Leijonien MM-debytantti joutui nuorena kovaan myllyyn – Petri Matikaiselta tunnustus: "Sen voin myöntää, ettei se ihan käynyt Jannelle"

Ensimmäistä kertaa mukaan Leijonien MM-ryhmään nimetty maalivahti Janne Juvonen, 26, on jo miesten tasolla kokenut maalivahti, mutta lupaavien juniorivuosien jälkeen hänestä on kasvanut vasta viime vuosina huipputason torjuja.

Kiihtelysvaarassa syntyneen Juvosen alkutaival miesten tasolla oli suorastaan satumainen. Jokipojissa tehdyn hyvän pohjatyön jälkeen hän saapui Lahteen B-juniori-ikäisenä kaudella 2011–12. Normaalin kasvupolun sijaan Juvonen päätyikin keväällä tolppien väliin miesten SM-finaaleissa.

Pelicans menetti tuolla kaudella ykkösmaalivahtinsa Niko Hovisen ja varalla olleen Joonas Kuuselan loukkaantumisten takia. 17-vuotias Juvonen otti kutsun käydessä tehtävän vastaan ja torjui kahdessa loppuottelussa JYPin mestaruusjuhliin päättyneessä sarjassa.

– Hän oli erittäin kilpailullinen. Hän käsitteli paineita hyvin, ja varmasti se oli yksi syy, miksi hänet laitettiin SM-liigassakin suoraan noihin tilanteisiin, muistelee Pelicansin maalivahtivalmentaja Toni Pasuri.

LUE MYÖS: Leijonien luottosentterin tökkivä luistelu herätti vielä muutama vuosi sitten isoja kysymyksiä – sitten alkoivat valtavat harppaukset: "Hän tietää, kuka hän on"

Tällaisen alun jälkeen kehityksen olisi voinut uskoa jatkuvan vahvasti nousujohteisena, mutta Juvonen joutui tahkomaan Pelicansissa monta kautta ilman valmennusjohdon täyttä luottamusta.

Ottelumäärissä mitattuna Juvonen kyllä nousi joukkueensa ykköstorjujaksi kaudesta 2014–15 lähtien. Silti Juvosen asemasta oli koko ajan pieni epäilys ilmassa. Silloinen päävalmentaja Petri Matikainen vahvistaa asian tuntuneen samalta myös joukkueen sisällä.

– Siinä oli kyllä sitä, että kukas tässä on meidän ykköshevosemme. Ihan totta, Leijonissa MM-kultaa apuvalmentajana 10 vuotta sitten juhlinut Matikainen myöntää.

Kilpailullisuus kääntyi itseä vastaan

Pahimmillaan tilanne oli vuosina 2015–17. Näistä ensimmäisellä kaudella Juvonen taisteli ykkösmaalivahdin paikasta kesken kauden seuraan palanneen Niko Hovisen kanssa. Juvonen torjui pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella voitot KalPasta, mutta joutui puolivälieräsarjassa HIFK:ta vastaan tekemään pian tilaa Hoviselle.

Seuraavana vuonna Hovinen oli taas muissa maisemissa, mutta nyt peliajasta kamppailemassa olivat Joona Voutilainen ja Jere Myllyniemi sekä kevääksi mukaan tullut Karri Rämö. Juvonen kylläkin pelasi ykkösmaalivahdin ottelumäärän, muttei saanut missään vaiheessa sellaista signaalia, että valmennus olisi häneen tosissaan luottanut.

– Siinä oli kolmen maalivahdin kilpailua. Sen voin myöntää, ettei se ihan käynyt Jannelle. Siinä oli jo kolme maalivahtia, ja sitten Karri tuotiin kevääksi. Se rauha kehittyä paremmaksi ehkä vähän puuttui, Matikainen puntaroi.

– Se vaikutti sitten (kaudella 2015–16) enemmän Janneen kuin Nikoon. Hovinen ehkä nautti siitä, mutta Janne ei varmaan niin paljon. Se ehkä rikkoi vähän Jannen kehitystä, valmentaja myöntää.

LUE MYÖS: Leijonien MM-syömähammas jäi juniorina Sebastian Ahon varjoon – ura oli jo päätepisteessä 19-vuotiaana: "Perkele, tässä on kaikki mahdollista"

Maalivahtivalmentaja Pasuri näkee saman kääntöpuolen Juvosen kilpailullisuudessa.

– Hän oli hyvin itsekriittinen, ja pystyi nuoresta iästään huolimatta analysoimaan hyvin peliään, että mitä hän pystyisi parantamaan.

– Sitten hänessä oli myös se, että hän oli tavallaan arka ja varovainen, että hän tarvitsi turvallisia ja läheisiä ihmisiä ympärilleen. Siinä tuli vähän se, että kun kovassa ammattilaismaailmassa tuli joukkueeseen lisää maalivahteja, niin varmasti hän itse jotenkin koki, että siinä ei ollut sellaista henkilöä lähellä, Pasuri kommentoi.

