Monella suomalaisella on kokemusta terveydenhuollossa rehottavasta lihavuusstigmasta.
Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että ihmiset, joilla on lihavuutta, saavat huonompaa kohtelua terveydenhuollossa kuin muut potilaat.
– Heille myös saatetaan määrätä muita potilaita vähemmän lisätutkimuksia vaivoihin, jotka eivät liity lihavuuteen, kertoo psykoterapeutti Taija Wilenius.
Wilenius on tehnyt pitkään kliinistä työtä muun muassa syömishäiriötä tai lihavuutta sairastavien potilaiden kanssa.
Taustalla lihavien saamassa heikommassa hoidossa ja huonommassa kohtelussa on lihavuusstigma, joka tarkoittaa, että ihmiset eri yhteiskunnan tasoilla yhdistävät negatiivisia, leimaavia ominaisuuksia sosiaalisissa ympäristöissä lihaviin ihmisiin.
Tutkimuksista käy ilmi, että yleisemmin lihavuuteen liittyviä ennakkoluuloja joudutaan kohtaamaan terveydenhuollon ammattilaisilta, työkavereilta, puolisolta tai perheenjäseniltä.
Uuden lääkereseptin eväämistä, labratulosten epäilyä
Esimerkiksi Tiina kertoo kohdanneensa lääkärin vastaanotolla lihavuusstigmaa, kun haki apua masennukseensa.
– Kerroin, etten pysty syömään, johon lääkäri totesi: No ei tuolla painolla haittaa, vaikka olisikin syömättä.
Janne puolestaan kertoo hakeneensa lääkäriltä apua polvitaipeen iho-oireeseen, kun sai lääkäriltä paperinivaskan täynnä laihdutusohjeita.
– Kipeä punainen, kuuma läntti oli ilmestynyt polvitaipeeseen muutamassa päivässä ja vaikutti kasvavan. Lääkäri kysyi, mikä vaivaa ja näpytteli tietokonettaan. Tulostimesta rupesi tulemaan paperia.
– Lääkäri ojensi minulle 30-sivuisen nivaskan ylipainoon liittyen ja kertoi, miten paha ylipaino on.
Tiina ja Janne haluavat esiintyä artikkelissa vain etunimillään aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.
Miksi pikalaihtumiseen perustuvat ruokavaliovalmennukset eivät toimi?Juttu jatkuu videon alla.
8:23Psykoterapeutti ja psykologi Taija Wilenius sekä professori ja lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläinen kertovat, miksi toistuvat laihdutuskuurit ovat haitaksi fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle.
Eija Pitkänen kertoo terveydenhoitajan olleen varma, että Eijalla olisi raskausdiabetes, sillä Eija oli ollut ylipainoinen jo ennen raskauttaan.
– Terveydenhoitaja epäili, että sokerirasituskokeen tuloksessa on virhe, kun arvoni olivat lähempänä normaalin ala- kuin ylärajaa "näin lihavalla".
Sonja Toivola puolestaan ei saanut migreenilääkereseptiään uusittua lääkärin tarttuessa painoon, joka Sonjan mukaan ei edes ole ylipainon puolella.
– Lääkäri ei suostunut uusimaan reseptiä chatin kautta. Pitää vain kuulemma liikkua, ylipainoiselle se on tärkeää. Ulos vaan, niin jännityspäänsärky loppuu.
– Asia vaan on niin, että minulla tosiaan on neurologin diagnosoima migreeni ollut viidenneltä luokalta asti. Se ei ulkoilemalla ja liikkumalla parane, jos kohtaus on päällä.
Sarita Seppälällä on useita kokemuksia lääkäreiden lihavuusstigmasta.
– Kerran menin korvakivun vuoksi todella flunssaisena lääkäriin, ja hän kysyi minulta, olenko koskaan ajatellut laihduttaa. Sain asiallista hoitoa korvakipuun, mutta kysymyksestä jäi ikävä fiilis.
Sarita Seppälä puhuu kohtaamastaan lihavuusstigmasta avoimesti, jotta terveydenhuollon henkilöstö voisi jatkossa kohdata erilaiset potilaat sensitiivisemmin.Sarita Seppälä
Ikävämpi kokemus Saritalla jäi mieleen ajalta, jolloin kovat kuukautiskivut jäivät hoitamatta lääkärin lihavuusfobisen asenteen vuoksi.
