Marko Hietala joutui käymään läpi erittäin syvät tummat vedet ja ajatteli elämästä jo pahinta. Lopulta kaiken taakse jättäminen mahdollisti sen, että hän pystyi vihdoin löytämään itsensä.
Muusikko Marko Hietala vastaa puhelimeensa toteamalla heti, että rauhallisen aamun toinen kahvi on menossa kotosalla Kuopiossa. Taustalla kuuluu koiran tassujen tapsuttelu, metallimuusikko on juuri tullut ulkoiluttamasta lemmikkiään.
Onnellista väsymystä on ilmassa, sillä edellisviikonloppuna saatiin lähtölaukaus syyskuun Suomen kiertueelle Roses from the Deep – Tour Pt. 2. Sitä varten treenattiin ahkerasti.
– Taas vähään aikaan ei olla tehty tällaista täyspitkää omaa settiä, niin tottakai siinä jännittää omakin kestävyys. Mutta onneksi näin vanhana käppyränä on tajunnut, että pitää treenata kovasti, jos meinaa pysyä nuoruutensa kunnossa, vaikka ei ihan siellä enää ollakaan, Hietala naurahtaa.
– Olen havainnut sen, että meikäläisen henkisillä taipumuksilla on kaikista parasta keskittyä lähellä oleviin ja mahdollisimman vähiin asioihin samalla kertaa.
Hietala tunnetaan useiden nimekkäiden metalliyhtyeiden, kuten Nightwishin ja Tarotin riveistä, mutta omalla nimellään hän on myös julkaissut musiikkia nyt kahden albumillisen verran. Ensimmäinen Mustan sydämen rovio näki päivänvalon vuonna 2019, ja seuraavana vuonna levyn kappaleista julkaistiin myös englanninkieliset versiot.
Synnyinmaassa kiertäminen tuntuu nyt varsin hyvältä. Samaa nimeä kiertueen kanssa kantava toinen soololevy julkaistiin alkuvuodesta, ja se sai hyvin positiivisen vastaanoton ja liudan ylistäviä arvosteluja. Levyn tiimoilta vedetyt keikat ovat myös olleet onnistuneita.
– Minulla on hemmetin hyvä ryhmä, josta hitsautuu jokaisen keikan ja treenisession myötä enemmän yhtenäinen, ihan ehta, paikoitellen todella raskaskin, mutta rock yhtye. Sillä on taipumuksia vetää aika painavatkin asiat niin, että siinä lähtee peffa heilumaan. Siitä olen iloinen.
Kiertueen ensimmäinen keikka oli kuun ensimmäisenä viikonloppuna Lahdessa. Kuten tapana on, myös tämä ensimmäinen show toi tavallista enemmän perhosia – tai muusikon omin sanoin kärpäsiä – Hietalan vatsanpohjalle.
Kuitenkin lavalle astuminen tuntui erityisen rennolta. Eihän tässä muuta tarvitse, kuin mennä vetämään, Hietala pohtii.
– Ja eiköhän se siitä mene vielä entistä paremmaksi, hän vakuuttaa.
Tästä eteenpäin kiertue jatkuu – kuluvana viikonloppuna Naantalissa sekä Tampereella. Loppukuun aikana nokka suuntautuu vielä kohti Pohjanmaan, Savon sekä Keski-Suomen keikkalavoja.
Rikotaan ennakkoasenteita
Vuodenvaihteen jälkeen Hietala nähdään jälleen kiertueella Suomessa – mutta toisissa merkeissä. Tuolloin kuluneeksi tulee 40 vuotta siitä, kun Hietalan ensimmäinen yhtye Tarot julkaisi debyyttialbuminsa The Spell of Iron.
Se on Hietalan mielestä täysin absurdia. Hän kuvailee Tarotin olevan hänen aivan ensimmäinen oma bändinsä, joka teki "jotain sellaista, minkä levy-yhtiö halusi julkaista". Kaiken lisäksi se vielä keräsi suosiota.
