Jukka Jalonen nostaa Leijonista lähivuosilta esiin faktan, joka puhuu vastaansanomatonta kieltään Suomen kovuudesta.
Pestinsä Italian miesten jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajana Sveitsin MM-turnaukseen päättänyt Jukka Jalonen katsoi kisojen huipennusta sunnuntai-iltana kotisohvaltaan. Suomen maailmanmestaruuteen jatkoajalla päättynyt finaali isäntämaa Sveitsiä vastaan lämmitti suuresti entistä leijonakäskijää – joukkueessa oli myös paljon Jaloselle tuttuja kasvoja.
– Tietenkin ekstrabonus siitä, että siellä on suuri joukko minun vanhoja pelaajiani. On saanut heitä valmentaa. Johtoryhmässä oli myös yli puolet vielä vanhoja tuttuja. Olihan se hieno katsoa, Jalonen tunnelmoi puhelimitse.
Hän kertoo huomanneensa nopeasti turnauksen aikana, että mestaruudesta voi taistella kolme maata.
– Sanoin meidän Italian johtoryhmällemme, että joku kolmesta joukkueesta – Suomi, Kanada ja Sveitsi – voittaa. Jos neljäs, joku ulkopuolinen tulee, ihmettelen kyllä – eikä ollut lähelläkään.
Kanada taipui Suomelle välierässä ja lopulta historialliset pronssit korjasi Norja jatkoaikavoitolla kesystä vaahteranlehtijoukkueesta.
Sveitsi kärsi MM-finaalitappion kolmansissa kisoissa putkeen tekemättä maaliakaan. Alppimaa Jalosenkin arvion mukaan kipsasi ja meni varovaiseksi loppuottelussa aiemman taakan ja paineiden alla, vaikka kapteeni Roman Josi rakenteli huikealla finaalipelaamisella paikkoja itselleen ja muille ja oli Jalosen papereissa maalivahtien lisäksi kentän parhaiden kolmen pelaajan joukossa.
– Suomella on enemmän kokemusta tiukkojen paikkojen hoitamisesta niin NHL:ssä, Euroopassa kuin maajoukkuetasollakin. Se varmaan näkyi tietyissä hetkissä ottelussa, vaikka tiedämme, että marginaalit ovat äärettömän pienet: tolppa sisään, tolppa ulos. Mutta kyllä minun mielestäni Suomi pelillisesti sen voiton ansaitsi. Olimme omalla tavallaan henkisesti ja vähän pelillisesti niskan päällä.
Suomella oli MM-kisoissa niin kovan luokan nippu, että mestaruutta odotettiin kuumeisesti, ja suomalaismediaan pulppusi etukäteen juttuja, että sen Leijonat tulisi voittamaan.
– Kyllä sen tiesi, että Suomi mestaruudesta pelaa, mutta totta kai nämä kerrasta poikki -pelit ovat aika usein maalin pelejä. Ikinä ei voi lopputulosta etukäteen tietää, mutta sen tiesi, että mahdollisuus on erittäin suuri, Jalonen perkaa.
Ratkaisevammaksi tekijäksi menestyksessä hän näkee jalkeilla olleen pelaajiston.
– Hyviä pelaajia, paljon tietenkin NHL:stä. Ja hyvät roolit, roolitus oli kohdillaan.
Leijonat luotti monipuolisesti rytmeihin, pelissä piisasi rakenteiden turvaamaa monipuolisuutta.
– Pelitapa oli sellainen, että pelaajat pystyivät käyttämään omia vahvuuksia. Sen mukaan joukkuettakin tietenkin peluutettiin.
– Ja jotenkin siitä joukkueesta aisti alusta asti tietyn rentouden ja uskon omaan tekemiseen, sellaisen hyvän, terveen itseluottamuksen. Sen näki kaikesta.
Räty ja Annunen
Finaalista Jalonen nostaa erikseen esiin Aatu Rädyn pelaamisen jatkoajalla.
