Hanna joutui opettelemaan uuden arjen aivovamman myötä.
Hanna Roivainen oli huhtikuussa vuonna 2019 menossa työpaikalleen Töölön sairaalaan, kun rysähti.
– Lähdin pyörällä iltavuoroon, ja sitten siinä, kun tietä ylitin, niin auto ajoikin minun päälleni. Päädyttiin sitten siitä sinne sairaalaan toiselle puolelle, Roivainen kertoo Viiden jälkeen -ohjelmassa.
Roivaisen mukaan sää oli keväisen kaunis, ja hänellä oli kypärä päässään. Tienylityspaikalla ei ollut liikennevaloja.
Roivainen joutui potilaaksi omalle työpaikalleen. Hän oli teho-osastolla kaksi viikkoa. Kun pää kuvattiin, selvisi, että hänellä on vaikea aivovamma.
– Kun tämä selvisi minulle, niin sehän oli hirveä järkytys. Vedettiin matto jalkojen alta.
– Seinät kaatuivat päälle. En tiennyt enää, kuka olen, ja missä olen ja miten nyt tästä jatketaan eteenpäin.
Lue myös: Aivovamma muuttaa vammautuneen elämän – nämä ovat tyypilliset oireet
Väsymys suurin jälkioire
Roivainen joutui opettelemaan monia perusasioita uudelleen.
– Ihan syömisestä ja puhumisesta lähtien, että siinä harjoittelimme fysioterapeutin kanssa ensin istumista ja sitten seisomista ja vähän niin kuin vauvat lähtevät kävelemään.
Edelleen tapahtuneen seuraukset näkyvät Roivaisen elämässä. Hänellä on esimerkiksi tasapainon kanssa hankaluuksia eikä osaa juosta.
– Suurin jälkioire siitä on väsymys. Ja tämän väsymyksen takiahan en pysty palaamaan työelämään. Että minun täytyy nukkua sellaiset vajaan 10 tunnin yöunet ja siihen päälle vielä parit parin tunnin päiväunet.
