Pentti O. A. Haikonen: Tietoisuus, tekoäly ja robotit. Art House. 2017. 295 s.
”Todellista ja aitoa yleistä tekoälyä saati konetietoisuutta ei ole syntynyt eikä näillä näkymin tule syntymäänkään.”
Kaikki siis hyvin singulariteettirintamalla?
Ei ole, jos on uskominen Pentti A. O. Haikosta, Illinoisin yliopistossa dosenttina (adjunct professor) toimivaa tekniikan tohtoria ja tekoälytutkijaa.
Teknologiassa singulariteetilla tarkoitetaan tekoälyä, joka on kehittynyt yli-inhimillisen älykkääksi niin, ettei kukaan meistä enää sitä ymmärrä eikä hallitse. Tässä dystopiassa olemme sen armoilla, eikä delete-nappulaa ole.
Haikosen mukaan tekoäly ei siis ole menossa kohti singulariteettia. Kyseessä on ”kokoelma taitavasti laadittuja algoritmeja, jotka tekevät, mitä ohjelmoitsijat ovat käskeneet. Ne eivät oikeasti ymmärrä, mitä ne ovat tekemässä eivätkä tiedä edes olevansa olemassa.” (Korostus tämän kirjoittajan.)
Ymmärtämättömyydestään huolimatta meistä tulee kaikkialla olevien algoritmien, hallitsemattoman ja hajautuneen tekoälyn kontrolloituja alamaisia. Sen nojalla meitä kytätään, vakoillaan, meidät pisteytetään erilaisin kriteerein hyödyllisiin ja hyödyttömiin ihmisiin, meiltä viedään yksityisyys ja vapaus mielipiteisiin, Haikonen väittää.
Tekoäly ei ajattele eikä ymmärrä
Tekoälylle sinänsä kaikki tämä on se ja sama. Tekoäly ”ei ajattele, ei tiedä olevansa olemassa eikä ymmärrä toimintansa seurauksia”.