Dosentti peräänkuuluttaa syrjäytymisen ehkäisyn nostamista keskeisempään asemaan niin valtion tasolla kuin ruohonjuuritasollakin.
Me-säätiön ja 73 suomalaisen urheiluseuran keräämä tuore data osoittaa, että syrjäytymisriskissä olevat lapset ja nuoret jäävät herkimmin seurojen harrastustoiminnan ulkopuolelle.
Tutkija osoittaa sormella valtion ohjausta.
– Miten valtion liikuntapoliittinen ohjaus liikuntajärjestöille on onnistunut, jos syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ei ole juuri lainkaan mukana ohjatussa toiminnassa? kysyy dosentti Mikko Salasuo.
– Kun tarkastellaan Me-säätiön seurakyselyä ja aihetta koskevia tutkimuksia viimeisen 15 vuoden ajalta, herää väistämättä kysymys, yritetäänkö Suomessa edes päästä lain hengen mukaisiin tavoitteisiin.
Lue myös: Jättiselvitys paljasti lasten epätasa-arvon harrastuksissa
Salasuo tarkoittaa liikuntalakia.
– Suomessa liikuntalaki on keskeinen dokumentti, joka ohjaa liikuntapolitiikkaa ja määrittää tavoitteet. Laissa tavoitteiksi asetetaan muun muassa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistaminen liikunnassa.
– Lain toisessa pykälässä mainitaan, että "tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat tasa-arvo, yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys, monikulttuurisuus, terveet elämäntavat, turvallinen toimintaympäristö sekä ympäristön kunnioittaminen", hän korostaa.
Lain lähtökohdista käsin julkinen valta ohjaa tai ainakin sen tulisi ohjata julkisen varoin avustettavaa toimintaa.
– Yhdenvertaisuus on kirjoitettu lakiin vahvasti, minkä tietenkin tulisi näkyä ohjauksessa, ohjattavien toiminnassa ja ylipäätään liikuntapolitiikan jaettuna tavoitteena.
Sosiaali- ja terveyssektorin aiheisiin erikoistunut toimittaja Joonas Lepistö avaa yhteiskunnan ajankohtaisia teemoja. Asiantuntijoiden ja kansalaisten kokemusten kautta Lepistö kertoo, missä tilassa Suomen sosiaali- ja terveyspalvelut ovat.
"Syrjäytymisen ehkäisy valitettavan usein vain anekdootti"
Liikuntaa ja urheilua koskevat myös laki yhdenvertaisuudesta sekä esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien sopimus.
– Lainsäädäntö on eduskunnan hyväksymä, joten kyse ei ole mielipiteistä tai henkilökohtaisista mieltymyksistä, vaan valtiovallan asettamista periaatteista ja tavoitteista, Salasuo sanoo.
Salasuon mukaan edistystäkin on tapahtunut viimeisen vuosikymmenen aikana. Monessa seurassa ja lajissa on havahduttu tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksiin ja useat lasten vanhemmat vaativat niiden huomioimista.
– Mutta valitettavan monilla osa-alueilla on otettu takapakkia. Syrjäytymisen ehkäisy näyttää niin kabineteissa kuin kentilläkin jäävän valitettavan usein vain anekdootiksi, Salasuo sanoo.
– Urheilun instituutio on itse ohjannut suuntaan, jossa tietty joukko putoaa ulkopuolelle ja vaikka siitä on varoiteltu pitkään, niin ei se ole tuntunut ketään kauheasti kiinnostavan.