Yhdysvaltojen politiikka kertoo hädästä, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Jouko Luhtala.
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on oikeassa.
Trump sanoi yhdysvaltalaislehti New York Timesille oman "moraalinsa ja päänsä" olevan ainoita asioita, jotka voivat pysäyttää hänet.
Kysymys ei koskenut self help -henkistä manifestointia vaan Trumpin maailmanlaajuista mahtia ja valtaoikeuksia.
Tuo maailmanlaajuinen mahti on kiistaton.
Sen takaavat toimintavalmiuksiltaan ja -edellytyksiltään täysin ylivertaiset sotavoimat, jotka voivat pommittaa missä tahansa sijaitsevia kohteita ja kaapata presidentin.
Trump sanoi haastattelussa muutakin. Ja jos ei ole vielä vuoden aikana ymmärtänyt, että Trumpin puheiden päälinjat on syytä ottaa tosissaan, ei ole seurannut tapahtumia.
Yksi: Trump ei mielestään "tarvitse kansainvälistä oikeutta". Samalla Trump teki selväksi, että oikeuden tulkinta riippuu Yhdysvaltojen kohdalla hänestä itsestään.
Kaksi: "Se voi olla valinta", pysyykö Yhdysvallat puolustusliitto Natossa vai ottaako Yhdysvallat Grönlannin hallintaansa.
Moraalitonta? Vastuutonta? Imperialistista?
Mitä sitten?
"En tarvitse kansainvälistä oikeutta", Trump sanoi, sillä "en pyri satuttamaan ihmisiä".AFP / Lehtikuva
Trumpin politiikan ytimessä on ajatus, että voima ratkaisee voittajan, New York Times tulkitsee.
Argumentti on samaan aikaan kylmä ja kylmän realistinen. Pehmeä voima toimii tasan niin pitkään kuin kukaan ei päätä käyttää kovaa voimaa.
Trump on päättänyt käyttää kovaa voimaa.
Ja jos joku uskoo Trumpin politiikan suuren linjan kääntyvän hyvin rytmitetyllä saarnalla, toivotan sydämeni pohjasta onnea yritykselle.
Toinen vaihtoehto on sulkea korvansa ja silmänsä ja lujasti uskoa siihen, että kaikki kyllä paranee, kun Trumpin valtakausi loppuu.
Samaa poliittista toiveajattelua sovelletaan usein myös Israelin pääministeri Benjamin Netanjahuun ja Venäjän presidentti Vladimir Putiniin.
Odottavan aika voi tulla pitkäksi ja sillä välin voi tapahtua aika paljon.
Trump Euroopasta: "Haluan heidän ryhdistäytyvän".AFP / Lehtikuva
Maailmanhistoria ei ole satumaista hyvän ja pahan kamppailua tai vaikka olisikin, ei se ole hyvän voittokulku.
Kansainvälisen politiikan asiantuntija Risto E. J. Penttilä puki asian näin: Moraalista on Trumpille turha puhua. Moraalilla kun ei yksinkertaisesti ole merkittävää roolia Yhdysvaltojen ulkopolitiikasta.
Se kertoo myös hädästä.
Yhdysvalloille maailman herruus kun on pitkälti eksistentiaalinen kysymys samalla tavalla kuin Suomelle itsenäisyys.
Yhdysvallat katsoo vanhan järjestelmän olevan "roskiksessa". Tilalle Valkoinen talo haluaa tehdä uuden, koska jos se sitä itse tee, sen tekee joku muu – todennäköisimmin Kiina ja se taas ei Trumpille käy.
Ja kun hätä on käsillä, jäävät juhlapuheet demokratian, vapauden ja ihmisoikeuksien levittämisestä kirjoittamatta. Tähän Trumpin edeltäjillä, kuten George W. Bushilla ja Barack Obamalla, oli vielä aikaa ja ehkä haluakin.
Jäljelle jäävät ne asiat, joilla on ollut Yhdysvalloille aina aidosti väliä: Resursseilla, toimintavapaudella ja -kyvyllä sekä hegemonialla.
Samalla Yhdysvallat toki murskaa juuri sitä järjestelmää, joka on sitä varsinkin toisen maailmansodan jälkeen palvellut erinomaisesti.
"Se voi olla valinta", totesi Trump New York Timesille Natosta ja Grönlannista.AFP / Lehtikuva
Trumpin voitettua vaalit toistamiseen 2024 moni asiantuntija muistutti, että Trumpin tiimi tulee Valkoiseen taloon paljon valmiimpana kuin vuonna 2017.
Analyysi osui oikeaan, mutta sen ehkä kuitenkin nähtiin koskevan enemmän Yhdysvaltojen sisä- kuin ulkopolitiikkaa.
Nyt Yhdysvallat muovaa itseään, ympäristöään ja maailmanjärjestystä valtavalla voimalla.
Tätä on leimattu milloin Trumpin hulluudeksi, tyhmyydeksi tai järjettömyydeksi.
Se on sekä laiskaa että vaarallista, yhdenlaista tosiasioilta piiloutumista.
Trump ja Yhdysvallat vaikuttavat kyllä tietävän, mitä tekevät. Kaiken lisäksi uusi tuulensuunta vaikuttaa – toistuvasti – yllättävän muun muassa Euroopan.
New York Timesin mukaan Trump teki haastattelussa selväksi, että hän käyttää hyväkseen mainettaan arvaamattomana toimijana.
Suuressa kuvassa Trumpin linja on ulkopolitiikan suhteen ollut varsin linjakas.
Tämän havaitsemista on tosin Suomessakin vaikeuttanut likimain jokaisen Trumpin heiton uutisointi ja arviointi. Aitoa tilannekuvaa ei aina myöskään ole haluttu tehdä, koska se ei ole ollut mieluisa.
Venezuelan myötä viesti on viimeistään mennyt perille: Trump on tosissaan.AFP / Lehtikuva
Trumpin maine "arvaamattomana" on hyödyllinen ase Yhdysvalloille.
Siinä missä Trumpin Yhdysvallat etenee vauhdilla kohti uutta maailmanjärjestystä, toivotaan erityisesti Euroopassa yhä uudelleen uutta, myönteisempää käännettä.
Vaikka voimaan perustuva maailma ei ole pienelle valtiolle herkullinen, ei Suomen tilanne ole toivoton.
Tasavallan poliittinen johto, presidentti Alexander Stubb etunenässä, kun tuntuu ymmärtävän, että maailmassa on käynnissä muutos.
Se ei tarkoita sitä, että Suomi olisi Yhdysvaltojen kanssa kaikesta samaa mieltä.
Stubb kirjoitti joulukuussa yhdysvaltalaiseen Foreign Affairs -lehteen kulloisenkin maailmanjärjestyksen yleensä kestävän vain muutamia vuosikymmeniä.
Tällä hetkellä eletään "uudessa epäjärjestyksen maailmassa", Stubb katsoi ja totesi seuraavan vuosikymmenen aikana tehtävien valintojen määrittävän tämän vuosisadan maailmanjärjestyksen.
Globaalissa pelissä Suomikaan ei ole Stubbin mielestä avuton sivustakatsoja.
Jos Suomi ja muu globaali länsi eivät ole juuri nyt mukana muovaamassa seuraavaa maailmanjärjestystä, tekee sen joku muu.
Presidentti Stubbin kirjoitus päättyy seuraaviin sanoihin: Tämä on meidän viimeinen mahdollisuutemme.