UKK-instituutin laskelmien mukaan liikkumattomuus aiheuttaa Suomessa vuosittain yli kolmen miljardin kustannukset. Pitenevistä työurista on turha haaveilla, jos suomalaisten kunto jatkaa heikkenemistään.
Suomalaisten liikkumattomuus sysää yhteiskunnan polvilleen, jos ongelmaan ei kyetä tarttumaan, varoittaa UKK-instituutin johtaja, professori Tommi Vasankari.
Lukuisat tutkimukset, raportit ja mittaukset ovat yhtä mieltä siitä, että Suomen kansa liikkuu terveytensä kannalta aivan liian vähän. Esimerkiksi tuoreimman Liikuntaraportin (2018–2022) tulokset osoittavat, että suomalaiset viettävät suurimman osan valveillaoloajastaan paikallaan istuen tai makoillen.
– Miten huonosti asioiden pitää olla, että ne otettaisiin parempaan hoivaan? Tiedon puute ei käy syyksi ummistaa silmiä. Iso kuva on ollut selvä jo vuosikymmeniä, sanoo Vasankari puhelinhaastattelussa.
– Ensimmäisenä yhteiskunta joutuu pomminvarmasti tilille siitä, miten liikkumattomuus vaikuttaa työuran pituuteen.
Suomalaisten liikkumattomuus eli suositusta vähäisempi reippaan ja rasittavan liikkumisen määrä on kiistatta merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Vasankari on pitkän lääkäriuransa aikana jaksanut hämmästellä sitä, ettei vakava huoli tunnu millään nousevan poliittiseen keskusteluun.
– Liikuntapolitiikka ei ole aikaisemmin ollut eduskuntavaaleissa isosti esillä tai noussut riittävällä tarkkuudella esimerkiksi vaalikoneiden kysymyksiin, hän kritisoi.
9:19
Lue myös: Tuore raportti kertoo karuja tuloksia suomalaisten liikkumisesta – "Sellainen pieni huoli ja murhe siellä on"
Liikkumattomuudesta yli 3 miljardin kustannukset
Jotta yhteiskunnallinen ongelma otetaan vakavasti, pitää tietysti puhua rahasta.
Terveysliikunnan asiantuntijakeskus UKK-instituutti on yhdessä tutkimuskumppaniensa kanssa laskenut, että liikkumattomuus aiheuttaa Suomessa vuosittain yli kolmen miljardin euron kustannukset.
Liikkumattomuus lisää riskiä useille kansansairauksille, kuten tyypin 2 diabetekselle ja sydän- ja verisuonisairauksille, mutta UKK-instituutin laskelmissa on huomioitu seurauksia ja yhteiskunnalle koituvia kuluja tavanomaista laajemmin.
– Yleensä kun arvioidaan huonojen elintapojen aiheuttamia kustannuksia, lasketaan vain terveydenhuollon kuluja, muttei esimeriksi heikentävää vaikutusta työikäisen väestön tuottavuuteen tai veronmaksukykyyn, Vasankari taustoittaa.
Kolmeen miljardiin on ynnätty myös liikkumattomuuden vaikutukset tuloverojen menetykseen, maksettuihin työttömyysturvaetuuksiin ja ikääntyneiden koti- ja laitoshoidon kustannuksiin.
– Luvussa ei missään nimessä ole kaikkia kuluja, mutta se on aivan riittävän tarkka kertomaan, että liikkumattomuuteen kuluu vuosittain miljardeja euroja.
UKK-instituutti julkaisi viime vuoden lopulla myös laskurin, jolla esimerkiksi päättäjät voivat selvittää, kuinka paljon liikkumattomuus aiheuttaa kustannuksia koko Suomessa, yksittäisellä hyvinvointialueella tai kunnassa.
– Laskuri ottaa huomioon alueiden eri tilanteet ja sairastuvuusindeksin, mutta siinä on mukana vain terveydenhuollon kustannukset, ei esimerkiksi tuloverojen menetyksiä, Vasankari painottaa.
Lue myös: Kuulutko joukkoon? Suomalaistutkimus varoittaa "aktiivisia sohvaperunoita"
Perusteluja liikunnan rahoitukselle rummutettava
Kevään eduskuntavaaleissa ja niiden jälkeen laadittavassa hallitusohjelmassa linjataan liikunnasta ja urheilusta seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Suomen olympiakomitean tavoitteena on saada vaaleissa esille liikunta- ja urheiluyhteisön tavoitteita, mutta asetelma on uusi ja vaikea, toimitusjohtaja Taina Susiluoto myöntää puhelinhaastattelussa.
