Saammeko pian katsoa seuraavaa sankaria, joka yrittää urotekoa ja mieluiten vaikka ilman airoja, pohtii MTV Uutisten toimittaja Leo Kirjonen.
Yksinäinen soutaja. Valkoinen, keskivertopulliaista raamikkaammassa kunnossa oleva sekä elämänintoa pursuava seikkailija, joka on pelastanut ihmisiä työkseen.
53-vuotias Jari Saario joutui merihätään yksinsoutumatkallaan Kap Hornista kohti Kapkaupunkia perjantaina 9. Tammikuuta. Saario onnistuttiin pelastamaan 10. päivä.
Tapahtumat, jotka merihätään johtivat, olivat kuin suoraan Tom Cruisen tai Vin Dieselin tähdittämästä Hollywood-jännäristä.
8 000 kilometrin yksinsoutumatkalle löytyi tukijoita ja seuraajia. Sponsoreita ei haitannut, että soutuvenematka tiedettiin jo ennalta uhkarohkeaksi. Joku käyttäisi myös termiä hengenvaarallinen.
Keskellä Etelä-Atlanttia Saario joutui Clayton-soutuveneessään armottomaan merenkäyntiin.
Elokuvakäsikirjoituksessa kaunis soutupäivä keskeytyisi vastaan lipuviin jäävuoren kimpaleisiin. Yön tullen mies heräisi rysähdykseen, mutta törmäyksestä selvittäisiin pienellä paikkauksella ja MacGyver-tyyliin suoritetuilla korjaustoimilla.
Alkumatkan iloisen parraton Saario oli menettänyt reilusti painoaan ja komea parta heijasteli kuunvaloa. Väsyneet silmät todistivat urotyötä.
Supertankkereitakin upottaneita monikymmenmetrisiä aaltoja on vaikea kuvitella todeksi, mutta European Space Agencyn mukaan ne ovat täyttä totta.
Kuten arvata saattoi, meri oli raavasta miestä ja soutuvenettä voimakkaampi.
Vuorokauden ajan suuri yleisö pidätti hengitystään ja mietti, ehtiikö kukaan apuun?
Merilakiin on kuitenkin kirjattu, että apuun on mentävä ja kaikkea apua on annettava, mikä on mahdollista.
Hätähuudon kuuli MV Cymona Eagle ja haastavista olosuhteista huolimatta pelastusoperaatio onnistui.
Instagramissa poseerasi 20 miestä peukut ojossa onnistuneen pelastamisen merkiksi.
– Thank you for saving my life, tekstissä kerrotaan.
Dystooppista viihdettä
Noin 450 000 euron kokonaisbudjetilla olisi vastaavan tempauksen voinut toteuttaa kyllä hieman turvallisemminkin. Sponsorit sekä muut tukijat ovat joutuneet käsittelemään tilannetta, jossa pahin olisi tapahtunut. Kuinka siitä olisi ollut mahdollista luoda hyvää mainosta?
Keskon Liike on lääke -t-paita tai sisu-pastillit olisivat saaneet uusia sävyjä, jos Saario olisi jatkanut soutuaan Styxiin, manalan virtaan.
Seikkailuhenkeä ja sankaritarinoita tarvitaan. Siitä ei ole kysymys.
Tämä tarina päättyi onnellisesti, mutta miten kuvaan mahtuvat puoliso, lapset, someseuraajat ja pelastamistehtävään joutuneet.
Onnettomuuksia tapahtuu aina, ja ammattilaiset voivat niihin varautua. Siihen heitä koulutetaan.
Muut eivät saa koulutusta.
Tuhannet lapset, nuoret ja aikuiset sekä sadat tuhannet muut seurasivat vapaaehtoista selviytymistaistelua, joka juoneltaan miltei lähentelee dystooppisia Nälkäpeli-tieteiselokuvia.
Dystopiasta tässä onkin kyse.
Maailmasta, jossa jokin on mennyt pieleen.
Viihteeksi ja mediatempaukseksi ei enää riitä pelkästään onnistunut urheilusuoritus tai hyvän asian puolesta toimiminen. Siinä tulee olla vaaraa, vauhtia ja jotain uskomatonta. Mahdollisuus suureen tragediaan on ehdottomasti plussaa.
MTV Uutisille mies kertoi käyneensä monta kertaa lähellä kuolemaa.
Anteeksipyyntö
Jari Saario saapuu MTV Uutisten Asian ytimessä -ohjelman haastatteluun 20. tammikuuta.
Ohjelmassa Saario kertoo pitkästä pelastusoperaatiosta, läheltä piti -hetkistä ja reissusta kokonaisuudessaan.
Mies vastaa kysymykseen siitä, miltä tuntui melkein kuolla.
Sosiaalisessa mediassa Saario esitti anteeksipyynnön perheelleen, tukijoilleen ja seuraajilleen.
Mies vaikuttaa olevan aidosti pahoillaan ainakin onnettomuudesta ja siihen johtaneista tilanteista. Epäselväksi jää, sisälsikö anteeksipyyntö myös päätöksen ylipäänsä reissuun lähdöstä.
Yksittäiset toilailut eivät voisi vähempää kiinnostaa ja minun puolestani jokainen saa halutessaan soutaa minne huvittaa. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan jopa 300 000 ihmistä hukkuu vuosittain.
Sosiaalinen media levittää jo nyt liikaa erinäisiä vaarallisia haasteita, joissa pompitaan metroradoille, kolkataan vastaantulijoita sekä kiivetään torneihin tai korkeisiin paikkoihin.
Haasteita tai idoleita seuranneet ovat myös kuolleet pyrkiessään samaan.
Siihen en ota kantaa, millaiset arvet perheenjäsenille jäävät tilanteesta, jossa mietitään, ostetaanko iskälle kotiintulolahjaksi arkku.
Ensi vuonna tapahtumia voikin sitten kenties kerrata jossain suositussa ohjelmassa, jossa quickstepin monimutkaisten ja nopeiden askelkuvioiden vaikeutta voi pilke silmäkulmassa vertailla manalan porttien kolkutteluun. Näkisin kyllä miehen kertomassa, kuinka makkara maistuu uudessa grillikatoksessa ja kuinka karistetut kilot saatiin takaisin.
Itse katson asiaa viihteen kannalta. Yrittääkö Saario itse uudelleen vai saammeko pian katsoa seuraavaa sankaria, joka yrittää samaa ja mieluiten vaikka ilman airoja. Muita kuin viihdykkeellisiä vaikutuksia yhteiskunnan toimintaan en tilanteessa nimittäin näe.