Robbie Williamsin uran kuudes show Suomessa oli rutiininomainen huumorikuorrutteinen suoritus, jonka kohtaloksi oli koitua jäykkä suomalaisyleisö, kirjoittaa MTV Uutisten viihdetoimittaja ja apulaistuottaja Aino Haili.
Brittitähti Robbie Williams ei ole vieras näky Suomessa. Kuudetta kertaa suomalaiselle lavalle noussut Williams keräsi Helsingin Olympiastadionille myös lauantaina 20. syyskuuta massoja, kun 36 000 ihmistä saapui paikalle popikonia varten.
Williams on täsmentänyt vuodesta 1997 alkaen Let Me Entertain You -hittinsä julkaistuaan, että hänen päätehtävänsä on viihdyttää yleisöjä. Tämä missio kävi selväksi näyttävällä tavalla Olympiastadionin keikan alkumetreillä.
Uutukaisen Rocket-kappaleen aikana mies kiipesi teatterimaisiin lavasteisiin, nousi lähestulkoon lavan katonrajaan, josta laskeutui vaijereita pitkin pää alaspäin takaisin keikkalavan kamaralle. Williams, lavasteet, bändi, pyrotekniikka sekä taustalaulaja-tanssijat loivat kokonaisuutena hyvin musikaalimaiset puitteet.
Räjähtävän alun jälkeen yleisölle tarjoiltiin nopeasti kenties yksi illan odotetuimmista hetkistä, kun soimaan pärähti juurikin Let Me Entertain You. Ajattelin itse, että kenties liian nopeasti. Suomalainen yleisö ei vaikuttanut vielä päässeen tarpeeksi tunnelmaan päräyttävästä keikan alusta huolimatta.
Sitten Williams avasi sanaisen arkkunsa ja esitteli itsensä sekä bändinsä tavalla, jonka hän tekee jokaisella keikallaan.
– Olen Robbie vitun Williams. Tässä on bändini, ja tässä on perseeni, Williams huudahti ja pyllisti yleisölle tyylilleen uskollisena.
Loputon stand up
Olin kuullut ennakkoon, että Williams puhuu paljon keikoillaan. Se oli suorastaan vähättelyä: luultavasti noin puolet keikasta oli Williamsin stand upia, jossa hän kertoi elämästään tai laukoi vitsejä. Spontaanius oli tilanteesta kaukana ja vuorosanat vaikuttivat olevan hyvin hallussa.
Puheen määrä yllätti ja ajoittain jopa hengästytti. Miten olisi vähemmän puhetta, enemmän laulua? Toisaalta nerokas taktiikka, ettei tarvitse antaa haastatteluja, koska voi kertoa kaikki kuulumisensa keikoillaan.
Williams esimerkiksi puhui useaan otteeseen perheestään. Hän mainitsi monesti, kuinka hänen "elämänsä alkoi vasta, kun hän tapasi vaimonsa" ja teki selväksi, että perhe on kaikki kaikessa. Williams kertoi olleensa "täysin eksynyt" ennen kuin sai perheensä, vaikka hän oli urallaan jo sitä ennen hyvin menestynyt artisti.
Lue myös: MTV seurasi: Robbie Williams tarjoili suomalaisyleisölle huumoria ja hittejä
Williamsilla on puolisonsa Ayda Fieldin kanssa neljä lasta, joista vanhin vietti viikonloppuna 13-vuotissyntymäpäiväänsä. Tytär huomioitiin myös keikalla monesti, ja tälle nauhoitettiin jopa Williamsin toimesta onnittelulaulu. Laulaja myös kertoi, kuinka innoissaan oli siitä, että näkisi pian taas perheensä.
– Huomenna hyppään koneeseen ja pääsen näkemään vauvani, joita en ole nähnyt viiteen viikkoon, Williams hehkutti erään välispiikkinsä aikana.
