Lääkäri kutsuu Tuulaa pommiksi – sporttisella naisella takanaan useita veritulppia: "Pelonkin kanssa pitää oppia elämään"

1:46
Videolla hyytymissairauksien professori Riitta Lassila kertoo, miksi koronavirus altistaa veritulpille.

Useita kertoja veritulppaan sairastunut Tuula Paakkari toivoo, että ihmiset tuntisivat tukoksille altistavat riskitekijät ja vaarasta kertovat oireet.

Espoolainen Tuula Paakkari, 62, sai ensimmäisen veritulpan vuonna 2002 ollessaan vasta nelikymppinen. Hän oli ollut polvileikkauksessa, jonka jälkeen pohkeessa alkoi tuntua omituista kiristävää pinkeyttä. Pian jalka alkoi mustua.

Ultraäänikuvassa veritulppaa ei näkynyt, mutta kun kipu ei kadonnut muutamassa kuukaudessa, Tuula hakeutui uudelleen lääkäriin. Tukos löydettiin, vaikkakin viiveellä. Sittemmin Tuula on oppinut tuntemaan kehonsa viestit ja hakeutumaan hoitoon ajoissa.

Tuo veritulppa ei nimittäin jäänyt viimeiseksi.

Viimeisin veritulppa aivoissa

Kului kuutisen vuotta ennen seuraavaa isompaa tukosta. Se syntyi maksan porttilaskimoon ja oireili aalloittaisena vatsakipuna, joka koveni koko ajan. Lopulta pahoinvointi yltyi oksenteluksi. Tukoksen toteamisen jälkeen Tuula oli kymmenen päivää sairaalassa, josta hän lähti pois pysyvän verenohennuslääkityksen kanssa.

Lääkitys ei estänyt veritulppaa uusiutumasta. Vuonna 2016 Tuula tunsi pohkeessaan valitettavan tuttuja oireita. Hoidosta huolimatta tuntemukset nousivat reiteen, nivusiin ja lopulta keuhkoihin asti. Hän oli keuhkoveritulpan ja keuhkokuumeen vuoksi sairaalassa kuusi viikkoa.

Viime syksynä Tuula hakeutui jälleen sairaalaan vatsaoireiden vuoksi. Syyksi paljastui ohutlaskimotukos. Parin viikon sairaalahoidon jälkeen Tuula pääsi kotiin. Muutaman päivän kuluttua hän heräsi keskellä yötä räjähtävään päänsärkyyn. Hän laittoi valot päälle, herätti nukkuvan miehensä ja tajusi, ettei nähnyt tätä kunnolla.

Mies lähti kiidättämään Tuulaa sairaalaan, jonne päästyään nainen voi niin pahoin, että oksensi. Hän ei muistanut lääkitystään eikä kissojensa nimiä. Diagnoosi, sinustromboosi, pelästytti. Tällä kertaa tukos oli syntynyt aivolaskimoon.

Taustalla selittämätön tukostaipumus

Tuulan hoito on ollut haasteellista. Liikunnanopettajana työskennellyt nainen liikkuu paljon, syö hyvin ja huolehtii levosta. Hän käyttää säännöllisesti kompressiosukkia ja on kokeillut monenlaisia eri verenohennuslääkkeitä eikä hänellä ei ole perinnöllistä tukostaipumusta. Kaikesta huolimatta uusia tukoksia syntyy.

– Riitta sanoi, että on muutama tällainen potilas, joita hän kutsuu "pommiksi", Tuula naurahtaa viitaten Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) osastonylilääkäriin Riitta Lassilaan.

Tuula on tottunut olemaan "neulatyynynä", kun lääkärit hoitavat ja tutkivat häntä. Uusin epäilys on, että tukostaipumus voisi liittyä rasva-aineenvaihduntaan.

Selittämättömän tukostaipumuksen vuoksi Tuulalle ei tällä hetkellä suositella koronavirusrokotetta, vaikka hän sen haluaisikin.

