On käsittämätöntä, että Valkoinen talo ja Kreml päästivät START-sopimuksen raukeamaan, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Jouko Luhtala.
Ydinaseiden määrää ja käyttöä rajoittava START-sopimus on päättynyt.
Se, mitä seuraavaksi tapahtuu, on epävarmaa, mikä on huoli itsessään.
Toivoa antaa se, että yhdysvaltalaismedia Axiosin lähteiden mukaan Venäjä ja Yhdysvallat ovat lähellä jonkinlaista jatkosopimusta.
Aiemmin Kreml on ehdottanut, että sopimusta jatketaan epävirallisesti. Mitään ei tarvitsisi allekirjoittaa, mutta pykäliä seurattaisiin.
Yhdysvallat suhtautui ajatukseen aluksi lämpimästi, mutta tämän vuoden puolella presidentti Donald Trump on viestittänyt, että haluaa Kiinan mukaan "parempaan sopimukseen".
Kolmikantasopimusta voidaan joutua odotella pitkään.
Tästä huolimatta kansainvälisen politiikan asiantuntijoiden enemmistö ei pidä lähitulevaisuuden ydinasevarustelukilpailua todennäköisenä. Ainakaan siinä muodossa, että se rikkoisi START-sopimuksen raameja.
Syyt ovat ymmärrettäviä.
Venäjällä ei ole lompakkoa lähteä ydinasekilpaan Yhdysvaltojen kanssa, eikä poliittista syytä ärsyttää Kiinaa.
Yhdysvalloillekin vaikuttaa riittävän nykyinen arsenaali, joskin modernisoituna ja täten vahvistettuna.
Kiina rakentaa jatkuvasti lisää ydinaseita, mutta on vaikea nähdä, että se haastaisi START-raameja, jos Yhdysvallat ja Venäjä niissä sopimuksen raukeamisesta huolimatta pysyvät.
STARTin päätyttymisen myötä kuitenkin eletään ajassa, jossa YK:n pääsihteerin Antonio Guterresin mukaan "ydinaseen käyttämisen uhka on korkeimmillaan vuosikymmeniin".
Ydinsodan alkamista vastaan pätevin sloganargumentti on, että jos ydinsota olisi jo syttynyt, jos se olisi syttyäkseen.
Historia ei kuitenkaan aina ole erehtymätön tulevaisuuden ennakoija.
START-sopimusta neuvottelemassa ollut Lynn Rusten muistuttaa, että hyvä onni on auttanut ydinaseiden kanssa viimeisen 80 vuoden aikana.
Onneen luottaminen ei ole vakautta vaalivaa politiikka.
Jossain kohtaa hyvä tuuri voi loppua ja yhä useampi valtionpäämies vaikuttaa tällä hetkellä olevan valmis luottamaan siihen, että asiat kyllä järjestyvät, vaikka riskejä otettaisiinkin.
Ja näinhän ydinaseiden suhteen on myös kerta toisensa jälkeen tapahtunut. Ongelma on, että ydiniskujen suhteen yksi huono päivä riittää.
Kiina sanoo ei, mutta kiittää
START-sopimuksen loppumisen todennäköisemmät seuraamukset ovat poliittisia, eivät sotilaallisia.
Ydinase on olemassa eri tavalla kuin mikä tahansa muu asejärjestelmä hintalapusta ja käyttötarkoituksesta riippumatta.
Sienipilvillä on sotilaallisen voiman lisäksi valtava psykologinen ja poliittinen vaikutus. On ydinasevaltoja ja on valtioita, joilla niitä ei ole.
Ydinaseettomiin maihin voidaan kohdistaa aivan toisenlaista painetta kuin ydinasevaltoihin. Jos Venäjä olisi ydinaseeton, olisi länneltä helmikuun 2022 jälkeen nähty vahvempia vastatoimia.
Se, että Yhdysvallat voimallisesti haluaa Kiinan mukaan uuteen sopimukseen, on mieluista luettavaa Pekingille.
Vaatimalla Kiinaa mukaan uuteen ja "parempaan" sopimukseen viestittää Trump Kiinan aseman nousseen.
START on ydinaseiden rajoitussopimuksista monella tapaa se eniten isojen pelurien paperi. Se on Washingtonin ja Moskovan välinen yhteisymmärrys. Muiden valtioiden ydinaseita rajoittamaan riittävät toisenlaiset sopimukset.
Kiinan ulkoministeriön mukaan Kiinan ydinasestrategia perustuu itsepuolustukseen. Tuo itsepuolustus kasvaa noin sadalla ydinkärjellä per vuosi.
