Varhaiskasvatusalan ammattilaisen mukaan päiväkotilasten kesän aikainen kunnon romahdus ei ole yleisesti nähtävissä oleva ilmiö.
Kokki ja ruokavaikuttaja Hanna Himanka kertoi viime viikolla Instagram-tilillään saaneensa lapsensa päiväkodista viestin, jossa kerrottiin osan lapsista hengästyvän jo lyhyestä leikistä, kun kesän aikana peruskunto ja kestävyys olivat romahtaneet.
Himanka nostaa päivityksessään esille myös Suomessa aloitettavat lasten lihavuusleikkaukset ja rasvamaksan yleisyyden seurauksina liikkumattomuudesta.
Jos Instagram-päivitys ei näy, voit katsoa sen täältä.
Monet suomalaiset ovat ottaneet osaa Himangan aloittamaan keskusteluun aiheesta ja pitäneet asiaa huolestuttavana lasten terveyden kannalta.
Lue myös: Rasvamaksatauti ei ole vain aikuisten ongelma – yksi asia "suoraan yhteydessä pienempään sairastumisriskiin"
Yksityisessä Pilke-päiväkotiketjussa työskentelevä päiväkodin johtaja ja liikuntavastaava Mira Nurmi kuitenkin kertoo, ettei kyseessä ole yleinen ilmiö.
– En ole yleisesti huomannut tai kuullutkaan, että kesäloman jälkeen olisi lasten kunto huonontunut, Nurmi kertoo MTV uutisille.
Nurmen mukaan kesällä lapset tyypillisesti ulkoilevat enemmän, jolloin omatoimista liikkumista tulee enemmän.
– Kesälomalla voisi ajatella vanhemmilla juuri olleen enemmän aikaa liikkua yhdessä perheenä. Esimerkiksi pyöräillä, käydä uimassa ja pelata erilaisia pihapelejä.
Lue myös: Vain kolmannes lapsista ja nuorista liikkuu suosituksen mukaan
– Tutkimustulosten mukaan edelleen noin 80 prosentilla varhaiskasvatusikäisistä lapsista tulee täyteen suositusten mukainen määrä liikuntaa päivässä.
Sykettä nostattavan liikunnan määrä toteutuu Nurmen mukaan huonommin.
– Sitä pitäisi olla tunti päivässä.
Pilke-päiväkotiketju toimii useilla paikkakunnilla Suomessa. Kaikkiaan yrityksellä on yli 200 päiväkotia, esikoulua ja iltapäiväkerhoa.
Erot lasten välillä lisääntyneet
Vaikka Nurmen mukaan varhaiskasvatuksessa lasten liikkuminen on vielä hyvällä tasolla, ovat erot lasten välillä kasvaneet.
– Osassa perheistä lapset harrastavat jo varsin pieninä tosi paljon. Heitä viedään erilaisiin harrastuksiin ja usein miettii, että onko se jo vähän liikaakin.
– Sitten on perheitä, joita kovasti kannustamme liikkumaan yhdessä luistellen, pyöräillen tai matkoja kävellen. On myös perheitä, joissa liikunta jää vähemmälle. Arki on ehkä hektistä tai ei ole rahaa harrastaa.
Lue myös: Suomi aloittaa alaikäisten lihavuusleikkaukset – "Vaikeassa lihavuudessa ainoa hoitokeino"
Keskustelu lasten liikkumattomuudesta syyllistävää
Tutkijatohtori Anu Joki HUS:n Painonhallintatalosta ja Helsingin yliopistosta huomauttaa, että lasten mahdolliseen liikkumattomuuteen vaikuttavat monet tekijät.
– Mietin tätä mennyttä kesää. Oli pitkä lämmin jakso, jonka aikana ei välttämättä pystytty liikkumaan. Ei ole kyse siitä, ettei olisi haluttu tai viitsitty liikkua, vaan kuumuuden takia oli haastavampaa liikkua normaaliin tapaan.
Lue myös: Yhä useampi nuori jättää urheilun teini-iässä
Joen mukaan lasten liikkumattomuudesta puhuttaessa ja keskusteltaessa tulisi ymmärtää taustalla vaikuttavat tekijät, eikä vain syyllistää yksilöä.
– Keskustelu lasten lihavuudesta tai liikkumattomuudesta on tutkimusten mukaan vanhempia syyllistävää. Ajatellaan, että syy on laiskoissa vanhemmissa, jotka eivät liikuta lapsiaan tarpeeksi.
Myöskään vanhemmilta perityt geenit tai opitut tavat eivät ole ainoita liikkumistottumuksiin vaikuttavia tekijöitä, vaikka niillä toki merkitystä onkin.
– Kannattaa muistaa, että lapset voivat olla temperamentiltaan hyvin erilaisia. Saman perheenkin sisällä toinen voi innostua luontaisesti liikkumisesta ja toinen taas on mieluummin enemmän paikoillaan.
Lue myös: Veera järkyttyi iPhonen kuvahaun tuloksesta – lihavuusstigma on terveysriski, johon ministeriökin nyt puuttuu
Lisää liikettä pikkuhiljaa, yksilöiden
Joki muistuttaa, että jos liikkuminen on jäänyt vähäisemmäksi kesän aikana, tulee sitä lisätä arkeen pikkuhiljaa.
– Jos kunto on vähän laskenut, ei lähdetä hirveällä rytinällä liikkeelle vaan käynnistellään vähitellen. Se on tosi ikävä tunne, jos ei ole liikkunut ja sitten lähteekin täysillä liikkumaan ja hengästyy. Liikunnasta voi tulla ikävää.
Lue myös: Lapsuuden liikkumattomuutta ei voi korvata myöhemmin – eletty elämä näkyy luustossa
– Lapsia voi kannustaa liikkumaan leikin kautta. Painosta ei pidä puhua, vaan esimerkiksi kertoa, että jaksaa paremmin, kun liikkuu ja ruokakin maistuu paremmin. Puhutaan elintavoista, ei painosta.
Liikkumista voi harjoitella, mutta se pitää tehdä yksilöllisyys huomioiden.
– Kaikkien ei tarvitse liikkua tietyn kaavan mukaan tai kilpailullisesti. On mietittävä, miten yhteiskunnallisesti voimme mahdollistaa sen, että jokaisella on madollisuus liikkua itselleen sopivalla ja mieleisellä tavalla.
Katso myös: Miksi moni lapsi lopettaa liikuntaharrastuksen jo nuorena?
8:20