Leena on saanut borrelioosin sekä punkista että paarmasta. Hän joutui jäämään eläkkeelle parikymmentä vuotta ennen aikojaan. Nykyään liikkuminen onnistuu vain kepeillä ja rollaattorilla.
Leena Laine sairastui borrelioosiin ensimmäisen kerran 1980-luvulla Turun ulkosaaristossa.
– Punkki puri minua kasvoihin. En edes huomannut koko ötökkää, mutta poskeen ilmestyi punainen ihottuma. Kun se ei lähtenyt pois, sain viikon antibioottikuurin. Hoito loppui siihen, Leena kertoo.
Nykyään tiedetään, että punoittava rinkula on yksi borrelioosin tyypillisimmistä oireista, mutta noihin aikoihin tauti oli vielä suhteellisen tuntematon. Leenaa kiusasivat seuraavat viisi vuotta mitä moninaisimmat oireet.
– Kuumeilin, väsytti, niveliä kolotti, selkää ja päätä särki ja suolisto oli sekaisin.
Leenaa tutkittiin paljon, mutta mitään ei löydetty – kunnes viiden vuoden kuluttua sama ihottuma palasi samaan paikkaan.
– Menin lääkärille ja sanoin, että tällainen on ollut minulla ennenkin. Tuolloin punkkien levittämistä sairauksista tiedettiin jo enemmän. Minulle tehtiin testit ja todettiin, että sairastan borrelioosia, Leena kertoo.
Pysyviä vaurioita
– En tiennyt borrelioosista yhtään mitään. Ajattelin vain, että jahas, selvä juttu. Vasta erikoislääkäri kertoi, että todennäköisesti kaikki oireet johtuivat juuri siitä, Leena kertoo diagnoosin jälkeisistä tunnelmistaan.
Koska tauti oli ehtinyt jyllätä elimistössä jo monta vuotta, Leenan nivelet olivat kärsineet, selkäydinkanava tukkeutunut ja pidätyskyky mennyt.