– Hän kävi ottamassa aloituksia, olisiko yhden hävinnyt ja aika monta hoiti. Jatkoajalla kolmella kolmea vastaan aloitusten merkitys on sellainen, että kun saat kiekon ja toinen ei saa sitä ennen puolustusaluetta, siitä melkein tulee yksi maalipaikka.
Koko ottelunkin mitassa Rädyn aloitussaldo oli hurja: 15 voitettua ja vain kolme hävittyä aloitusta. Voittoprosentti 83,3.
1:18"Ihan taidetta" – MTV Urheilun asiantuntija Karri Kivi ihasteli Aatu Rädyn aloituksia MM-turnauksessa.
Jalonen kehaisee myös Justus Annusta, josta tuli ensimmäinen maalinsa yksiosaisessa MM-finaalissa puhtaana pitänyt suomalaisvahti.
– Itsekin kun on ollut mukana voittavissa joukkueissa, niin joka kerta tarvitaan huippumaalivahtipeliä. Hyvä ei riitä, näin se vain on.
Jalonen jatkaa, että Suomella oli jälleen tarjolla huippuluokan veskarointia Nashville Predatorsin NHL-vahdin tarjoamana.
– Etukäteenhän Annunen oli vähän kysymysmerkki, koska häntä ei oikein tunnettu, Hän ei ollut koskaan pelannut maajoukkueessa miesten arvokisoissa. Nousujohteinen turnaus hänelläkin ja oli todella parhaimmillaan tiukassa paikassa.
Tunnustusta Jaloselta saa myös kapteeni Aleksander Barkov. Polvileikatulta Florida Panthersin NHL-kipparilta jäi koko NHL-kausi pelaamatta, mutta kaksinkertainen Stanley Cup -voittaja hyppäsi kevääksi Leijonien matkaan ja joukkue vahvistui huimasti.
– Jo sillä että Barkov tuli mukaan, sai varmaan muutaman muunkin pelaajan liikkeelle. Tiesi, että nyt kun "Sasha" tulee, saumat voittaa kasvavat tuollaisen johtavan pelaajan myötä.
– Hänellä on auransa ja pelillinen osaamisensa, tietty epäitsekkyys ja oikeanlainen nöyryys. Muut, hyvätkin pelaajat katsovat vieressä, miten hän toimii ja seuraavat perässä. Sellainen omalla esimerkillä johtaminen on Barkovilla niin huikeaa tasoa. Ympäri maailman häntä arvostetaan.
Ja sitten Jalonen suitsuttaa vielä Konsta Heleniusta. 1–0-jatkoaikamaalin MM-finaalissa tällännyttä nuorta kukkoa.
– Omalla tavallaan luonnonlapsi, vähän hullunrohkea pelaaja, joka ei pelkää virheitä.
NHL:ssä tällä kaudella debytoinut Helenius liittyi viimeisenä vahvistuksena Leijoniin, kun Buffalo Sabresin kausi oli päättynyt toisella pudotuspelikierroksella.
– Hän on mennyt kahden vuoden aikana Pohjois-Amerikassa vielä paljon eteenpäin. Liikkuu vielä paremmin kuin ennen. Todella huikea pelaaja ja edelleen on kuitenkin tosi nuori, 20 tänä vuonna. Tulee ihan maailmanluokan pelaaja kyllä.
1:20Näin Konsta Helenius iski mestaruusmaalin ja niittasi kaksi sveitsiläistä katolleen – Leijonien sankari kertoo suuresta hetkestä ja sen jälkeisistä sekunneista.
"Erittäin hyvä tai aika helvetin huono"
Huippupelaajien lisäksi Leijonat on tottunut nauttimaan A-luokan valmennuksesta. Tosin kun Jalosen apuluotsinakin aiemmin toiminut Antti Pennanen hyppäsi kevään 2024 jälkeen "JJ:n" seuraajaksi Leijonien päävalmentajana, avauskausi oli vielä nihkeä.
NHL-pelaajin käydyssä neljän joukkueen 4 Nations -turnauksessa Leijonat jäi viimeiseksi. MM-kisoissa Suomi putosi vuosi sitten puolivälierissä.