– Olin kärsinyt niin rajuista kuukautiskivuista, että olin joutunut hakeutumaan päivystykseen niiden vuoksi. Sitten eräällä lääkärikäynnillä, jossa asiaa piti tutkia, tulin maininneeksi, että yritämme mieheni kanssa saada lapsia.
– Lääkäri katsoi minua päästä varpaisiin ja totesi, ettei voi tehdä kivuilleni mitään, ja joko minä laihdutan ja sen jälkeen tutkitaan asiaa tai sitten pysyn "tällaisena", enkä saa koskaan lapsia.
Hartiakivun syy jäi tutkimatta, edessä leikkaus
Kaksi ja puoli vuotta sitten Saritan hartia alkoi oireileman. Lihas tuntui olevan jumissa, eikä Sarita saanut välillä kättään nostettua ollenkaan ylös.
Sarita kävi lääkärissä vaivansa kanssa. Hartiassa arveltiin olevan tulehdus, johon hän sai tulehduskipulääkkeitä. Lisäksi Sarita sai fysioterapeutilta jumppaohjeet.
Kun tulehduskipulääkkeet tai jumppa eivät auttaneet, kääntyi Sarita jälleen lääkärin puoleen työterveyshuoltonsa kautta.
Lääkäri jankutti Saritalle, etteivät tulehduskipulääkkeet olleet ratkaisu, jolloin Sarita kertoi, että halusi selvittää, mikä jatkuvasti kipeytyvässä hartiassa on vialla.
Lääkäri jankkasi Saritalle, että tämän tulee liikkua, vaikka Sarita oli jo kertonut harrastavansa muun muassa kävelyä.
Lääkäri tiedusteli myös Saritan pituutta ja painoa.
– Kun kerroin, etten ole hetkeen käynyt vaa'alla, lääkäri tokaisi: Etkä mene varman nytkään.
– Seuraavaksi hän halusi mitata verenpaineeni ja tutkituttaa veriarvoni. Kun molemmat olivat kunnossa, oli lääkärini suorastaan pettynyt.
Tevreydenhuollossa lääkäri ei välttämättä näe muuta kuin ylipainon.Shutterstock
Työterveyslääkäri ei kuitenkaan koskaan tutkinut, mikä Saritan hartiaa vaivasi.
– Nyt kaksi ja puoli vuotta myöhemmin olen tilanteessa, että odotan pääsyä leikkaukseen.
– Pääsin viimein toiselle työterveyslääkärille, joka tutki hartiani huolella ja selvisi, että hartiassani on hermo jumissa.
"Pelottaa, että lääkäri vain näkee lihavuuden"
Sarita kiinnitti huomiota siihen, ettei uusi työterveyslääkäri ottanut hänen painoaan lainkaan puheeksi.
– Hän ei olettanut, että olkapään ongelmat johtuvat ylipainostani, vaikka kävimme muuten perusasioita läpi osana tutkimuksia.
– Olen pohtinut, että jos olisin jo pari vuotta sitten saanut kunnollista hoitoa ja tutkimuksia, olisiko olkapääni tilanne koskaan mennyt näin pahaksi, että se pitää leikata.
Sen lisäksi, että lääkärin asenne Saritan ylipainoa kohtaan viivästytti oikeaa diagnoosia, on se vaikuttanut myös Saritan haluun hakea apua terveydenhuollosta muissa asioissa.
– Välttelen lääkärille menoa viimeiseen asti. Varsinkin, jos on jokin ruumiillinen vaiva, pelottaa, että lääkäri vain näkee lihavuuden, koska pariin otteeseen hoito on minulta sen vuoksi evätty.
Helsingin yliopiston tutkijatohtori Anu Joki on mukana sosiaali- ja terveysministeriön hankkeessa, joka kehittää ohjeistusta lihavuudesta viestimiseen ja laatii kriteerit lihavuuden hoidon opetukseen muun muassa terveydenhuoltoalalle.