Kilpailullisuus johti keskittymisen herpaantumiseen. Varsinkin, kun rinnalla oli esimerkiksi Hovisen tai Rajaniemen kaltainen kokeneempi torjuja, joka pystyi vähemmällä vaivalla samoihin suorituksiin.

Rohkeus lähteä ulkomaille palkittiin

Jos ammattilaissarjan vaatimukset opettivatkin Juvoselle asioita kantapään kautta, kovasta kilpailutilanteesta on varmasti ollut myös hyötyä. Lopulta viimeisellä Pelicans-kaudellaan 2017–18 hän oli joukkueensa selkeä ykköstorjuja.

– Toisaalta tämä on ammattilaisurheilua. Sehän siinä on. Ja se kilpailullisuus on varmasti vienyt Jannea eteenpäin. Jälkikäteen se ehkä oli liian rauhatonta, ja kilpailutilanne oli liian läpinäkyvä, Matikainen sanoo.

– Hän oli saanut nuorella iällä pelillisesti jo hyvinkin paljon, mutta se ottikin jonkun verran aikaa ymmärtää, ettei se aina pelkästään riitä, että haluaa pelata. Urheilijan arjessa toiminta oli vielä hyvin vaillinaista, Pasuri lisää.

LUE MYÖS: Leijonat ensi kertaa jäällä – tässä Suomen ketjut

Juvonen suuntasi ensin EBEL-liigaan HC Innsbruckiin ja sieltä kesken kauden putoamista vastaan Ruotsin SHL:ssä taistelleeseen Moraan. Viime kaudella Leksandissa hän johdatti joukkueensa runkosarjan kolmoseksi ennen puolivälierissä tapahtunutta täydellistä romahdusta.

Pasuri kertoo Juvosen kaivanneen vielä ulkomaille suunnatessaan tukea valinnoilleen.

– Hän pitkään mietti viimeisen Pelicans-kautensa jälkeen, kun paikkaa ei ensin löytynyt, ja vaikka erilaisia tarjouksia tuli, hän oli vielä hyvin varovainen, että kannattaako hänen tuonne lähteä.

– Loppupeleissä se oli hänelle hyvä ratkaisu, että hän rohkaistui ja lähti Keski-Eurooppaan ja sieltä loppukaudeksi Ruotsiin. Joutui olemaan ulkomailla ja uusissa ympäristöissä. Hän sai uusia näkövinkkeleitä uusilta valmentajilta, Pasuri näkee.

Ensi kaudella Juvonen pelaa KHL:ää Jokereissa. 

MM-kisoissa luvassa melko varma kolmosvahdin rooli

Matikaisen mukaan suurin syy Pelicans-ajan luottamuksen puutteeseen olivat epätasaiset otteet. Juvonen oli parhaimmillaan erinomainen, mutta rutiini puuttui otteista.

– Jälkikäteen sitä ajattelee, että me ehkä halusimme ja vaadimme Jannelta siihen ikään ja tilanteeseen nähden liian paljon, liian varhain. Ja hän ei pystynyt sitä siinä vaiheessa sisäistämään. Hän oli liian kokematon siihen. Sen takia oli tosi hyvä, että hän lähti sieltä maailmalle, Matikainen arvelee.

Tasaisuus löytyi lopulta viime kaudella Leksandissa. Sitä kautta palkinnoksi tuli paikka maajoukkueessa ja nyt myös MM-kisamiehistössä.

– Hän pelasi Ruotsissa tasapainoisen, erittäin hyvän kauden. Hänhän on taktisesti ja teknisesti erittäin hyvä maalivahti. Hoitaa viimeisen päälle itsensä. Hänen prime timensa on vasta nyt seuraavat viisi kuusi vuotta, Matikainen muistuttaa.

LUE MYÖS: Tältä näyttävät Leijonien MM-kisapelaajat! Tunnistatko sensaatiokevään mestarit, Stanley Cup -voittajan ja tukun ensikertalaisia?

Pasurin mukaan Juvosen suurimpia vahvuuksia maalivahtina on yhdistää jo uran alkutaipaleella juurtunut hyvä liikkumistaito kykyyn nähdä lähestyviä uhkia.

– Kun todennäköisyyksiä pystyy pelaamaan pois, ollaan pitkässä juoksussa aika vahvoilla. Silloin tulee toisteisia suorituksia harjoitusten ja pelin sisällä. Se on varmasti hänen vahvuutensa.

Todennäköisesti Riian MM-kisoissa Juvoselle lankeaa kolmosvahdin rooli Harri Säterin ja Jussi Olkinuoran takana, mutta senkin Pohjois-Karjalan kasvatti ottaa todennäköisesti vastaan yhtenä askeleena eteenpäin urallaan. Uran ensimmäinen A-maaotteluvoitto Tshekistä Ruotsin EHT-turnauksessa oli jo hänelle merkittävä koetinkivi.