Lihavana terveystoimittajana tiedän ammattitaitoani ja uskottavuuttani kyseenalaistettavan aina, kun naamani vilahtaa verkossa tai ruudussa lukijoille tai katsojille. Tässä jokaiselle kyseenalaistajalle uutinen: kyllä, tiedän olevani lihava ja kyllä, tiedän, mitä terveysriskejä lihavuuteni liittyy. Silti eniten minun ja muiden lihavien terveyttä uhkaavat toisten ihmisten asenteet.
Jo kirjoittaessani tätä kommenttia helsinkiläisessä kahvilassa makean näköinen juoma edessäni tiedän työsähköpostini täyttyvän läskivihaisista viesteistä sunnuntaina, kun tämä teksti julkaistaan.
Juodessani värikästä kylmää juomaa ja haukatessani palan suklaata tiedän, että vähintään yksi ohikulkija tai kahvilan asiakas pohtii: Miksi tuo läski tuossa ei lopeta epäterveellistä syömistä? Eikö se tajua, miten kalliiksi tulee tälle yhteiskunnalle? Yrittäis edes laihduttaa, menis vaikka salille.
Lihava ihminen on kivuliaan tietoinen siitä, että on lihava ja että hänen ulkonäkönsä saa jotkut kanssaeläjät raivon valtaan. Lihava ihminen tietää, että ylipaino lisää lukuisten sairauksien riskiä ja kuolemakin korjaa ennen aikojaan, jos nyt edes viikatemiehellekään kelpaa.
Ja miehistä puheen ollen. Omaani olen säälinyt, kun vaimonsa ei sen vertaa osannut itsestään huolehtia, että päästi itsensä pyöristymään. Mitähän ne miehen sporttiset uudet työkaveritkin nyt mahtavat ajatella, kun sillä on TUOLLAINEN vaimona.
Miksi meistä lihavista sitten tuli lihavia ja miksi emme vain ota itseämme niskasta kiinni, lopeta herkuttelua ja lähde lenkille juoksemaan niin, että hiki, kyyneleet ja veri virtaavaat?