Tarot perustettiin vuonna 1982 Hietalan kotiseuduilla Kuopiossa, ja se teki paluun keikkalavoille pitkän tauon jälkeen muutama vuosi sitten.
– Jotenkin tuntuu siltä, että onneksi nuo vuosikymmenet eivät ole musertaneet sitä sisäistä poikaa, joka innostui näistä asioista.
Hietala on nyt 59-vuotias, aivan eri mies kuin se "sinisilmäinen pikkupoika" joka päätyi ensi kertaa levytysstudioon ja ihmetteli liki kaikkea näkemäänsä.
Tuolloin myös asenteet suomalaista hevimusiikkia kohtaan olivat järisyttävän erilaiset kuin nykyään. Ennen 1980-luvun puoliväliä oltiin täysin vakuuttuneita, ettei Suomesta koskaan voisi tulla sellaista bändiä, joka oikeasti osaisi soittaa uskottavasti heviä.
Yksi asiaan vaikuttanut tekijä oli kieli. Ajateltiin, että suomalaiset eivät osaisi lausua, aksentoida saati kirjoittaa vakuuttavasti englanninkielisiä hevikappaleita. Toista mieltä olivat teini-ikäisinä yhdessä soittamaan alkaneet Tarotin pojat, kun he nuorina aikuisina rohkaistuivat lähettämään tuotoksiaan levy-yhtiöihin.
– Oli siinä sellainen selkeä ajatus, että lähdetään nujertamaan tämä suomalaisten hevipiirien käsitys. Sehän tapahtui sitten kyllä.
Vuosikymmenet ovat vieneet moneen kertaan maailman ympäri, ja keikkapaikkoja sekä bäkkäreitä Hietala on nähnyt satoja ja jälleen satoja. Vuosien saatossa esiintymispaikat takahuoneineen ovat muuttuneet jopa paremmiksi ja viihtyisämmiksi.
Kumma juttu, että on huomattu myös esiintyjien tarjoavan lavalla parempaa, kun muut puitteet sen ympärillä ovat kunnossa.
– Muistan Hannu Leidénin sanoneen jo 90-luvulla, että "rundilla mikään ei saisi alkaa vituttamaan". Se on muuten totta. Se vaatii, että ihmisistä pidetään huolta ja henkilökemiat toimivat, jotta asiat kestävät.
Myös päihteitä liikkuu ympärillä huomattavasti vähemmän kuin ennen. Yksi syy sille on sekin, ettei Hietala itse hakeudu niiden pariin, sillä hän laittoi korkin pysyvästi kiinni jo 15 vuotta sitten. Eikä hän ole ainut omista bändiporukoistaan.
– Olihan se minullakin syynä, että halusin olla se ihminen lavalla, joka hallitsee sen oman asiansa, koska olin ylpeä siitä, ja aikanaan se rupesi kyllä lipsumaan. Sama juttu se on varmaan kaikilla muillakin, jotka ovat tehneet tämän päätöksen.
Lue myös: Masked Singer -voittaja Marko Hietala sai kesken kilvan viestejä, joissa hänelle esitettiin suora kysymys Tohtorista – vastasi napakasti takaisin
Ennen Tarotin raideriin kuului aina ainakin kolme asiaa: HK:n Sininen kevytlenkki, sinappi ja "pöytäviina". Jälkimmäinen on aina ollut maultaan inhaa, eikä nykyään Hietala edes kuvittelisi siihen koskevansa. Makkaraa ja sinappia hän sen sijaan ajattelee kaihoisasti.
– Muistaakseni Markkasen Jouni laittoi siitä vielä sähköpostia, että "Ai lenkkimakkaraa? Tämä on kyllä kallista ja vaikeaa toteuttaa", Hietala nauraa.