– Sen enempää liikunta- ja urheiluyhteisö kuin puolueetkaan eivät ole tottuneet keskustelemaan liikuntapolitiikasta osana eduskuntavaaleja, koska aikaisemmin rahoitusmalli perustui veikkausvoittorahoihin. Rahoitus saatiin ikään kuin automaationa, hän perustelee.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on perinteisesti rahoittanut liikuntaa ja huippu-urheilua lähes kokonaan veikkausvoittovaroin. Kytkös Veikkauksen rahapelituottoihin puretaan vuodesta 2024 alkaen, ja rahoituksesta päätetään osana valtion budjettivalmistelua. Siksi liikunnan hyötyjä eli perusteluja rahoitukselle on vaalien lähestyessä rummutettava.
Koska julkisen talouden tilanne on nyt vaikea, Susiluoto haluaa muistuttaa, että vuosittain valtiolta tulleen noin 150 miljoonan euron lisäksi samansuuruinen summa on saatu liikunnalle ja urheilulle sponsoreilta.
– Valtion pitäisi tukea monin eri keinoin sitä, että yksityinen raha löytää tiensä liikuntaan ja urheiluun myös jatkossa. Esimerkiksi sponsorointina tehdyn vastikkeettoman lahjoituksen verovähennys olisi hyvä kannustin.
Susiluodon mukaan yksityiset rahoittavat merkittävän osuuden liikunnasta, esimerkiksi lastensa harrastuksista maksavat vanhemmat. Lasten mielekkäät harrastusmahdollisuudet on yksi liikuntayhteisön tärkeimpiä eduskuntavaalitavoitteita.
– Lapsille pitäisi saada lisää liikettä koulupäivään ja sen välittömään yhteyteen. On järjetöntä, että uupuneet vanhemmat kuljettavat illalla työpäivänsä jälkeen lapsia liikkumaan.
Lue myös: Jäätkö sohvalle lenkkipolun sijaan? Suomalaistutkimus selvitti kielteisiä tunteita liikkumattomuuden takaa
"Ohjauksen tultava riittävän korkealta"
Viime keväänä Olympiakomitean toimitusjohtajaksi valitulla Susiluodolla on virkamiestausta. Hän kertoo tiedustelleensa nyt urheilupomona ministeriöiden kansliapäälliköiltä kunkin hallintoalan kiinnekohtia liikuntaan.
– Olemme niin ison yhteiskunnallisen asian äärellä, että liikkumattomuuden pitäisi kiinnostaa ministeriöitä. Liikunta jakaantuu pikkuisen niistä jokaiselle, mutta kuka ottaa johdon kokonaisvaltaisesti, Susiluoto kysyy.
– Olen ollut monessa ministeriössä töissä ja tiedän, etteivät liikunta ja urheilu nouse johtoryhmän keskusteluun ennen kuin ymmärretään, mikä on vaikutus kunkin ministeriön tontille. Mutta vaikkapa keskustelu eläkeiän tai työtuntien nostosta on turhaa, jos ihmiset eivät kerta kaikkiaan jaksa työssään.
Tommi Vasankarin mukaan eri hallinnonaloilta tarvitaan useita samanaikaisia, erilaisia vaikuttavia toimia, joita voisi koordinoida esimerkiksi valtioneuvoston kanslia.
– Jos halutaan kaikki ministeriöt soittamaan yhteistä säveltä, liikkumattomuus on otettava valtiovallan tasolla vakavasti. Ohjeistuksen on tultava riittävän korkealta, hän sanoo.
– Ei ilmastonmuutostakaan yritetä taklata yhdestä ministeriöstä. Liikkumattomuusongelma vaatii samanaikaista ja poikkihallinnollista yhteistyötä. Yksittäiset toimenpiteet tai poliittiset ohjelmat eivät korjaa isoa kuvaa, vaikka päättäjät ehkä niin mieltävät.
Vasankari myöntää, ettei hänen toiveensa toimintatapojen muutoksesta ole helppo ratkaisu. Valtion tiukasta taloustilanteesta huolimatta olisi kovin yksinkertaista, jos kyse olisi vain rahasta.