Lukupiiri: Se hetki kun herää ja totuus valkenee

Kirja: Unissakulkija

Kirjailija: Erik Axl Sund (Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist)

Suomentaja: Kari Koski

Kustantaja: Otava

Helmiä: 4

Kenelle: Ruotsalaisdekkareiden ystäville

"Pihlaja istutettiin samana päivänä kun hän syntyi. Hän oli kerran yrittänyt sytyttää sen tuleen, mutta puu ei ottanut syttyäkseen."

Ruotsalaisen dekkaritrilogian toisessa osassa jatketaan siitä mihin ensimmäisessä osassa jäätiin. Victoria Bergmanin lapsuus ja nuoruus tarkentuvat ja ne osoittautuvat vieläkin pahemmiksi, jos vain mahdollista. Järjestelmällistä hyväksikäyttöä joka ei lopu.

Victoria kantaa lapsuuttaan mukanaan vaikka on yrittänyt unohtaa sen muuttamalla henkilöllisyytensä psykoterapeutti Sofia Zetterlundiksi ja aloittamalla uuden elämän. Victoria ei kuitenkaan suostu katoamaan ja nousee yhä itsepintaisemmin esiin. 

"Yliopistossa oli enää vain yksi henkilö, Sofia Zetterlund, joka kätki Victorian olemattomiin pyrkiessään unohtamaan isänsä tekemän väkivallan. Hävitti Victorian olemassaolon samalla kun menetti tämän hallinnan."

Kirjan toinen päähenkilö rikoskomisario Jeanette Kihlberg tutustuu toisessa osassa lähemmin Sofiaan samalla kun hän jatkaa kirjasarjan ensimmäisessä osassa tapahtuneiden nuorten poikien murhien selvittämistä. Korkeammalta johdolta tulee kuitenkin käsky laittaa murhatutkimukset sivuun, eihän kukaan kaipaa poikia. Jeanette ei kuitenkaan hellitä vaikka hän saa uusia outoja murhia tutkittavakseen. Ja kaikilla murhatuilla tuntuu olevan kytkös Victoria Bergmaniin.

Jeanette kääntyy yhä useammin Sofian puoleen, tietämättä, että tämä on Victoria Bergman. Mutta kuka oikeastaan on itse murhien takana.

"Hän menetti itsensä hallinnan, ja sitten Jeanette Kihlberg soitti. Sen hän muistaa. Mutta mitä sen jälkeen?

Sofia ei saa mielensä mitä on sanonut, mutta hänestä tuntuu että Jeanette on loukkaantunut. Victoria oli puhunut, mutta mitä hän oli sanonut?

Ja mitä sen jälkeen oli tapahtunut?"

Millaista on kun hellyys ja väkivalta, turva ja turvattomuus, sekoittuvat. Miltä tuntuu kun saa samasta kädestä hellyyttä mutta myös väkivaltaa. Kun kasvaa tähän, lapsi oppii tietynlaisen tavan toimia ja alkaa toistamaan tätä. Jos ei heti, niin aikuisena. 

"On parempi varastoida viha sisälleen ja antaa sen kasvaa suureksi. Jonakin päivänä hän avaisi kaikki padot ja antaisi liekkien vyöryä yli maailman, ja sinä päivänä hän olisi armoton eikä antaisi anteeksi."

Kirjassa kertojat vuorottelevat jälleen, nyt palataan vielä enemmän menneisyyteen, tapahtumiin Victorian lapsuudessa ja nuoruudessa. Saamalla selviää miten kirjan monien henkilöiden menneisyys ja nykyisyys kietoutuvat toisiinsa. Kuka tuntee kenet ja miksi.

Kirjassa käsitellään lasten järjestelmällistä hyväksikäyttöä. Murhia jotka ovat suoraan tai välillisesti seurausta näistä tapahtumista. Kuka oikeastaan on paha, mikä on oikeutettua ja periytyykö pahuus sukupolvelta toiselle, vain muuttaen muotoaan?

Kuten ensimmäinen osa Varistyttö, tämäkin on nopealukuinen dekkari joka imee mukaansa. Kun ensimmäisen osan jälkeen luuli, että tämähän on ihan selkeää, niin toisen kirjan edetessä tämä ajatus murenee. Kaikki ei taaskaan ollut sitä miltä näyttää. Kuva alkaa selkeytyä ja esille tulee asioita joita ei osannut edes kuvitella.

Kirja ei ole itsenäinen teos, eli se vaatii ensimmäisen osan lukemisen. Ja kolmannen, eli viimeisen, jos haluaa saada tietää mitä todella on tapahtunut ja kenelle.