Uralle on mahtunut lukuisia hienoja hetkiä, joiden ajatteleminen tuo mukanaan lämpimän olon. Ensimmäisen festivaalikesän muisteleminen, jolloin oma bändi oli saanut ensimmäiset kunnon radiosoitot, tuntuu erityisen mukavalta.
– Se oli myös ensimmäinen festivaalikesä, kun kiipesi samalle lavalle, missä Twisted Sisters oli vetänyt juuri ennen teidän bändiä. Ah, kyllä se on yksi niitä asioita, mitä ei unohda. Se sisäinen pikkupoika oli onnensa kukkuloilla.
Myös se sama poika oli äärimmäisen onnellinen silloin, kun Nightwish veti ensimmäistä kertaa yksin täyteen 10 000 ihmisen hallin Saksassa. Siitä tunnettiin äärimmäisen suurta ylpeyttä. Se oli selkeä siirtymä eteenpäin, seuraavaan sarjaan.
Se tarkoitti myös sitä, että vuosikymmenten takaisten epäilijöiden ajatukset siitä, etteivät suomalaiset pystyisi pärjäämään hevigenressä kieliesteen takia, olivat vääriä.
– Olen aina tiedostanut sen englannin kielialueen hankaluuden, ja miten vaikeaa on niiden artistien ja bändien lyödä läpi, jotka tulevat sen ulkopuolelta. Mutta me onnistuimme aukaisemaan sitä.
Diagnoosi toi selvyyden
On hyvä, että moni asia on erilainen nyt kuin ennen. Yksi näistä asioista on Hietalan oma mielenterveys.
Hietala oli 55-vuotias, kun hän sai ADHD-diagnoosin. Se toi selvyyden niin moniin asioihin, joiden kanssa Hietala oli kamppaillut lapsesta saakka.
– Se auttaa kyllä siinä, että osaa ruveta antamaan anteeksi sekä itselleen että muille ihmisille, jotka ikävä kyllä tietämättömyytensä takia, samoin kuin minäkin, ovat toimineet sellaisten kaavojen mukaan, jotka ihmisten kohtaamisessa pätevät. Juuri, kun on ADHD-ihmisiä, tai kirjolla olevia, se erehdysten ja väärinymmärrysten sarja on takaisin päin tarkasteltuna kokonaisuutena ehkä jopa karmaiseva.
– Kukaan ei ole kuitenkaan kuollut, onneksi. Täällä sitä vielä ollaan. Ystäviä on menetetty, mutta toisaalta saatu myös uusia.
Kun Hietalalla meni huonosti, katosi hänen elämästään läheisiäkin ihmisiä. Hietala tietää joidenkin ajatelleen ja luulleen, että hänestä on tullut mulkero, suosio on noussut hänen päähänsä, hän on sekoamassa tai käyttää päihteitä.
Toisaalta Hietala ymmärtää. Sen pelon ja tavan lähestyä asiaa, jota ei ulkopuolisena pysty ymmärtämään. Hyvä, jos itsekään.
– Kun on jatkuvasti synkeä ja räjähdysherkkä, ihmiset alkavat etsiä sille syitä, ihan kuten itsekin.
Lue myös: Marko Hietala päätyi masennusdiagnoosin myötä ADHD-testeihin: "Koko elämänsä tuntenut olevansa hieman erilainen"
Siksi diagnoosi olikin järisyttävä helpotus. Sen saatuaan Hietala ei kuitenkaan jättänyt asiaa sikseen, sillä vaikka asialla oli nimi, piti sitä vielä opetella kunnolla ymmärtämään.
Hietala etsi kaiken mahdollisen tiedon ja opiskeli omaa diagnoosiaan. Se selvensi paljon.
– Kuulemma tyypillinen virhe, mitä tapahtuu paljon ADHD-ihmisille sekä kirjolla oleville, on esimerkiksi se, kun joku kertoo minulle jostain murheestaan, alan itse kertomaan omastani. Se tarkoittaa, että ryöstän sinun murheesi, enkä ota sitä vakavasti. ADHD-ihminen tai kirjolla oleva käsittää sen kuitenkin niin, että minulla on samanlainen tilanne, minä koen sen. Tällaisia virheitä olen muun muassa itsekin paljon tehnyt.
Matka, jonka päätteeksi Hietala löysi itsensä, oli pitkä ja vaikea. Se vaati myös raskaita valintoja.
Tummista vesistä ylös
Suomessa Hietalan koti on Savossa Kallaveden rannalla. Missä hänen juurensa ovat.
Siellä hän on viettänyt useita "re-engineering"-putkiaan. Tuijottanut parvekkeeltaan järvelle ja samalla etsinyt itseään ja miettinyt, millaista elämää haluaa elää.
Aikanaan Hietala voi henkisesti niin huonosti, että hänen oli tehtävä elämässään iso muutos. Erittäin synkät ajatukset olivat täyttäneet mielen.
– Minulla oli jo semmoinen kuva siitä, kuinka vaan katoaisi, kun kävelisi syyshämärissä tuonne heikoille jäille. Siinä vaiheessa, kun joka päivä ja joka hetki alkaa olla kivuliaitten ajatusten täyttämiä, eikä ne vaan lopu, se rasitus on ihan helvetin kova.
Sitten, vuoden 2021 alussa, Hietala ilmoitti monien yllätykseksi ja järkytykseksi, että jättäytyy pois Nightwishista, jossa oli ollut basisti-laulajana vuodesta 2001 lähtien.
Hietala oli päätynyt henkisesti niin syviin ja tummiin vesiin, ettei tuntunut siltä, että mikään tai kukaan olisi pystynyt auttamaan. Mustuus hänen mielessään oli synkentynyt vuosi vuodelta.
– Äärimmäisen paha masennus ja ahdistus olivat päällä koko ajan.
Nightwishin lisäksi Hietala jätti taakseen käytännössä kaiken muunkin.
– Mutta se on tietysti kaikista isoin asia, mihin ihmiset ja mediakin kiinnittivät huomiota siinä vaiheessa.
Lue myös: Nightwishista yllätyseron ottanut Marko Hietala kritisoi musiikkiteollisuutta
Päätöstä edelsi ankara punnitseminen. Hietala keskusteli tilanteestaan lääkärien ja psykiatrin kanssa, erilaisia vaihtoehtoja kokeiltiin esimerkiksi lääkityksen osalta. Juurisyihin ei kuitenkaan vielä tuolloin osattu pureutua.
– Se oli useamman vuoden jatkunut ikävien asioiden summa. Lähdin vanhasta avioliitostani jo pahasti rikki. Siinä oli paljon juuri sellaista ihmisten välisen kommunikoinnin ja väärinymmärrysten summaa, jonka jälkeen minkään luottamuksen kasvattaminen tuntui lopulta mahdottomalta.
– Jos normaalitkin ihmiset saattavat masentua vuosiksi eron tai muun takia, niin minut se jätti pohdiskelemaan tyhjän päälle, että mikä minussa on vikana, koska koin nämä asiat tällaisina. Ja tuollaista minulle sanottiin, ja tästä syyllistettiin. Tällaiset asiat olivat minulle hirveitä.
"Olenko paha mies"
Hietala kuvailee tunteneensa läpi elämänsä olleensa syrjästä muita tarkkaileva. Hän kokee, ettei hänellä tuohon aikaan ollut kerta kaikkiaan kykyä käsitellä kokemiaan vastoinkäymisiä niin, että olisi pystynyt täysin ymmärtämään niitä.
– Minulla ei ole samanlaista kykyä kommunikoida niitä tunteita, kuin suurimmalla osalla ihmisistä. Mikä johtaa tietysti kaikenlaiseen maskaamiseen ja peilaamiseen, näin psykologian termein. Toisin sanoen saatat vaikuttaa todella jäyhältä ja pidättyväiseltä, koska et tiedä, miten toimia.
– Se on ihan klisee, että ADHD-ihmisiä syytetään muun muassa empatian puutteesta.
Tunteita Hietalalla on kuitenkin ollut aina paljon ja hänen tunne-elämänsä on voimakasta. Toiset ihmiset ovat kuitenkin saattaneet ajatella ja kokea Hietalan täysin päinvastoin.
On ollut raskasta tulla jatkuvasti niin väärinymmärretyksi, vuosikausien ajan.
– Se jättää epäilemään itseään. Olenko väärässä, olenko paha mies. Sitten puntaroit niitä mielessäsi ja mietit sitä, että koit niin paljon, rakensit kotia ja sitten kaikki hajosi. Kaikki se pettymysten, epäilyjen ja syytösten suma, se vaan syöksi syvemmille vesille. Sitten loppupeleissä kaveritkin alkoivat kaihtamaan, koska he eivät oikein tajunneet, että mikä sinussa on vialla. Ja sitten alkoi liikkumaan sitä kummallista tarinaa niiden piireissä.
Hietala kuitenkin pohjimmiltaan tiesi, että asiat, joita hänestä puhuttiin, olivat todella kaukana siitä, kuka hän oikeasti oli.
Päällekkäin kerääntyneet asiat tekivät varmaksi lopulta yhden asian. Hietalan piti päästä pois, kaikesta.
Siitä hän on iloinen ja ylpeä, että kuunteli itseään ja teki rohkean ratkaisun, jolla lopulta oli valtava vaikutus hänen hyvinvointiinsa.
– On olennaista, että siinä pitää löytää myös itsensä uudestaan.
Apua
Helpotus oli lähestulkoon välitön, kun Hietala sai jättää velvoitteensa taakseen. Niiden tilalle tulivat rauhalliset espanjalaiset rantakalliot, joilla voi käydä kävelyttämässä koiraa ja lauleskella Black Sabbathia tuuleen.
Espanjassa onkin ollut tärkeä kakkoskoti jo usean vuoden ajan. Elämää muuttanut diagnoosikin seurasi pian sitä, kun toinen koti oli löytynyt.
– Nyt minulla on aikaa tehdä asiani ja päätökseni sen mukaan, mitä löytyy.
– Se tukikohta tuli tarpeeseen juuri siinä kohtaan, kun minulla oli todella pakottava tarve löytää syitä, ennen näitä viimeisimpiä diagnooseja. Siinä vaiheessa piti jättää kaikki ja paneutua asioihin, jotka yllättävän nopeasti lähtivät ratkeamaan sen ADHD-diagnoosin myötä.
Aikansa maiden välillä Hietala jakaa suurin piirtein puoliksi. Suomessa on oltava puolet vuodesta, jolloin tehdään töitä, musiikin parissa eri tavoin. Sille puolikkaalle osuu kesä, joka on tietysti parasta aikaa Suomessa. Espanjan kesähelle on liian ankara ja rasittava, Hietala tuhahtaa.
Hengähdyspaikka etelässä tulee kuitenkin yhä todella tarpeen. Varsinkin tänä vuonna edistystä on Hietalan mukaan tullut erityisen paljon.
ADHD-diagnoosin löytymisen myötä vanhat tavat, joilla oli ennen hoidettu Hietalan masennusoireita, jätettiin sikseen. Kun sen sijaan alettiin keskittyä hoitamaan ADHD-oireita, hellitti ahdistuskin hyvin pian.
– Muistan sen erittäin hyvin. Ihmettelin, että mikä hitto minulla on, että sisäisesti oloni tuntuu todella tyhjältä, universumi kohisee, mikä on vialla. Sitten tajusi sen: mikään ei ole vialla.
Omalla kokemuksellaan Hietala pitää jokseenkin pötynä sitä, että toisten apukeinojen kerrotaan auttavan mielenterveyden asioissa paremmin kuin toisten.