Trumpin toiveista huolimatta Kiina totesi jälleen torstaina, ettei sillä ole kiinnostusta kolmikantaiseen ydinsopimukseen, koska sen "ydinasevoimat eivät ole samalla tasolla Yhdysvaltojen ja Venäjän kanssa".
Kiina saattaa haluta aloittaa START-henkiset keskustelut vasta, kun se voi ydinasevalikoimansa laajuuden puolesta saapua neuvottelupöytään tasavertaisena.
Absurdia
STARTin loppua on kuvailtu "lopun aluksi".
Ainakin se on jälleen yksi toisen maailmansodan jälkeen paalutetun kansainvälisen järjestyksen peruspilari, jonka mahdollisesti annetaan jäädä historiaan.
Venäjän turvallisuusneuvoston pääsihteerin Dmitri Medvedevin puheita harvemmin kannattaa ottaa vakavasti, mutta hän osui olennaiseen sanoessaan, että sopimus oli merkki "luottamuksesta".
Se, että venäläiset ja amerikkalaiset päästivät tarkastajia katsomaan ydinasekohteita 18 kertaa vuodessa kertoi maailmasta, joka nyt rapistuu.
START-sopimuksen voi katsoa olleen osa niin sanottua sääntöpohjaista järjestelmää.
Aivan kuten kaikissa sääntöpohjaisen järjestelmän osa-alueissa kauppasopimuksista kansainväliseen oikeuteen, oli ydinasekohteiden tarkastuskäynneillä epäilemättä mahdollisuus piilotella, valehdella ja ylläpitää kuvaa, jota ei todellisuudessa ollut.
Illuusioilla on kuitenkin arvonsa ja sopimukset ovat paitsi kirjallisia yhteisymmärryksiä, myös ajan hengen kuvia.
Se, että ydinaseita rajoittava sopimus päättyi vuonna 2026, kertoo geopolitiikan suunnasta.
STARTin numerovetoisten yksityiskohtien läpikäynti kannattaa, jotta voi paremmin ymmärtää, mistä on kyse.
Sopimus sallii sekä Yhdysvalloille että Venäjälle esimerkiksi 700 mannertenvälistä ballistista ohjusta ja 1 550 ydinkärkeä.
Noilla määrillä on mahdollista toteuttaa nykymuotoisen ihmiskunnan loppu.
On jokseenkin absurdia, etteivät Yhdysvallat ja Venäjä ole voineet jo ajat sitten todeta, että jatketaan näillä rajoituksilla tämä vuosi ja pohditaan Trumpin "parempaa" sopimusta syksymmällä.
"Ainoa sotilaallinen uhka"
Venäjä on pitänyt huomattavasti Yhdysvaltoja enemmän meteliä sopimuksen päättymisestä.
Sille voi nähdä ainakin kaksi syytä. Ensinnäkin Venäjä haluaa viestittää olevansa vastuullinen ydinasevalta, vaikka se onkin viime vuodet heiluttanut ydinasesapeliaan jatkuvasti.
On kuitenkin kaksi hyvin eri asiaa, miten Venäjä puhuu ydinaseista suhteessa Yhdysvaltoihin ja toisaalta pienempiin valtioihin.
Toinen Venäjän START-puhetta selittävä tekijä voi olla aito huoli.
Maanpuolustuskorkeakoulun (MPKK) Venäjä-ryhmän johtaja Simo Pesu kuvaili MTV Uutisille Yhdysvaltojen mahdollista ydinaseiskua Venäjää vastaan "ainoaksi sotilaalliseksi uhaksi", jota Kreml on vuosikymmeniä pitänyt selkeästi esillä.
Onnistuessaan Yhdysvaltojen strateginen ydinisku tuhoaisi Venäjän johdon ja vastaiskukyvyn.
Venäjän ydinasepelko kannattaa ottaa huomioon, kun Kreml Suomen sotilastiedustelun mukaan lisää asevoimiensa läsnäoloa Suomen lähialueilla.
Kyse ei ole vain Suomesta, sillä arktiselta alueelta kulkee lyhin ohjusreitti Yhdysvalloista Venäjälle.
Samaan aikaan tosiasia on, että Nato-jäsenyys muutti Suomen ja Venäjän ydinasetasapainoa.
– Suomi on elänyt Venäjän ydinaseen kanssa siitä asti, kun Venäjälle on ollut ydinase. Nyt me joudumme opiskelemaan asiaa siitä suunnasta, että me ollaan osa liittokuntaa (Natoa), jolla on ydinasepelote, MPKK:n Pesu sanoo.
Nato ei tehnyt Suomesta ydinasevaltiota, mutta Kremlistä katsoen puheet ydinaseettomasta Suomesta voivat näyttäytyä osittain sananhelinänä.