– On huono, jos sen ottaa, ja on huono, jos ei ota, hän luonnehtii.

Veritulpat jättävät jälkensä

HUS:n hyytymishäiriöyksiköstä saadun hyvän hoidon, erinomaisen seurannan ja läheisten tuen ansiosta Tuula on toipunut veritulpista hyvin. Hän on pystynyt harrastamaan ja jatkamaan töissä – viime syksyyn asti.

Aivoveritulpan ja pitkän vuodelevon jälkeen liikkeellelähtö oli vaikeaa ja ensimmäiset kävelyt sujuivat seiniä pitkin. Jaloille päästyään Tuula kärsi pahasta väsymyksestä, joka teki jo tavallisista kauppareissuista voimia vieviä. Lääkäri esitti vaihtoehdoksi sairauseläkkeelle jäämistä. Pohdinnan jälkeen Tuula lopetti työt ja on ollut tyytyväinen päätökseen.

– Saa keskittyä hoitamaan itseään.

Veritulpista tuppaa jäämään muisto kehoon. Pohje tuntuu erilaiselta ja vatsassa on usein epämiellyttäviä tuntemuksia. Tieto uhkaavasta veritulpasta aiheuttaa stressiä. Tuula on oppinut lukemaan kehonsa viestejä ja tottunut hakeutumaan matalalla kynnyksellä lääkäriin.

Aivoihin syntyneen veritulpan myötä Tuulan kehoon on pesiytynyt uusi tunne: pelko. Aivoveritulppa olisi voinut koitua kohtaloksi ja teoriassa se voi uusiutua. Vähänkin voimakkaampi päänsärky saa nykyään varpailleen.

– Mutta pelonkin kanssa pitää oppia elämään jotenkin. Ajattelen, että vaikka mulla on tällainen sairaus, mussa on myös paljon terveyttä. Pystyn tällä hetkellä tekemään kaikkea, mitä normaalistikin.

Tunnista veritulpan oireet

Joka vuosi 5500–11 000 suomalaista saa laskimoveritulpan.

Veritulppien riskitekijät:

  • aikaisemmin sairastettu veritulppa
  • lihavuus
  • suonikohjut
  • vaikea tulehdussairaus, sydämen vajatoiminta, syöpäsairaus
  • hormonihoito, kuten e-pillerit tai estrogeenikorvaushoito
  • raskaus
  • leikkaus
  • pitkittynyt vuodelepo tai pitkä paikallaan olo esimerkiksi lentomatkalla
  • perinnöllinen tukostaipumus

Lähde: Terveyskirjasto

Tavallisesti tukos syntyy jalkoihin tai lantion alueelle. Tällöin tyypillisiä oireita ovat kipu, turvotus ja punoitus – yleensä pohkeessa. Alaraajaan syntyneestä hyytymästä voi irrota palanen, joka kulkeutuu verenkierron mukana muualle kehoon.

Sydämen ja keuhkojen alueen veritulpat aiheuttavat esimerkiksi suorituskyvyn laskua, hengenahdistusta ja yskää. Suoliston ja maksan veritulpat aiheuttavat vatsaoireita, kuten vatsakipua, pahoinvointia ja oksentelua. Aivoveritulpat ilmenevät esimerkiksi päänsärkynä ja näköhäiriöinä.

Useita kertoja vakavan veritulpan saanut Tuula Paakkari kehottaa ihmisiä lähtemään päivystykseen matalalla kynnyksellä, jos kehossaan huomaa jotain outoa. Tutkimukset ovat helppoja ja vaivan arvoisia.

Neljännes kaikista kuolemansyistä johtuu valtimoihin tai laskimoihin syntyneistä veritulpista.

5:03
Näitä asioita suomalaiset katuvat kuolinvuoteellaan.

Osittaislähteet: HUS, Terveyskirjasto

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja