Antto Vihma, Jarno Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo ja Olli Seuri: Totuuden jälkeen. Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana (Teos 2018).
Tämän kirjan merkittävin anti on kertoa niin sanotun totuudenjälkeisen ajan valitettavimmasta ilmiöstä eli paskapuheesta. Paskapuhetta on nykyisin kaikkialla ja se sekoittaa järkevään keskusteluun tottuneen ihmisen mielen. Myös toimittajien on yhä tarkemmin havaittava paskapuhe ja osattava kertoa paskapuheen käyttäjien harhautusyrityksistä.
Paskapuheessa kyse ei ole varsinaisesta valehtelemisesta vaan asioiden sotkemisesta tavalla, jossa yleisesti tiedetyillä faktoilla ei ole oikeastaan merkitystä. Olemme Suomessakin havahtuneet kummallisiin puheenvuoroihin, joissa asioihin suhtaudutaan suorastaan kieroutuneella tavalla.
Kirja valottaa paskapuhetta usein esimerkein. Paskapuhetta oli esimerkiksi perussuomalaisten "työmiehen" Matti Putkosen väite siitä, että lepakot räjähtelevät tuulimyllyjen lähistöllä. Posketon väite läpäisi suomalaisen median ja perussuomalaiset saivat julkisuutta ennennäkemättömällä tavalla juuri ennen kunnallisvaaleja. Kirjassa on hyvä analyysi lepakkotarinasta.
Faktojen sumentamista
Paskapuhetta oli myös turveteollisuuden kampanja, jossa faktat sumennettiin niin perinpohjaisesti, että totuutta oli kampanjan jälkeen ylipäätään vaikea hahmottaa. Kirjoittajat vertaavat turveteollisuuden toimia tupakkateollisuuteen, joka niin ikään yritti vuosikymmeniä hämärtää tupakointiin liittyviä faktoja.
Huomiota kirjassa saavat myös lehdissä jatkuvasti toistuvat tarinat siitä, kuinka EU kieltää muka milloin mitäkin.