Dosentti peräänkuuluttaa syrjäytymisen ehkäisyn nostamista keskeisempään asemaan niin valtion tasolla kuin ruohonjuuritasollakin.
Me-säätiön ja 73 suomalaisen urheiluseuran keräämä tuore data osoittaa, että syrjäytymisriskissä olevat lapset ja nuoret jäävät herkimmin seurojen harrastustoiminnan ulkopuolelle.
Tutkija osoittaa sormella valtion ohjausta.
– Miten valtion liikuntapoliittinen ohjaus liikuntajärjestöille on onnistunut, jos syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ei ole juuri lainkaan mukana ohjatussa toiminnassa? kysyy dosentti Mikko Salasuo.
– Kun tarkastellaan Me-säätiön seurakyselyä ja aihetta koskevia tutkimuksia viimeisen 15 vuoden ajalta, herää väistämättä kysymys, yritetäänkö Suomessa edes päästä lain hengen mukaisiin tavoitteisiin.
Lue myös: Jättiselvitys paljasti lasten epätasa-arvon harrastuksissa
Salasuo tarkoittaa liikuntalakia.
– Suomessa liikuntalaki on keskeinen dokumentti, joka ohjaa liikuntapolitiikkaa ja määrittää tavoitteet. Laissa tavoitteiksi asetetaan muun muassa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistaminen liikunnassa.