Joki kertoo, että lihavuusstigma näyttäytyy terveydenhuollossa muun muassa siten, että potilaan oireet laitetaan lihavuuden piikkiin, eikä välttämättä tutkita kunnolla tai määrätä yhtä herkästi jatkotutkimuksiin kuin niin sanottuja normaalipainoisia.
Tämä puolestaan johtaa siihen, että ihmiset alkavat vältellä lääkärikäyntejä.
– Ihmiset välttelevät lääkärikäyntejä, koska tietävät oman painonsa ja pelkäävät, että ikävät kokemukset toistuvat, Joki kertoo.
– Ulkomaisissa tutkimuksissa on noussut esille sellaisiakin tapauksia, että ihminen on sairastunut syöpään, jota ei ole enää ollut mahdollista hoitaa, koska hoitoon hakeutumista on vältelty pitkään.
Sari kertoo traumatisoituneensa eräästä työhöntulotarkastuksesta, jossa puhe kääntyi häneen painoonsa heti vastaanoton alussa.
Sari kertoo olleensa tuolloin vaatekokoa 46.
– Minulla oli ollut ylipainoa 5-vuotiaasta asti jonkin verran, mutta harrastin myös tavoitteellisesti urheilua. Sanoin lääkärille, että hän voisi jo lopettaa painosta puhumisena ja mennä seuraavaan asiaan.
Sarin mukaan merkittävä haaste terveydenhuoltoalalla on ollut se, ettei hoitajia tai lääkäreitä edes kouluteta kohtaamaan ylipainoista potilasta vastaanotolla. Kuvituskuva.Shutterstock
Lääkäri lupasi Sarille lopettaa painosta puhumisen ja siirtyikin kysymään perheestä.
– Totesin eronneeni juuri poikaystävästäni, johon lääkäri totesi, etten tule saamaan uutta parisuhdetta ennen kuin laihdun.
– Seuraavaksi lääkäri kävi läpi lääkitystietoni ja huomatessaan, että olin käyttänyt ajoittain nukahtamislääkettä, hän ilmoitti, että minun pitää liikkua ja laihduttaa, että uni tulee.
Hoikalle kollegalle erilainen tutkimus
Seuravaksi lääkäri käski Saria riisumaan vaatteensa pois kliinistä tutkimusta varten.
– Piti kumarrella joka suuntaan ja joka välissä lääkäri mainitsi, miten minun olisi helpompi olla, kun ei olisi tuota läskiä niin paljon.
– Hoikalle kollegalleni sama lääkäri teki tutkimuksen myös. Hänen vaan ei tarvinnut riisua päältään muuta kuin kengät. Liikkuvuuden kuulemma näki myös vaatteiden läpi.
Sari kertoo, että pelkää työhöntulotarkastuksia edelleen, vaikka ikävästä kohtaamisesta lääkärin kanssa on kulunut aikaa jo yli 20 vuotta.
Sari haluaa esiintyä artikkelissa vain etunimellään, sillä hän on itsekin terveydenhuoltoalan ammattilainen.
Sarin mukaan merkittävä haaste terveydenhuoltoalalla on ollut se, ettei hoitajia tai lääkäreitä edes kouluteta kohtaamaan ja hoitamaan positiivisesti motivoiden ylipainoista tai lihavaa potilasta vastaanotolla.
Nelli Hyttinen on MTV Uutisten terveys- ja hyvinvointitoimittaja.
Hyttisen intohimo ovat tutkivalla otteella toimitetut juttukokonaisuudet, jotka käsittelevät lääketieteen ilmiöitä ja ihmisten kokemustarinoita.
Hyttinen on erityisen kiinnostunut seksuaaliterveysaiheista, mutta hän on yhtä lailla valmis selvittämään, mitkä ravitsemus- tai treenivinkit kannattaa ohittaa ja mihin kannattaa panostaa.
Hyttisen työnjälkeä voi nähdä myös TV-ruudussa ja Katsomossa, sillä hän juontaa Terveysmyytit-sarjaa ja toimittaa Asian ytimessä -dokumentteja.
Onko sinulla terveys- tai hyvinvointiaiheinen juttuvinkki? Laita se Nellille sähköpostiin (alla).
