Keskeiset vientialat ovat eri mieltä suomalaisen koulutuksen tulevaisuudesta. Edessä on vaikeita kysymyksiä, kun puolustusmenojen nousu syö julkista rahaa, politiikan toimittaja Alec Neihum kirjoittaa.
Kattava korkeakoulutus on yleisesti hyväksytty avain Suomen menestykseen, maineeseen ja mammonaan.
Siksi on kiinnostavaa, kun joku sanoo, että rajansa silläkin.
Työnantajaleirissä on käyty viime viikkoina mielenkiintoinen sisäinen kädenvääntö, riita tai jopa "paskamyrsky", kuten eräs MTV Uutisten jututtama vaikuttaja luonnehtii.
Kunnianhimoinen vaatimus
Tällä hetkellä noin 40 prosentilla 25–34-vuotiaista suomalaisista on korkeakoulututkinto.
Petteri Orpon (kok.) hallituksen tavoitteena on, että osuus nousisi mahdollisimman lähelle 50:tä prosenttia tämän vuosikymmenen loppuun mennessä.
Teknologia-alan työnantajaliitto Teknologiateollisuus halusi toukokuun puolivälissä lisätä kunnianhimoa entisestään.
Se vaati tavoitteeksi, että vuoteen 2040 mennessä korkeakoulutusasteen pitäisi olla peräti 70, OECD-maiden kärkiluokkaa.
– Me menetämme kilpailuetua vuosi vuodelta. Meidän on aivan pakko tehdä erittäin nopea suunnitelma korkeakoulutettujen nuorten määrän kasvattamiseen isosti, toimitusjohtaja Minna Helle parahti tiedotteessa.
Eripuraa, tiedotetaistoa
Koulutuspolitiikka on yleensä sopuisaa ja maltillista kuin hippiseurueen frisbeegolf.
Teknologiateollisuuden kunnianhimoinen tavoite on kuitenkin herättänyt MTV Uutisten tietojen mukaan Etelärannan työnantajaleirissä merkittävää eripuraa.
Ulostulo kiihdytti lopulta kaksi muuta tärkeää vientialaa, Kemianteollisuuden ja Metsäteollisuuden, rajuihin toimiin – jakamaan sosiaalisessa mediassa uudelleen oman, jo aiemmin julkaistun yhteiskannanottonsa.
– Tavoite olla OECD:n kärkimaita koulutusasteessa ei vastaa toimialojemme tarpeita. Se aiheuttaa paineen koulutustason nostoon ammattikoulutuksen kustannuksella, liitot linjasivat.
Sama suomeksi: Typerä tavoite, Teknologiateollisuus!
Tätä hengästyttävämpää dramatiikkaa ei tapauksesta seurannut.
Julkisuuteen asti kuplinut tärkeimpien vientialojen linjaero on kuitenkin sisällöllisesti kiinnostava.
Pula korkeakoulutetuista hidastaa kasvua
Suomi on tippunut korkeakoulutusastetta mittaavissa rankingeissa vuosi vuodelta kauemmaksi maailman kärjestä.
Teknologiateollisuuden vaatimus saa tukea OECD:n toukokuussa julkaisemasta maaraportista.
Sen mukaan pula korkeakoulutetusta työvoimasta hidastaa Suomen talouskasvua.
Orpon hallitus on halunnut rasvata tutkintotehtaiden koneita muun muassa muutoksella, jonka myötä opiskelijalla ei voi olla yhtä aikaa kahta samantasoista opiskelupaikkaa.
Vähemmän akateemista harhailua, jonkin verran enemmän opiskelupaikkoja sellaisille, jotka jäisivät muutoin ilman.
OECD:n mielestä Suomen pitäisi alkaa periä maksuja toista samantasoista tutkintoa tekeviltä, mitä valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) on pitänyt harkinnan arvoisena.
Mitä tapahtuu amiksille?
Jos koulutusasteeseen halutaan iso nousu, on käytettävä isosti rahaa.
Muutama vuosi sitten arvioitiin, että pelkästään 50 prosentin koulutusasteen saavuttaminen vuoteen 2035 mennessä vaatii kiihkeimmillään jopa 190 miljoonan euron vuosittaisen lisärahoituksen korkeakouluille.
Selvästi kovemmat tavoitteet tarvitsisivat vielä selvästi kovempia panostuksia.
Kemianteollisuus ja Metsäteollisuus pelkäävät, että korkeakoulutukseen uppoavat rahat revittäisiin alojen tarvitseman ammatillisen koulutuksen budjetista.
Vaikka kokoomus on luvannut koulutuksen nauttivan erityissuojelua, nykyhallitus leikkaa ammatillisesta koulutuksesta 120 miljoonaa euroa. Myös Juha Sipilän (kesk.) hallituksen koulutusleikkauksista iso osa kohdistui amiksiin.
Tutkija Penni Pietilä kuvasi hiljattain Helsingin Sanomissa, kuinka ammatillista opetustyötä on ajettu alas ja vaatimustaso tiputettu pohjamutiin.
Poliitikkojen on eittämättä hyvä muistaa, että heillä on oltava visioita myös ammatillisen koulutuksen tulevaisuudesta – siitä, kuinka paljon koulutetaan, mille aloille ja minkälaisella rahalla.
Automekaanikko, joka ei oikeasti osaa korjata autoja, on koko yhteiskunnan tappio.
Puolustusmenot syövät pelivaraa
Viheliäistä kyllä, myös tulevien vuosien kasvavat maanpuolustus- ja sote-menot ovat muusta rahankäytöstä pois.
Kansanedustajien on vielä toistaiseksi helppo esiintyä tyynesti puolustusmenojen tulevan nousun edessä, kunhan muistaa puhua matalalla äänellä ja suu mutrussa poikkeuksellisesta turvallisuustilanteesta.
Tulevien hallituskausien valtiovarainministerit löytävät kuitenkin armottomat rahareiät oikeasti pöydiltään ja ehkä painajaisistaankin.
Voivatko eurot mitenkään riittää korkeakoulutuksen valtavaan laajentamiseen?
70 prosentin koulutustavoitteen voi nähdä ennen kaikkea politiikan ravisteluna, tervetulleenakin yrityksenä ylläpitää kunnianhimoa.
Rahaa en sen toteutumisen puolesta löisi.