Kritiikkiä satoi rekkalasteittain ja jäykällä elekielellä operoineen Pennasen jatkoa Leijonien peräsimessä kyseenalaistettiin myös mediassa.
– No, Leijonia kun valmentaa, tietää, että on kaksi vaihtoehtoa. Joko olet erittäin hyvä tai olet aika helvetin huono. Näin se menee. Ei siinä oikein välimallia ole. Mitali, pronssi, on sellainen ookoo suoritus, Jalonen ruotii.
Muun muassa kolme miesten maailmanmestaruutta ja yhden olympiakullan voittanut luotsi ajattelee tuloksen ohjaavan hiukan liikaa mielipiteitä: kukaan ei ole Jalosen sanoin niin hyvä kuin joskus hehkutetaan tai niin huono kuin alas painetaan, vaan jossain siinä välillä.
– Viime vuosina on kohtuuhyvin pärjätty. Se tietenkin omalla tavallaan vaikuttaa mediaan ja faneihinkin. Ei riitä ihan mikä vain. Vain voitto. Näissä kisoissakin jos ei olisi kultaa tullut, Pennanen ei olisi taas ollut kovin hyvä valmentaja.
Sitä kultaa tuli. Tällä toisella kaudellaan "Pendo" sai Leijonien kurssin kääntymään. Milanon olympiaturnauksesta tuli jo helmikuussa pronssia.
Se monien mielestä näkyi. Pennasen tulkittiin olleen olympiapronssin jälkeen aiempaa vapautuneempi, välillä jopa kujeileva. Jalonenkin huomasi miehessä eron.
– Totta kai olympiapronssi on sen verran kova suoritus, että se laskee paineita, se on selvä asia. Tämä on kuitenkin sellainen homma, jossa paineet ovat läsnä koko ajan. Sillä, mitä kauden mittaan EHT:lläkin tapahtuu, ei ole hirveästi merkitystä arvostuksen kannalta. Arvokisat aina mittaavat, miten päävalmentajaa arvostetaan ja arvioidaan.
– Varmaan se helpotti Anttia, että tuli pronssia ja hyvää palautetta pelaajilta. Pojat pelasivat hyvää lätkää jo olympialaisissa, ja suunta jatkui ylöspäin nyt MM-kisoissa. Totta kai oli hemmetin hienoa, että nyt Pendon johdolla Leijonat onnistui.
1:29Näin puhui maailmanmestaruuden jälkeen Antti Pennanen.
Jalonen esittää arvion, että jos Barkov olisi ollut olympialaisissakin mukana, siellä olisi myös voinut tulla "jotain muuta kuin pronssia".
– Hän olisi voinut tehdä sen pienen eron siinä, mitä välierässä Kanadaa vastaan, jos oikein muistan, tapahtui.
Suomi johti tuolloin välierää vielä sen puolivälissä 2–0, mutta Kanada kampesi lopulta dramaattisten vaiheiden jälkeen 3–2-voittoon.
6/9
Yksittäisten turnausten yksittäisissä peleissä onnellakin on sijaa, mutta laajempi otanta kertoo jo paljon. Sitäkin Jalonen mielellään pohtii.
– Siitä, kun minä aloitin toisen jakson Leijonien päävalmentajana (kaudella 2018–19), laskeskelin just, että on pelattu yhdeksän arvoturnausta, kahdet olympialaiset ja seitsemät MM-kisat. Niistä Suomelle on tullut aika monta mitalia: kuusi.
– Suomi on ollut viisi kertaa finaalissa yhdeksän vuoden aikana arvokisoissa. Neljä kertaa on voittanut, kerran olympialaisissa ja kolme kertaa MM-kisoissa. 80 prossaa voittoja finaalissa arvokisoissa on aika kova saldo. On tullut kaksi muutakin finaalia, on MM-hopea ja olympiapronssi.
6/9 mitalia on kaikista maista kovin saldo. Kanadalla on vastaavalta jaksolta arvolätkiä viisi ja mestaruuksia vain kaksi.
– Kukaan muu ei ole lähelläkään.
