"Kiinan näkökulmasta tämä ei näytä sattumalta", asiantuntija sanoo.
Yhdysvaltojen hyökkäys Iraniin on Kiinan näkökulmasta "strategisen saarrostuksen" yritys, sanoo Turun yliopiston Itä-Aasian politiikan professori Lauri Paltemaa MTV Uutisille.
Professori Paltemaan mukaan Kiinan vinkkelistä "strateginen saartaminen" tarkoittaa käytännössä sitä, että Yhdysvallat estää strategisten raaka-aineiden, kuten öljyn, kuljetukset Kiinaan.
Eri asia on, onko kyse Yhdysvaltojen tarkoituksellisesta politiikasta, sotimisen sivutuotteesta vai puhtaasti Kiinan omasta kokemusta, Paltemaa lisää.
Strateginen saarto on presidentti Xi Jinpingin johtamalle Kiinalle joka tapauksessa Paltemaan mukaan "kauhuskenaario".
– Kiinan ulkopolitiikkaa ja ulkosuhteita on aika pitkään johtanut ajatus, että estetään tilanne, jossa Yhdysvallat voisi katkaista raaka-aineiden tuonnin Kiinaan, Paltemaa sanoo puhelimitse.
Viime vuonna Kiina osti noin puolet raakaöljystään ja lähes kolmanneksen nestemäisestä kaasustaan Lähi-Idän valtioista, joihin Iranin sota on levinnyt. Lisäksi alkuvuodesta Yhdysvallat iski Venezuelaan, joka niin ikään teki merkittävää öljykauppaa Kiinan kanssa.
– Kiinan näkökulmasta tämä ei näytä sattumalta, Paltemaa katsoo.
Kiinan Lähi-itä-riippuvuus öljyn suhteen asettuu uomiinsa, kun sitä vertaa Yhdysvaltoihin ja Euroopan unioniin.
Yhdysvallat osti alle kymmenesosan öljystään Lähi-idästä vuonna 2025. Luku on pienin sitten 1980-luvun. Euroopan unionin jäsenvaltio toivat viime vuonna kuusi prosenttia raakaöljystään Lähi-idästä.
Lue myös: Tämä voi olla trumpilaisen ulkopolitiikan loppu – Stubb laukoi jenkkivinkkelistä hirveät sanat
Kiina haluaa sopia Yhdysvaltojen aloittaman, "tauolla olevan, mutta kytevän" kauppasodan, professori Paltemaa arvioi.AFP / Lehtikuva
"Siitä ei tullut mitään"
Suomessa useat asiantuntijat ovat epäilleet Yhdysvaltojen aloittaman hyökkäyksen taustasyyn olevan halu vaikeuttaa Kiinan asemaa ja ennen kaikkea sen öljynsaantia.
Ajatuksen ovat jossain muodossa esittäneet esimerkiksi kansainvälisen politiikan asiantuntija Risto E. J. Penttilä, Turun yliopiston tiedustelututkimuksen professori Kari Liuhto ja tiedustelupalvelu suojelupoliisissa pitkään muun muassa Irania seurannut Saana Nilsson.
Lue myös: Kuin salaliittoteoria: Moni uskoo Trumpin keksineen hurjan juonen
Se, että Yhdysvallat tahallisesti saartaisi Kiinaa, ei Pekingiä yllättäisi. Kiina on jo 1990-lähtien nähnyt Yhdysvallat ulkopoliittisena päävastustajanaan.
Yhdysvaltojen Pentagonin kansallisessa puolustusstrategiassa (NDS, National Defense Strategy) Kiinaa kuvaillaan millä tahansa mittarilla maailman toiseksi mahtavimmaksi valtioksi, jonka valta yhä kasvaa.
NDS:n mukaan Yhdysvallat ei halua "dominoida, nöyryyttää tai kuristaa Kiinaa", vaan varmistaa, ettei Kiina pysty hallitsemaan Yhdysvaltoja. Se ei vaadi vallanvaihtoa tai "eksistentiaalista kamppailua", strategiassa todetaan.
Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden strategiassa maiden välille visioidaan kelvollista rauhaa, "jonka ehdot suosivat Yhdysvaltoja, mutta ovat hyväksyttäviä Kiinalle".
Amerikkalaispresidentit ovat jo pitkään yrittäneet siirtää Yhdysvaltojen painopisteen kohti Kiinaa, Indopasifiselle alueelle. Erityisen voimallisesti heilahdusta Aasiaan koitti tehdä Barack Obaman hallinto.
– Siitä ei tullut mitään, kun kaikki energia meni Lähi-itään ja Afganistaniin. Taas kerran Trumpin hallinto yrittää samaa temppua. Nyt Yhdysvallat on niin kiinni Lähi-idässä, että se vie paljon työajasta, Paltemaa.
Lue myös: Trumpille syötettiin raportti, jota hän ei todellakaan halunnut kuulla
Ei nopeaa lääkettä
Pekingin kannalta murheellista on, ettei sillä oikein ole keinoja estää Yhdysvaltojen mahdollista raaka-ainesaartoa.
Kiinalle ei ole Yhdysvaltoihin verrattavaa kykyä lähettää sotilaallista voimaa Persianlahdelle tai Etelä-Amerikkaan, Paltemaa muistuttaa. Myös voimakkaat alueelliset ystävät puuttuvat.
Kiina on kuitenkin varautunut kauhuskenaarioon jo pitkään. Se on pyrkinyt hajauttamaan raaka-ainevirtojaan ja varautunut "jos nyt ei sotaan, niin ainakin kriisiin" hamstraamalla energiavaroja, viljaa ja jopa kultaa, professori Paltemaa sanoo.
Siinä missä Lähi-idän öljyvientiluvut Yhdysvaltoihin ja Kiinaan ovat amerikkalaisten puolella, on strategisten öljyvarojen suhteen toisin. Kiinalla on öljyä varastoissaan yli kolme kertaa enemmän, Yhdysvaltojen energiaministeriö laskee.
– Energiariisikulho on pidettävä omissa käsissämme, Kiinan johtaja Xi Jinping on sanonut toistuvasti vuosien varrella yhdysvaltalaislehti Wall Street Journalin mukaan.
Professori Paltemaan mukaan Kiina pystyykin lyhyellä aikavälillä turvautumaan poikkeuksellisiin varmuusvarastoihinsa.
Venäjällä "pelin paikka"
Myönteistä Kiinalle on myös, että vaikka Lähi-idästä ja Etelä-Amerikasta kuuluu huonoja öljyuutisia, on väylä Venäjälle yhä auki.
Lisäarvoa tuo se, että Venäjällä ja Kiinalla on yhteinen maaraja. Vaikka öljyn rahtaaminen maata pitkin on tankkereita kalliimpaa, on se yhdenlainen varareitti merisaarron varalta.
Länsimaiden asetettua Venäjän-vastaisia pakotteita Ukrainan sodan vuoksi, on Kiina pystynyt ostamaan Kremliltä öljyä ja kaasua varsin halvalla.
Nyt Venäjällä on "pelin paikka", jos se haluaa yrittää nostaa öljyn hintaa, Paltemaa sanoo.
– Jos Venäjä haluaa pyytää kovempaa hintaa öljystä, nyt sitä voi pyytää. En tiedä, miten Moskovassa tilanne lasketaan. Kiinan taloudellinen ja tekninen apu on kuitenkin pitänyt Venäjää pystyssä sodan aikana, Paltemaa toteaa.