Lapsuudessa syntynyt lääkäripelko voi seurata mukana pitkälle aikuisuuteen. Miten vanhemmat voivat rauhoittaa lasta, ja millaisia keinoja ammattilaisilla on käytössään?
Moni lapsi jännittää lääkärikäyntiä, ja joskus jännitys muuttuu suorastaan peloksi. Erityisesti pistäminen on lapselle usein kauhun paikka.
Kyse ei ole välttämättä vain hetkellisestä harmista, vaan pelko voi vaikuttaa monella tavalla pitkälle tulevaisuuteen.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan huonot lapsuudenkokemukset voivat jopa estää hoitoon hakeutumista myöhemmin ja heikentää halukkuutta ottaa rokotuksia.
Kivun lievityksen asiantuntijat korostavat sitä, lääkäripelkoa pitäisikin yrittää hillitä mahdollisimman tehokkaasti.
Lue myös: Moni pikkulapsi jätetään nyt Suomessakin kokonaan rokottamatta
Auttaako kipulääke?
Lastentautien erikoislääkäri Anna Nikula Pikkujätistä kertoo, että esimerkiksi rokotusta tai verikokeen ottoa varten lasta ei tarvitse lääkitä, vaan toimenpiteen voi tehdä lapselle helpommin kestettäväksi esimerkiksi laulun, leikin tai pelaamisen varjolla.
Olennaista on vielä huomio pois ikävästä tapahtumasta.
– Esimerkiksi verinäytteidenotossa voidaan käyttää "taikarasvaa", joka puuduttaa ihoalueen niin, että pistäminen ei tunnu samalla lailla kuin muutoin, Nikula selvittää Huomenta Suomen haastattelussa.
Lääkkeet tulevat mukaan arsenaaliin aidosti kivuliaissa toimenpiteissä kuten silloin, kun pitää oikaista murtuma tai ommella haava.
– Joillain lapsilla lääkkeitä ei tarvita, vaan heille se on ok tehdä se niin, että taas pelataan tai tehdään muita asioita siinä samalla. Jos tarvitaan ihan kunnolla lääkityksiä, me käytämme paljon ilokaasua, jota hengitetään, tai nenäsumutteilla annettavia rauhoittavia ja kipua lievittäviä lääkkeitä.

Lue myös: Pelkääkö lapsi lääkäriä? Lastenpsykiatri neuvoo, miten kannattaa toimia
Hallinnan tunne auttaa lasta
Uuden lastensairaalan kipukeskuksen sairaanhoitajan Anette Lemströmin mukaan joskus olennaista on antaa lapsen päättää joitain asioita.
– Lääkärissä lapsi ei voi päättää kaikista asioista, mutta on tiettyjä asioita, joista voi esimerkiksi rokotuksen suhteen tai verikokeenotossa. Haluaako hän istua äidin vai isän sylissä vai haluaako istua hoitajan sylissä? Kummasta kädestä haluaa, että näyte otetaan?
Lemström kertoo itse harrastavansa mielikuvaharjoituksia etenkin teinien kanssa.
– Kun oikaistaan jokin murtuma tai tehdään jonkin pelottava toimenpide, lapsi laittaa silmät kiinni ja sitten käydään esimerkiksi pelaamassa jääkiekkoa NHL:ssä jonkin joukkueen kanssa, Lemström kuvaa.
– He lähtevät aivan ihanasti mukaan, vaikka vähän jöröjä välillä ovatkin.
Lue myös: Prinssi Harry paljastaa kärsineensä agorafobiasta – näin "torikammo" voi rajoittaa elämää
Matka Pariisiin auttoi
Yksi 13-vuotias ahtaan paikan kammosta kärsivä tyttö ei suostunut menemään toimenpiteeseen, ellei häntä nukutettu. Hänen kanssaan Lemström lähti "Pariisiin".
– Lupasin hänelle etukäteen, että hän saa sen nukutuksen, jos tarvitaan, mutta kysyin myös, mitä jos kokeiltaisiin, toimiiko mielikuvamatka. Kysyin häneltä, mitä hän haluaisi tehdä ja mikä olisi hänen haaveensa. Hän halusi lähteä Pariisiin, asua Ritzissä ja käydä siellä shoppailemassa. Anestesialääkäri lähti mukaan sinne kaikkine lääkkeineen. Ja kaikki meni aivan loistavasti, ja tämä tyttö oli niin ylpeä itsestään toimenpiteen jälkeen, koska ei ollut tarvinnut mitään lääkettä.
– Nämä ovat aika pieniä asioita, mutta vaativat tietynlaista heittäytymistä.
Monesti nuoret eivät itsekään tunnista pelkäävänsä, jolloin se voi vaikuttaa myös kipukokemukseen.
– Minä usein kysyn näiltä nuorilta ihan suoraan, pelottaako heitä, ja sanon, että se on ihan ok. Sanon, että se on ihan ymmärrettävää, koska tilanne uusi eikä hän tiedä, mitä hänelle tapahtuu. Ja että minä olen hänen kanssaan kulkemassa sen matkan. Sitten se yleensä kyllä sieltä tulee, että kyllä minua nyt vähän ehkä jännittää.
Lue myös: Miksi joku pelkää banaaneja?
Neliraajajarrutus pihalla
Entä jos lapsi kieltäytyy jyrkästi jo lääkäriaseman tai terveyskeskuksen ulkopuolella menemästä sisään ja tekee nelirajajarrutuksen pihalla?
Lemström ja Nikula kertovat, että joskus he ovat menneet tapaamaan lasta jopa pihalle. Usein lapsen rauhoittaminen kuitenkin riittää.
– Kehottaisin lapsen vanhempaa kertomaan lapselle, että hänen ei tarvitse olla reipas ja että saa jännittää ja että lääkärin kanssa yhdessä tehdään ne asiat siellä. Yleensä kaikki sujuu hyvin, Nikula toteaa.