Myös vitsejä kuultiin, ja paljon. Milloin Williamsin villistä nuoruudesta ja päihteidenkäytöstä, milloin taas esimerkiksi hänen nänneistään, sillä laulaja halusi niistäkin puhua.
– Minulla on aina pitkät päällä. Älkää huoliko, se ei tarkoita mitään. Koittakaa olla välittämättä, vaikka minulla on tällainen toppi.
Vaikka puhetta oli ehdottomasti liikaa, Williamsin jutut olivat viihdyttäviä. Osa teemoista oli hyvin painavia, kuten viittaukset Williamsin vuosien takaiseen vakavaan huumeidenongelmaan.
Avoimuutta on pakko arvostaa. Williams on puhunut paljon julkisesti mielenterveytensä haasteista ja siitä, että hänellä on ollut vuosikymmenten ajan eritasoista ahdistusta, ja on saanut jopa paniikkikohtauksia keikoillaan.
Luulen, että siinä on syy sille, miksi Williamsin keikat ovat niin käsikirjoitettuja, ja etenevät aina pilkulleen saman kaavan mukaan. Se on suojautumiskeino ja tapa varmistaa, että keikat sujuvat. Williams pystyy tekemään työnsä, ja yleisö saa rahalleen sillä vastinetta.
Suomalaiset eivät tanssi
Williams tunnetaan persoonana, jolla on aina ollut räävitön ja karkea ulosanti. Fanit, joita haastattelin ennen Olympiastadionin keikkaa pohtivat Williamsin vaikuttavan siltä, ettei hänellä ole juurikaan filtteriä, vaan hän sanoo sen mitä ajattelee. Se onkin osa artistin viehätystä.
Se on myös perinteisesti ollut briteille hyvin ominaista. Itseironia, mutta myös yleisölle kettuilu.
Näin oli myös Helsingissä. Williamsin spiikit rönsyilivät röyhkeydestä, ja hyvin pian hän alkoi myös haastamaan suomalaista keikkayleisöä.
– Onko tänään muka joku vitun sunnuntai ja teillä kaikilla on töitä huomenna, laulaja tiedusteli tiukkaan sävyyn suomalaisilta.
Pakko sanoa, että aivan ymmärrettävästi. En ole nimittäin pitkään aikaan nähnyt näin jäykkää ja seipäänniellyttä yleisöä, ja ajoittain jopa häpesin sitä.
Seurasin keikkaa fanzonelta eli permannon etummaisilta paikoilta. Kun saavuin sinne, järkytyin, sillä sen kapasiteettiin nähden fanzonen yleisöä vaikutti olevan alle puolet. Lavaa ja sen jatkeena ollutta pientä catwalkia reunusti joidenkin metrien edestä ihmisiä, mutta sen takana tyhjää tilaa oli metreittäin. Loput Olympiastadionin yleisöstä olivat jossain kaukana vaivaannuttavan tyhjyyden takana.
Fanzone, golden circle tai monella muulla nimellä kulkeva uusi, jättikeikoille vakiintunut käytäntö on monella tapaa haasteellinen. Liput tälle "sisäpiiriringille" maksavat useimmiten maltaita, ja päästäkseen kaikista lähemmäs Robbie Williamsia Helsingissäkin on luultavasti saanut pulittaa muita lipputyyppejä näyttävästi suuremman hinnan.
Fanituksen taso mitataan nykyään, kuten kaikki muukin, rahassa. Nyt voi nostalgisoida niitä aikoja, kun lavan läheisyyteen pääseminen riippui siitä, mitä aiemmin keikkapaikalle jaksoi tulla jonottamaan.
Ne jotka yleisön etummaisina kuitenkin olivat, tapittivat jäykkinä valtaosan keikasta kuin joulurauhanjulistukseen tulleina. Näin Williamsin yrityksen ja ymmärtäisin kyllä, mikäli hän olisi ollut turhautunut. Ulkoilmakeikka syyskuussa Helsingissä vaikutti olevan ainakin näille kaikista lähimmäs päässeille liikaa, vaikka vuodenaikaan nähden olosuhteet olivat mainiot.
