Vaarallisia tauteja levittävä puutiainen eli kansanomaisesti punkki herättää monissa pelkoa. Punkkeihin liitetään myös yhä monenlaisia vanhan kansan uskomuksia. Professori Olli Vapalahti kommentoi Studio55.fille, pitävätkö alla olevat punkkiväittämät paikkansa.
Puutiainen vaanii etupäässä lepikoissa
TARUA Puutiainen viihtyy aluskasvillisuudessa sekä maaperässä. Lehdot ovat parhaita puutiaispaikkoja. Otollisia ovat myös kosteat rantaniityt sekä kosteat kangasmetsät.
Puutiainen tarvitsee siis tyypillisesti paljon ilmankosteutta menestyäkseen. Myös varjo ja kohtuullinen lämpö ovat hyvästä.
− Puutiaisvälitteisiä tauteja on enemmän rannikkoseuduilla ja suurten järvien alueilla, Olli Vapalahti kertoo.
Puutiainen ei myöskään käytännössä pudottaudu puusta pahaa-aavistamattoman ohikulkijan niskaan vaan nousee ruohonkortta pitkin maaperästä apajille.
− Puutiainen istua nököttää ruohonkorren päässä, napsuttelee eturaajojaan yhteen, ja pyrkii niillä tarttumaan ohikulkevaan selkärankaiseen eläimeen, Vapalahti kuvaa.
Puutiaisvaara on voimassa ainoastaan kesällä
TARUA Puutiaisen esiintymistiheyttä tai kannan vaihteluita ei ole juurikaan tutkittu Suomessa. Puutiaisvälitteisten tautien esiintymistä tarkastellessa käy kuitenkin ilmi, että niiden esiintymishuippu on elokuussa.
Tämä ei tarkoita sitä, että riskiaika on ohi kesän päätyttyä.
− Puutiainen voi tarttua jopa maalis−huhtikuussa, jos maaperän lämpötila nousee yli viiden asteen; käytännössä lumettomana aikana, Vapalahti sanoo.