– Eihän joka vuosi voi voittaa tai saada mitalia. Joskushan puolivälieränkin häviää, vaikka olisi millainen porukka ja millainen peli. Mutta kun laskee tuollaisen kahdeksan vuoden setin, se kertoo vähän jo jotain.
Olympialaisissa pelasi tänä vuonna maailman parhaimmisto NHL:stä, ja nyt MM-kisoissa oli paljon NHL-miehiä niin ikään mukana.
– Tämä kertoo vain siitä, kuinka hyvä Suomi on, kun NHL:n kärkijätkiä on matkassa enemmän. Äärettömän vaikea joukkue voittaa, vaikka olisi millainen porukka vastassa.
Maailman parhaat
Jalonen pilkkoo vielä Leijonien pitkän jänteen menestystekijöitä ja sanoo, että "on fakta, että suomalainen pelaaja on maailman paras joukkuepelaaja".
– Tulee se sitten Euroopasta tai NHL:stä, he ovat epäitsekkäitä ja pelaavat joukkueelle. He sitoutuvat omaan rooliinsa ja pelaavat myös omalle maalleen.
Suomen valmennustiimi ja johtoryhmä on Jalosen arvion mukaan puolestaan maailman paras turnausvalmentamisessa. Se pystyy mestarillisesti auttamaan pelaajia ja luomaan ilmapiiriä.
– Valmennus ei se ole pelkästään päävalmentaja, vaan siinä on todella hyvä valmennustiimi taustalla. Niin oli jo minun aikanani ja on edelleenkin pienillä muutoksilla.
– Se sen ratkaisee. Sitä ei aina moni tajua. On niin monta tekijää taustalla. Päävalmentajaan se aina henkilöityy, ja hänellä on oma roolinsa. Joku hoitelee kuitenkin ylivoimaa, joku alivoimaa, joku veskareita ynnä muuta, ynnä muuta. Siellä on ammattimiehet jokaisessa roolissa, jotka puhaltavat yhteen hiileen. Se on tärkeää.
Italia-pestin päätös
Jalosella itsellään kaksivuotinen rupeama Italian päävalmentajana on ohi. Avauskaudellaan hän nosti Italian toiselta portaalta MM-jääkiekon pääsarjaan, mutta tällä kaudella Italia hävisi kotiolympialaisten lisäksi kaikki pelinsä MM-kisoissa. Ensi kaudella saapasmaa on jälleen MM-kakkostasolla.
– Kaksi vuotta oli hienoa aikaa ja vähän erilaista aikaa.
– Aikaisemmin on saanut ihan huippupelaajien kanssa tehdä töitä. Nyt se mentaliteetti ja asenne oli ihan sama kuin suomalaisillakin, mutta kyky pelata lätkää huipputasolla ei ole ihan samaa luokkaa. Pitää miettiä vähän erilaisia asioita ja saada joukkue pelaamaan vähän parempia vastaan. Ei se tietenkään mikään helppo tehtävä ole.
Jalosta jäi kaivelemaan, ettei Italia pystynyt säilyttämään sarjapaikkaansa. 2–3-voittomaalikilpailutappio Tanskalle toi Italialle sen ainoan pisteen.
– Varsinkin se tokavika pelimme Tanskaa vastaan oli meillä hanskassa. Sen voi sanoa olleen meidän paras pelimme olympialaiset ja MM:t mukaan lukien. Olimme parempia kenttäpelissä, mutta emme vain saaneet mistään kiekkoa sisään, että olisimme voittaneet sen varsinaisella. Sitä kautta olisimme säilyneet kolmen pisteen voitolla.
– Ei voi mitään, emme olleet tarpeeksi hyviä. Pudottiin siihen, mistä noustiin viime vuonna. Isossa kuvassa kuitenkin kun miettii italialaista kiekkoa kokonaisuudessaan, meillä ei ole kahta, kolmea, neljää joukkueellista samanlaisia pelaajia. Ehkä se paikka on vielä siinä kakkostasolla.
Jukka Jalonen valmensi Italian A-maajoukkuetta kaksi kautta.