– Jokaisella on omat aivokemiansa. Mikä toimii sinulle, se on hemmetin hyvä, mutta se ei välttämättä toimi minulle. Ja se, mikä toimii minulle, on minulle hemmetin hyvä.
Rakas perhe
Voimaa elämään tuo myös perhe. Hietalalla on brasilialaisen vaimonsa Camilla Cavalcantin kanssa kaksi pientä lasta, joista nuorempi syntyi tämän vuoden toukokuussa.
– Sieltä tuli nyt pieni mies, muusikko myhäilee.
Hietalan ja Cavalcantin vanhempi tytär syntyi lokakuussa 2022, ja lisäksi Hietalalla on suomalaisen ex-vaimonsa kanssa aikuiset kaksospojat.
Vauva-arjessa on monet puolet.
– Onhan siinä ihan helvetisti duunia. Sitten minulla on muutenkin ihan helvetisti duunia, niin meillä on anoppi kylässä, Hietala nauraa.
Lue myös: Marko Hietala kertoo isäksi tulemisesta: "Siirryn virallisesti liikakansoittajien joukkoon"
Kotonaan Hietala haluaa harjoitella soittamista sekä laulaa päivittäin. Hän on aina laulanut mieluusti myös lapsilleen, niin vanhemmille kaksosilleen heidän ollessaan pieniä, ja nyt vielä pienille lapsilleen.
– Tämä uusikin poju on hyvin tottunut siihen, että iskän kanssa voi hiippailla illan pimentyessä lämpimällä takapihalla ja se hyräilee vähän matalalta jonkinlaisia perinteisiä blueskulmia, ja siihen hän kyllä nukahtaa.
Hietala toivoo, että tällaiset hetket jäisivät hänen jälkikasvunsa mieleen heidän lapsuudestaan. Ja ovat ne hänelle itselleenkin sellaisia asioita, joita ikävöi maailmalla ollessaan.
– Isänä on hyvä olla. Mielestäni on ihan oikeaa miehen puuhaa olla se isä lapsilleen.
Jos julkaisu ei näy, voit katsoa sen tästä.
Mutta millainen isä Hietala kokee olevansa? Todennäköisesti hajamielinen sekä taivaanrannan maalailija. Sellainen hän on tosin kaikille muillekin ihmisille.
– Huomiotani saa ja pitää kyllä kiinnittää. Silloin, kun asiat ovat tärkeitä ja pitää olla läsnä lapsilleen, niin olen sanonut kyllä vaimolleni, että pysäytä minut. Pyri olemaan hellä sen kanssa, mutta pysäytä.
Hietala on myös jo isoisä. Pojanpoikansa kanssa hänellä on myös omat tavat, kuinka he yhdessä hassuttelevat. Tällä hetkellä kovassa huudossa ovat sanamuunnokset.
– Häntä naurattavat ne kovasti. Viimeksi taisi olla, että oivariinista tuli aivoniiri.
Nyt Hietalasta tuntuu, ettei hänen enää tarvitse tavoitella "järjettömiä kuita taivaalta". Tähänkin asti eletty elämä on ollut jo hyvin tapahtuma- ja tunnerikasta.
– Oikeastaan tällä hetkellä semmoinen mukavin homma olisi, jos pyrkisi olemaan itse vähän johdonmukaisempi asioissaan. Se nyt on tätä meikäläisen arkea, taistella tätä jatkuvaa järjetöntä ajatusten ja mielikuvituksen kuhinaa vastaan.
Nyt hän voi myös jälleen sanoa olevansa onnellinen monista asioista.
– Tunnen taas eläväni. Minulla on rakastava perhe, hyviä kavereita ja olen erittäin hyvässä bändissä. Pystyn kirjoittamaan jälleen musiikkia ja tekstejä. Kyllä sanoisin, että olen taas aika reippaasti siellä onnellisen puolella.