Paula Strengell sanoo tehneensä kuoleman kanssa sinunkaupat.
Elettiin vuotta 2012, kun psykiatrian erikoislääkärinä työskentelevä Paula Strengell, nyt 57, kaipasi muutosta elämäänsä.
Hänellä oli kiva asunto Tampereen Pyynikillä ja mukava työ, mutta jokin puuttui.
– Minulla oli tylsää. Lapset olivat jo isoja ja ajattelin, että pakko keksiä joku uusi harrastus. Ensin aloin vaeltaa metsässä ja kansallispuistoissa Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, sitten lähdin Nepaliin. Siitä se lähti, Strengell kertoo ja rapsuttaa kolmevuotiasta huomionkipeää Tilda-koiraansa.
Salmiakkia haudalle
– Sitten kun olet kuollut, tuon haudallesi salmiakkia ja purukumia, koska tykkäät niistä.
Näin sanoi "supermummin" nuorempi lapsenlapsi. Strengellin mukaan lapset miettivät aktiivisesti elämän suuria kysymyksiä, kuten kuolemaa.
Strengell on elämässään kokenut rankkojakin asioita ja tehnyt kuoleman kanssa sinunkaupat.
Strengellilla on kaksi lasta, kaksi lastenlasta ja kaksi koiraa, sekä kolme huiputettua "tappajavuorta" vuoden sisällä.
Yli 8 800 metriä korkean Mount Everestin Strengell huiputti jo vuonna 2019.
29. heinäkuuta vuonna 2024 Strengell kiipesi historian ensimmäisenä suomalaisnaisena maailman toiseksi korkeimman vuoren K2:n huipulle.
Vuorella on tilastojen mukaan kuollut vuosina 1930–2025 yhteensä vajaat sata kiipeilijää.
Lue myös: Suomalaislääkäri huiputti maailman vaarallisemman vuoren
Seuraavana keväänä, huhtikuussa 2025, "supermummi" kiipesi Nepalissa sijaitsevan 8 091-metrisen Annapurna 1 -vuoren huipulle.
Kun Strengell pääsi vauhtiin, saman vuoden heinäkuussa hän huiputti vielä 8 126 metriä korkean Nanga Parbat -vuoren.
K2, Annapurna 1 ja Nanga Parbat on kaikki tunnettu vaarallisuutensa vuoksi "tappajavuorina", ja niiden korkeus on yli 8 000 metriä. Moni vuoren huiputusta yrittänyt on jäänyt sille tielle.
– Me kaikki kuolemme, se on vääjäämätöntä. Pelkoon ei kannata jäädä kiinni, muuten paljon asioita jää tekemättä, oli se sitten vuorilla tai arkielämässä, Strengell pohtii.
"Hyväksyin, että voin kuolla"
K2-vuorta huiputtaessaan Strengell putosi jäiden muodostamaan syvään halkeamaan, railoon.
Strengell ehti ottaa railon seinämistä kiinni ja alkoi huutaa edellään kulkeneille ihmisille.
– Onneksi he kuulivat avunhuutoni ja seurueeseen kuulunut mies veti minut ylös. Aloin pelätä oikeastaan vasta jälkeenpäin, kun tajusin, miten huonosti siinä olisi voinut käydä.
Supermummiksi perheessään tituleerattu Strengell matkustaa vuorivaelluksille ryhmissä, ja hän uskoo sen pelastaneen henkensä.
Matkan varrelle on mahtunut railoon putoamisen lisäksi myös lumivyöryjä ja lisähapen loppumista liian aikaisin, jolloin hengittäminen korkealla käy hyvin vaikeaksi.
Strengell pitää kuitenkin tähän mennessä vaarallisimpana kokemuksenaan laskeutumistaan Nanga Parbat -vuorelta viime kesänä. Laskeutuessa vyöryi paljon irtokiviä, Strengell oli hyvin väsynyt vuoren huiputtamisesta ja askel oli raskas.
– Oli vain pakko jatkaa matkaa ja toivoa parasta. Hyväksyin, että voin kuolla.
Strengellin mukaan vuorelta laskeutuminen on monesti haastavampaa kuin vuorelle nouseminen. Huipulle lähdetään usein aamuyöstä, jolloin jää on kiinteämpää ja lumi sekä kivet pysyvät paikoillaan.
Alas tullessa aurinko porottaa ja lumi sekä kivet lähtevät liikkeelle. Lisäksi väsymys painaa, minkä vuoksi vuorelta laskeutuminen on usein luultua vaarallisempaa.
Tyhjä olo
Vuoren huipulla olo on yleensä tyhjä.
– Tyhjyyden tunne mielletään kulttuurissamme huonoksi asiaksi, mutta tämä on sellainen positiivinen tyhjyyden tunne. Oma minä suorituksineen ei ole keskiössä, vaan sulautuu osaksi kokonaisuutta.
Pelko, jännitys, riskinotto ja ahdistus. Näitä kaikkia Strengell on miettinyt vuosien varrella paljon ja haluaisi tulevaisuudessa pitää kiipeilijöiden keskustelukerhoja etenkin pelon teemasta.
Psykiatri Strengell uskoo, että hänellä on ammattinsa puolesta paljon annettavaa pelon käsittelyn henkiseen puoleen.
Unelmana reissu Japaniin
Kun supermummi oli lähdössä kiipeämään Nepalissa sijaitsevalle 8 163 metriä korkealle Manaslu-vuorelle, lapsenlapset vannottivat mummia tekemään jotakin hullua huipulla.
– Kun pääsin vuoren huipulle, minun piti huutaa ”pippeli” niin lujaa kuin pystyin. Onneksi lähettyvillä ei ollut muita suomalaisia, Strengell kertoo nauraen.
Manaslu mielletään paikalliskulttuurissa pyhäksi vuoreksi.
Strengellin läheisten on ollut pakko hyväksyä, että kuolemanvaara on tavalla tai toisella läsnä, kun hän lähtee huiputtamaan vuoria.
– Yhdeksänvuotias lapsenlapseni pitää harrastustani hienona ja kivalla tavalla jännänä. Kuusivuotias puolestaan sanoo, että tulee kauhea ikävä ja pyytää, etten lähtisi.
Strengell sanoo mielellään elävänsä vaikka satavuotiaaksi. Unelmia ja tekemistä on vielä paljon. Lastenlasten kanssa on esimerkiksi sovittu reissu Japaniin viimeistään, kun vanhempi lapsenlapsi täyttää 18 vuotta.
Vuorikiipeily on kuitenkin tällä hetkellä se, mitä Strengell haluaa tehdä. Kahden kuukauden päästä kutsuu 8 516 metriä korkea Lhotse-vuori.
– Valitut vastoinkäymiset lisäävät mielestäni elämän mielekkyyttä ja herättävät sisältä. Siinä mielessä klisee siitä, että "kaikki mikä ei tapa, vahvistaa", pitää tavallaan paikkansa.