Pelkääkö lapsi lääkäriä? Lastenpsykiatri neuvoo, miten kannattaa toimia

– Lapsi yrittää välttää tilannetta, joka pelottaa, Moisio selittää.

Pelon kanssa ei kuitenkaan tarvitse kärvistellä loputtomiin, vaan siitä voi päästä eroon. Vanhempien ja hoitohenkilökunnan rooli on tässä kohtaa avainasemassa.

Vanhempi voi tsempata lasta

Jos lapsi pelkää lääkäriä, häntä kannattaa etukäteen valmistella käyntiä varten. Hänelle voi kertoa, miksi lääkärin vastaanotolle ollaan menossa, ja mitä siellä tullaan tekemään. Epätietoisuuteen lasta ei kannata jättää, sillä se jos mikä hirvittää.

– Tieto yleensä rauhoittaa lasta. Mitä rauhallisempi lapsi on, sitä paremmin lääkärissä käynnit ja tutkimustilanteet yleensä sujuvat, Moisio kertoo.

Asioista kertoessa tulee luonnollisesti huomioida lapsen ikä. Olisi syytä puhua käyttäen sellaisia sanoja ja ilmaisuja, jotka pieni ymmärtää. Ei kannata käyttää hirveän vaikeita sanoja, yksinkertainen selitys on paras.

Pelkoa voi lievittää leikin kautta. Kuvituskuva.Shutterstock

Leikki on hyvä pelkolääke

Moisio vinkkaa, että puhumisen ohella toinen hyvä keino valmistella lasta lääkäriin on leikki. Pelkoa voi yrittää lievittää leikin kautta.

Lääkäritilanteita voidaan leikkiä esimerkiksi pehmolelujen avulla. Lapsi voi mielensä mukaan ottaa potilaan, lääkärin, isän tai äidin roolin. Hän voi vaikkapa tutkia nallen korvat stetoskoopilla, jos sellainen löytyy tai leikkiä, että Barbie-nukke menee lääkäriin.

Vastaanotolle hyvissä ajoin

Lääkäriin voi tulla myös hieman aikaisemmin ja mikäli vastaanottoaulassa on vaikkapa leikkinurkka, voi lapsen antaa puuhailla siellä ennen käyntiä. Moision mukaan lasta usein rauhoittaa se, jos hän saa vaikkapa piirrellä tai leikkiä ennen vastaanottoa. Lapsi voi myös ottaa lääkärikäynnille mukaan itselleen tärkeän lelun tuomaan turvaa.

Mikäli lapsi ei kerta kaikkiaan suostu lähtemään vastaanotolle, on puhuminen pelosta vieläkin tärkeämpää. Vanhemman täytyy koettaa löytää keino, jolla lääkäripelkoa voi lievittää.

– On myös tärkeää kertoa lääkärille, että lapsi pelkää kovasti lääkäriä. Yhdessä voidaan miettiä, miten vuorovaikutustilanteesta tulisi lapselle turvallisemman tuntuinen, Moisio kertoo.

Lapsen huomio voidaan koettaa kiinnittää johonkin asiaan tai porkkanana voi käyttää jotain pientä kannustinta. Jos käynti menee hyvin, voi lapselle luvata jonkin mukavan tekemisen tai herkkuhetken rohkeudestaan.

Lääkärin rooli korostuu, kun lapsi pelkää. Kuvituskuva.Shutterstock

Lääkärillä tärkeä rooli

Kun päästään lapsen kanssa lääkärin vastaanottohuoneeseen, olisi Moision mukaan hyvin tärkeää, että hoitava lääkäri olisi tottunut käsittelemään lapsipotilaita. Silloin hän pystyy heti käynnin alussa luomaan lapsen kanssa hyvän ilmapiirin, mikä voi saada lapsen rauhoittumaan.

Moisio suosittelee myös, että lääkäri kertoisi lapselle, miksi tämä ylipäätään istuu lääkärin vastaanotolla, ja mitä lääkärintarkastuksessa seuraavaksi tapahtuu. Kannattaa koko ajan kertoa lapselle ymmärrettävällä kielellä, mitä on tekemässä ja miksi. Miksi hän vaikkapa haluaa kuunnella stetoskoopilla sydänäänet.

– Siten lapsi uskaltaa tehdä yhteistyötä lääkärin kanssa, Moisio selittää.

Moisio suosittelee, että lääkäri ei tekisi käynnillä mitään yllättäen. Hän on omassa työssään huomannut, että käynti sujuu paremmin, kun vuorovaikutus lapsen kanssa sujuu ja tilanne on rauhallinen.

– Kiireettömyyden tuntu on myös sellainen asia, joka osaltaan rauhoittaa.

Vanhemman kannattaa myös olla paikalla tutkimuksen ajan. Hänen läsnäolonsa yleensä rauhoittaa pientä.

Moision mukaan käynnistä tekee helpomman sekin, jos vastaanottohuoneessa on jotain, joka kiinnostaa lasta. Se voi olla vaikkapa mukava lelu, johon lapsi voi kiinnittää huomionsa.

Lapselta voi kysyä myöhemmin, miltä lääkärikäynti tuntui. Kuvituskuva.Shutterstock

Jutelkaa jälkikäteen

Jos lääkäri ei syystä tai toisesta saa luotua lapsen kanssa luottamuksellista yhteyttä, voi käydä niin, että lapsi pelästyy vielä enemmän. Lapselle voi jäädä ikävä kokemus, mikä saattaa vahvistaa aiempaa lääkäripelkoa.

Tämän takia Moisio suosittelee juttelemaan lapsen kanssa lääkärikäynnistä myös myöhemmin. Voi kysyä, miltä se hänestä tuntui, mikä oli kurjaa ja mikä kivaa. Niin vanhempi voi saada selville, jos jokin käynnissä pelotti lasta.

– Ihan pieni lapsi ei tietenkään voi sanoittaa ajatuksiaan, mutta isompien lasten kohdalla olisi tärkeää, että lapsi pystyy kertomaan, jos käynti jäi jotenkin vaivaamaan, Moisio valaisee.

Olisi tärkeää, että lapsi saisi kerrottua, jos jokin tuntui ikävältä ja epämiellyttävältä. Asiaan tiedetään paremmin varautua sitten, kun asia seuraavan kerran tulee lääkärikäynnillä ajankohtaiseksi.

Moisio vinkkaa, että HUS:illa on Terveyskylä-niminen verkkosivusto. Lastentalo-osiosta löytyy lisää vinkkejä vanhemmille ja kasvattajille liittyen lasten sairaalapelkojen käsittelyyn.

Osittainen lähde: Terveyskyla.fi