten kaivelu vie elämässä. Ei välttämättä mihinkään hyvään. Siitä voi joutua tekemään johtopäätöksiä, Uusitalo-Arola sanoo.
Lue myös: Hyvän itsetunnon voi heittää romukoppaan, sanoo Arto – "itsetuntohehkutuksella" nurja puoli: "Helppoa poppakonstia ei ole, koska ne eivät toimi"
Oivalluksilla pääsee alkuun, mutta muutokset kestävät vuosia
Oivallus siitä, miten asiat oikeasti ovat, voi iskeä sekunneissa. Se, että ymmärtää ajatusvääristymänsä tai ongelmansa, ei kuitenkaan vielä muuta mitään.
Oivalluksilla pääsee hyvän alkuun, mutta muutokset kestävät vuosia – joskus jopa koko elämän.
– Yksi aika tavallinen ilmiö on, että ihmiset selittävät olevansa "vain temperamenttisia ihmisiä". Sillä oikeutetaan huono käytös. Jossakin vaiheessa ihminen kuitenkin voi tajuta, että hyvänen aika, ei minulla välttämättä olekaan oikeutta toimia näin. Matka tästä oivalluksesta siihen, että sisäistää sen ja löytää muita toimintamalleja, vie aikaa, Uusitalo-Arola sanoo.
Lue myös: Menivätkö palkkaneuvottelut plörinäksi? Kiinnitä ensi kerralla huomiosi tähän: "Kun faktat loppuvat, viimeistään siinä vaiheessa..."
Toisaalta monet inhottavat opit tulevat kerrasta. Siksi kouluaikana kuultu loukkaus voi häälyä mielessä vielä vuosikymmenenkin kuluttua.
– Voidaan sanoa, että asioiden oppiminen kestää, mutta toisaalta negatiivinen oppiminen ei kestä. Ihminen oppii yhdestä nöyryytyksestä, Kanninen sanoo.
– Jos ihminen on herkkä ja hänelle tulee pari negatiivista kokemusta, niistä voi tulla ikävä asia, jota aidosti täytyy työstää ja pohtia. Miellyttäviä tai toisenlaisia oppeja joutuu petaamaan ja vahvistamaan. Voi myös joutua toteamaan, että en koskaan pääse tästä asiasta eroon, mutta yrittää saada sen oikeankokoisiin raameihin.
Moni pelkää ahdistusta, vaikka ei tarvitsisi – tästä hankala tunne kertoo: "Ei tarvitse pyrkiä pois". Juttu jatkuu videon jälkeen.
1:57
Lue myös: Vuosikaudet Sohvi soimasi itseään ja yritti aina laihduttaa vielä vähän lisää – toivoo nyt, että useampi löytäisi oman ihanuutensa: "Moni elää sellaista sitku- ja mutku-elämää"
Ihminen kykenee halutessaan toimimaan myös luonnettaan vastaan
Kohtaa itsesi lämmöllä – opettele näitä!
Opettele huomaamaan, mitä sinussa ja elämässäsi tapahtuu. Suunnittele muutokset tästä ymmärryksestä käsin.
Toteuta muutokset rauhassa ja huolella. Ole sitkeä.
Jos putoat polulta, kiipeä takaisin. Ennemmin tai myöhemmin se palkitaan!
Niin – elämässä on myös paljon sellaista, mikä ei koskaan muutu. Osan asioista joutuu työntämään syrjään, koska niihin ei itse voi vaikuttaa. Ikä ja kokemus kuitenkin tuovat viisautta.
– Meistä tulee taitavampia olemaan itsemme kanssa. Hyväksymme sen, että joudun rajoittamaan itseäni tai aktivoimaan itseäni, Uusitalo-Arola kuvaa.
Vaikka osa piirteistämme on pysyviä, ihminen kykenee halutessaan toimimaan myös luonnettaan vastaan. Kun asia on tarpeeksi tärkeä, se voi ajaa muutokseen.
– Vaikka muut miten paukuttaisivat, että nyt olisi hyvä tehdä niin tai näin, ei se kanna, jos itse ei ole herännyt. Ihminen kyllä pystyy vaikuttamaan toimintaansa, vähentämään itselle haitallisia tapoja ja lisäämään hyviä toimia, jos hän tekee työtä sen eteen, Katri sanoo.
Avainasemassa on vastuun ottaminen: virheitään tai reaktioitaan ei tule panna muiden ihmisten tai ulkoisten olosuhteiden piikkiin. Kun hankalista piirteistään ottaa vastuun, ne eivät häiriköi elämää tai ihmissuhteita.
– Samat ydinasiat tulevat olemaan minussa, olin sitten 30 vuotta, 40 vuotta, 60 vuotta. Ne tulevat olemaan aina. Enemmän on kyse siitä, miten osaan suhtautua siihen, että minussa on epämiellyttäviä ominaisuuksia, taipumuksia tai toimintatapoja, Katri kuvaa.
– Avain on riittävä vastuunotto. Ettei väitä, että minun temperamenttini on tällainen, siksi olen aina tällainen. Ilman muutostyötä ei pärjää.
Lue myös: Teko, joka parantaa mielenterveyttäsi jo tänään – monella harhaluulo ahdistuksesta
Katso myös: Minkä arkisen asian voit tehdä mielenterveytesi eteen jo tänään? "Joka päivähän törmäämme..."
0:39
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!
Osittainen lähde: Liisa Uusitalo-Arola ja Katri Kanninen: Terapian tarpeessa? (Tuuma 2021)