Olympiastadion ei siis ollut Williamsille oikea paikka, sillä kalliit fanzone-liput eivät selkeästi olleet menneet kaupaksi. Toivottavasti stadionin muissa kolkissa tunnelma oli parempi, mutta kollektiivisesti kokemuksesta olisi eittämättä tehnyt paremman jokin muu tapahtumapaikka, jossa tällaiselta vaivaannuttavalta ongelmalta olisi voitu välttyä.
Hittejä ja hämmentävän paljon covereita
Williamsin omien kappaleiden lisäksi keikalla kuultiin hämmentävän paljon muuta musiikkia. Useampaan otteeseen soimaan alkoi potpuri, joka koostui monien genrejen klassikkokappaleista – eikä niillä ollut mitään tekemistä Williamsin kanssa. Oli nimittäin Nirvanaa, Foo Fightersia, Aerosmithia, Queenia, muun muassa.
Näin kävi esimerkiksi bändiä esitellessä. Sen aikana pärähti soimaan pätkä Village Peoplen Y.M.C.A. -suurklassikosta, jonka aikana suurin osa suomalaisista nosti ensi kertaa kätensä vyötärön yläpuolelle, koska siinä jos missä ovat tanssiliikkeet, jotka kaikki tietävät.
Suomalaisia kisuteltiin heti perään vielä pätkällä Daruden jättihitistä Sandstorm, joka viimeistään herätteli loputkin.
Lue myös: Megatähti Robbie Williams vitsailee itsestään MTV:n haastattelussa: "Kaiken ylimääräisen voi pissata pois"
Nuo hetket osoittivat, että yleisö pystyi eläytymään, ainakin hetkittäin. Ja tavallaan ihan kiva, mutta mites se Williamsin oma musiikki?
Olen aina miettinyt sitä, kuinka muusikot jaksavat esittää samoja hittibiisejään satoja, tuhansia kertoja vuosikymmenten vieriessä. Williamsin potpurit ehkä osoittivat, etteivät aina jaksakaan.
Helsingissä kuultiin myös toki paljon sitä, mitä odotettiinkin. Rock DJ, She's The One, Come Undone, Feel sekä Angels kuultiin kyllä. Mutta huomioitava on silti, että settilistan parista kymmenestä kappaleesta seitsemän oli covereita.
Kun Williams puhumisen sijaan lauloi, hän kuulosti upealta. On saavutus, että 51-vuotiaana ja noinkin rouhealla menneisyydellä varustettu mies pystyy siihen yhä.
Rutiinilla sisään ja ulos
Helsingin Olympiastadionin keikka oli Robbie Williamsille selkeästi yksi muiden joukossa. Hän hoiti sen rutiinilla, joka on tarkoituksella tarkkaan hiottu.
Ymmärrän Williamsin viehätyksen. Hittikappaleiden ja show'n sijaan se on hänen persoonansa. Maailmassa, joka täyttyy sieluttomasta ja kertakäyttöisestä pikasisällöstä, tuntuu virkistävältä kuulla, kun joku puhuu itsestään rehellisesti. Niin ongelmistaan kuin onnestaan.
Oli koskettavaa kuulla, kuinka tärkeä Robbie Williamsin perhe on hänelle. Kuin myös sekin, kuinka ahdistunut laulaja oli harjoitellessaan juuri tätä kiertuetta varten, sillä se ominaisuus on osa hänen mieltään. Inhimillisyys resonoi.
Williamsin suoritus oli perusvarma, ei mitenkään maaginen. Keikan viimeisten hetkien ollessa käsillä encoren aikana laulajasta alkoi paistaa läpi se, että hänen ajatuksensa taisivat olla jo siinä hetkessä, kun hän astuu lentokoneeseen ja aloittaa matkansa takaisin kotiin perheensä luokse.
Se tosin hänelle sallittakoon.