Maalaislääkärinä tunnettu Tapani Kiminkinen kertoo, millaista hänen työnsä on. Entä miten televisio-ohjelman tekemiseen on suhtauduttu miehen kotikunnassa, ja mistä johtuu, ettei maaseudulle saada riittävästi lääkäreitä?
Tapani Kiminkisen mukaan parasta hänen työssään maalaislääkärinä ovat ehdottomasti potilaat ja maaseudun yhteisöllinen elämä.
– Lääkärin työ on nimenomaan potilaan kohtaamista. Mikään kone ei voi yksin päättää, miten potilasta hoidetaan. Potilaan diagnoosia ei voi pohjata pelkkiin laboratoriovastauksiin tapaamatta itse potilasta. Tämä tuntuu monissa paikoissa unohtuvan, Kiminkinen toteaa.
Kun hän valmistui kesäkuussa 1980, opettajat nauroivat avoimesti nuoren lääkärin suunnitelmille palata synnyinseudulleen ja aloittaa ura terveyskeskuslääkärinä. He pitivät ratkaisua yksinkertaisesti hulluna. Kiminkinen piti kuitenkin päänsä ja toimi suunnitelmansa mukaisesti.
Miksi terveyskeskuksissa on lääkäripula?
Kiminkinen kertoo, että Suomessa on varsin hyvin lääkäreitä väestöön suhteutettuna – suhdeluku kestää kansainvälisen vertailun. Lääkärit vain ovat väärässä paikassa yksityisjärjestelmässä ja osin työterveydessä. Perusterveydenhuollossa on tämän seurauksena 1 000 lääkärin vaje.
Kun kansanterveyslaki tuli voimaan vuonna 1972, erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon suhde oli tasan. Nyt vain kolmannesosa lääkäreistä on terveyskeskuksessa.
Jos terveyskeskukset eivät toimi, se halvaannuttaa myös erikoissairaanhoidon toiminnan.
– Terveyskeskuksille on annettu maine arvauskeskuksina. Nuoret lääkärit eivät halua töihin sellaiseen paikkaan, jota arvostellaan jatkuvasti mediassa, ihmisten puheissa ja erikoissairaanhoidossa, maalaislääkäri kertoo lääkäripulan syyksi.
