Liikkumisen terveyshyödyt tiedetään, mutta kaikille liikunta ei tuo mielihyvää. Sohvalle jäämisen taustalla voi olla vihan, pelon, häpeän ja syyllisyyden tunteita. Joskus kielteisistä tunteista voi kuitenkin olla myös hyötyä, selviää Turun yliopiston tutkimuksesta.
– Puhuttaessa liikunnan edistämisestä tunteet ovat tärkeitä, koska tunteisiin voidaan vaikuttaa ja ne ohjaavat liikkumista, taustoittaa yliopistotutkija Birgitta Sandberg Turun yliopistosta.
Haastattelututkimukseen osallistui 138 aikuista ja alakoulujen 5. luokilta 36 lasta. Käytössä oli myös liikemittaridataa ja päiväkirja-aineistoa. Tutkimus oli osa Style-hanketta, jota rahoittaa Suomen Akatemian yhteydessä toimiva Strategisen tutkimuksen neuvosto.
Tietyt lajit voivat herättää närää
Tulosten mukaan liikuntaa rajoittavat tunteet voivat kohdistua tiettyihin lajeihin, muihin ihmisiin tai ympäristöön.
Lajeista esimerkiksi murtomaahiihto herätti epämieluisia tuntemuksia. Erään vastaajan sanoin: "Selkä märkänä aina, aina lipsuu, ikinä ei luista ja sit mä kaadun alamäissä."
Lue myös: Kuusi syytä vaihtaa raskas treeni matalan sykkeen kuntoiluun – "Vähemmän tekosyitä jättää treeni välistä"
Lisäksi kilpailulliset lajit voivat aiheuttaa ahdistusta sekä ryhmäliikunta ja kuntosalit häpeää esimerkiksi siitä, että ei hallitse askeleita tai ei osaa käyttää laitteita. Muiden ihmisten seura voi herättää häpeää omasta huonosta kunnosta tai ulkonäöstä.
Pienten lasten vanhemmat voivat kokea syyllisyyttä siitä, että lähtevät liikuntaharrastuksiin. Ympäristössä torjuntaa aiheuttavat ainakin liikenne ja pimeän pelko.
Energiaa eri lähteistä
Kielteiset tunteet eivät kuitenkaan ole aina haitallisia, sillä ne voivat jopa kannustaa ihmisiä kuntoilun pariin.
Esimerkiksi pelko omasta terveydestä ja halu huolehtia ulkonäöstä tai sosiaalisista suhteista voi energisoida ihmisiä liikkumaan. Eräs haastateltava kertoi: "Tätä mun kaikkee liikkumista ajaa pelko ja velvollisuudentunne, ennen kaikkee pelko sairastumisesta ja sitä kautta sisäistetty luterilaisuus."
Myös aggression tunteista voi olla hyötyä, jos joku esimerkiksi suhahtaa pyörällä ohi ja kilpailuvietti saa nopeuttamaan omaakin tahtia.
Lue myös: Nukutko liian vähän? Tutkimus: Yksi asia unen kestoa tärkeämpää terveyden kannalta
Myös vähän liikkuvat pitivät jostain liikkumismuodosta. Sandbergin mukaan mielihyvä kuitenkin kumpuaa heillä eri asioista kuin aktiiviliikkujilla, joilla hyvää oloa tuottaa itse liikkuminen. Vähän liikkuvat sen sijaan nauttivat enemmän liikunnan mukanaan tuomista muista asioista.
Mielihyvää tuovia "oheishyötyjä" voivat olla esimerkiksi luontoon pääseminen, liikkuminen miellyttävässä ympäristössä ja seurassa tai se, että saa omaa aikaa.
Sosiaalisesta paineesta hyötyä
Vaikka liikuntaa harrastaisi aktiivisesti, kynnys lähteä liikkeelle voi joskus nousta korkeaksi. Tamperelaisille Maria Ahmedille ja Aki Knaappilalle treenaaminen on elämäntapa, mutta välillä heitäkin houkuttaa enemmän sohva kuin lenkkipolku.
– Meillä on sellainen sopimus, että jos toinen haluaa lenkille, niin sinne pitää lähteä, vaikka itseä ei huvittaisi. Jälkeenpäin tuntuu hyvältä, Knaappila kertoo.
Lue myös: Perisuomalaista liikuntamuotoa hehkutetaan yllättäen maailmalla: "Tutkimuksemme osoittaa sauvakävelyn ylivoimaiset hyödyt"
Ahmed puolestaan arvostaa pientä sosiaalista painetta seurakavereilta, sillä se kannustaa lähtemään yhteisiin treeneihin.
Molemmilla on sekä mukavia että ikävämpiä liikuntamuistoja takavuosilta. Knaappilalla on koululiikunnasta epämieluisia kokemuksia Cooperin testistä, joka sai aikaan huonon olon.
– Pidin kuitenkin suunnistuksesta, jossa kyllä juostiin myös, mutta siinä sai edetä rauhassa ja suunnitella reittejä karttojen kanssa.